Kekri on kuparisen rubiininen ja vaahtoaa saharaisen samettisesti. Viljaisen maltainen tuoksu vie kieltämättä tuntemukset sadonkorjuun taukopaikalle, jossa tarjolla on tummaa tuoretta limppua yrttipedillä. Kylmän kalsea viileys on myös vahvasti läsnä syksyisen juhlan aromissa. Maanläheinen suutuntuma punoittaa poskipäitä ja kuumottaa kitarisoja. Tulkittakoon tästä, että pienoinen alkoholin kosketus on myös havaittavissa. Tämä tuo pintaan häivähdyksen kurpitsaa ja assosiaatiot hyppäävät suoraan halloweeniin. Kumpi lopulta on vahvemmin läsnä? Perinteinen suomalainen kekri vai sysi-irkkujenkki halloween? Päätä itse, mutta lasissa on joka tapauksessa keskiookoota nauriin verran parempi laitilalainen.81
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti