Suutuntuma on hapokkaan hiilinen ja über-yrttinen. Päinvastoin kuin tuoksussa, hyvin moniulotteiset makusinfoniat tuntuvat vahvoina lekan iskuina niin poskipäissä kuin myös hypotalamuksessa. Etenkin anis ja metsämarja hyökkäävät päälle iskien takatukan kiharalle. Nyt, kun lasiin kaatamisesta on ehtinyt kulua puolisen tuntia, kaikki vaahto on kadonnut. Jälkimaku on jouluisen limppuinen ja mausteinen ++. Lääkemäisyys häiritsee.
Kuten ennalta-arvattavissa oli, W12 on erinomaisuudestaan huolimatta täysin ylihypetetty olut, eikä missään tapauksessa "Maailman paras", vaikka ko. tittelin omaakin monen olutsivuston listauksissa. Loppujen lopuksi pienoinen pettymys. Iso asia arvostuksen takana on ehdottomasti rajoitettu saatavuus. Vuodesta 1839 asti valmistettua olutta on tähän mennessä saanut lähinnä vain ja ainoastaan sopimalla treffit luostarin porteille (ja lupaamalla ettei myy olutta eteenpäin) tai panimoa vastapäätä sijaitsevasta In De Vrede - kahvilasta. Hyvin harvoin on olut päässyt sen pidemälle. Vanha luostari on tällä hetkellä mittavien peruskorjausten äärellä ja remontin rahoittamiseksi panimo laittoi erän abt. 12:sta maailmalle, ensimmäistä kertaa USA:ta ja Finlandiaa myöten. Arkadian Alko sai muistaakseni reilut pari sataa pulloa myyntiin vajaan 20:n euron ulosmyyntihinnalla ja muutamat kuppilat niin ikään joitain pulloja. Itse hankin kuriirin välityksellä kellariin kolme pulloa, joista ensimmäinen nyt maistissa. Veljet saavat kypsyä rauhassa ennen seuraavaa mahdollisuutta.
90
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti