Männä viikolla ajelin kohti Suomen Turkua. Olin kuullut uudesta kaarinalaisesta pienpanimosta pelkkää posia, joten lähdin matkan varrella kyselemään saatavuuden perään. Twitterin voima ei pettänyt tälläkään kertaa ja Micael Näsen koordinaattien johdattamana löin auton Portsaan parkkiin ja suunnistin tähtien viitoittamaa polkua kohti Alvaria.
Välikaneettina sanottakoon, että viisi vuotta kaupungissa asuneena, Turun katuja tallatessa kokee aina antitalvisen iceagestreetphase-fiiliksen, paitsi kesällä.
Välikaneettina sanottakoon, että viisi vuotta kaupungissa asuneena, Turun katuja tallatessa kokee aina antitalvisen iceagestreetphase-fiiliksen, paitsi kesällä.
Crossroads tarjoillaan puolen litran annoksena perinteisestä englantilaisesta pintistä. Lasista huolimatta uusi tuttavuus tuoksuu ja maistuu allekirjoittaneelle erinomaisesti. Trooppisen fruity ja pihkaisen toffo tuoksu on juuri niin maanläheinen kuin mitä mielikuvitus voi Kaarinasta santaan piirtää.
Post-apokalyptinen jälkimaku antaa hitusen fenolia ja hyppysellisen tahmaisuutta, mutta katkerot hyökkäävät Warrior-humalan voimin sienipilven reunalta kohti tuntematonta ja paiskaavat hennot antisankarit kanjonin syvimpään kuiluun. Eeppistä.
Kokonaisuudeksi kasvaa havunneulasista ja ruohomättäistä siivilöity puhdas APA.
Post-apokalyptinen jälkimaku antaa hitusen fenolia ja hyppysellisen tahmaisuutta, mutta katkerot hyökkäävät Warrior-humalan voimin sienipilven reunalta kohti tuntematonta ja paiskaavat hennot antisankarit kanjonin syvimpään kuiluun. Eeppistä.
Kokonaisuudeksi kasvaa havunneulasista ja ruohomättäistä siivilöity puhdas APA.
88
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti