Nipa on asteen vaaleampi Polkkaa ja sen vaahto kohoaa tattimaisesti ylöspäin kun taas Polkan saman korkuinen vaahto antautuu keskiöstä maanvetovoiman vietäväksi. Neumannin pitsi on sifonkisen peittävää verrattaen Belsebubin paksun barokkiseen pintaan.
Salpausselän inkkari on kieduttu Karhukoplan kahleisiin, kun taas Tesomassa pukeudutaan paholaisen paitaan. Tuoksu on Notkeassa lempeämpi ja karamellisempi kuin Polkan savuisen viskinen ja aavistuksen alkoholinen katku. Tosin kameralaukkuni tuoksahti jostain syystä savupotkalle, joten en ole ihan varman mistä kyseinen viskisyys sai alkunsa. Vaikka Nipan neulaset pistelevätkin tuntuvammin, Piru potkii paremmin. Mansikkaisen herukkainen tuoksutuntuma tuntuu tasaisesti molempien tuoppien tiellä.
Maun puolesta lahtelainen on simppelisti iisimpi. Tesomassa on enemmän käsimeininkiä. Artesaanin aarrearkku saattaa olla jollekin haastavampi, mutta toiselle antaa enemmän. Allekirjoittaneelle näiden kahden oluen erot paistattelevat kuitenkin yllättävänkin marginaalisella tasolla. Teerenpeli textaa tyyliä ja Pyynikki painaa pannua. Tykkään enemmän siitä, että mennään sinne päin, kuin suoraan kohteeseen, joten oikean puoleinen olut vie pisteet niukasti kotiin.
Nipa 82
Polkka 86
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti