Rapsakkuus ja raikkaus lyövät silmille raipan lailla, jota Jenni Vartiaista lainaten voisin sanoa, että narkkaan.
Vehnäinen pihkaisuus tuo eksoottisen hedelmäiseen kokonaisuuteen sopivasti kotosuomalaista havumetsäisyyttä ja alkukantaisuutta. Kuuleeko Kieku, täällä Kaiku? Roger.
Oikeastaan kyseisestä oluesta on tässä turha runoilla. Tämän on jo tehnyt itse mestari Halonen, olutblogistien Runeberg ja Salama;
"Tämän Kesän Kaiku saapuu luoksesi särmikkäänä ja rapsakan humalan kukkaisena. Saatat aistia siitä sitruksisia tropiikin hedelmiä ja hunajaista makeutta. Yhtä todennäköisesti et pidä siitä, sillä tavalliselle massatuotetun lagerin ystävälle tämä olut voi olla kuin pohjaton kuilu ilman paluuta. Jos kuitenkin haluat nähdä kuinka syvälle tämä kaninkolo vie ja haluat olla Liisa, Liisan paikalla, oluiden ihmemaassa tämä Kaiku kuuluu sinulle asti"
Niinkö Kaiku vastaa kuin sille huudetaan? Lopuksi vielä katsaus omituisten otusten kerhoon. Koska ensimmäinen vakuutti erinomaisuudellaan, lauantai-illan ratoksi piti korkata vielä toinen samalla BBF:lla leimattu yksilö. Kuvassa rinnakkain valoa vasten nämä kaksi Kaikua. Sanotaan, että naiset kaunistuvat illan pidetessä, mutta oluelle näyttää käyvän päinvastoin.
Kaiku 87
Kieku 80
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti