Nimen taustalla ei ole sen paremmin Ståhlberg kuin Paasikivikaan, vaan Lahden Lotilan tuotekehittelijä J. Larkio. Teerenpelin omasta henkilökunnasta siis veistetty kokonaisuus nimeä myöten.
Julma Juho on ensikatsomalta ulkoisesti sysimusta ja sielultaan synkkä. Valoa vasten tarkasteltaessa väri paljastuu tummanruskeaksi ja sielun sisin lämpö alkaa nousta esiin suutuntuman hellässä hyväilyssä. Harvoin on Teerenpelin tuotos aiheuttanut heti kättelyssä vastaavaa arvostusta. Beigen pehmeä vaahto syleilee samettisesti nesteen pintaa ja jää ohuelti suojaamaan juipin aromeja loppuun asti. Sedimenttisesti savuinen ja karamellisen kepeä kahvin tuoksu yllättää vienoudellaan. Maku on sopivasti luumuisen makea ja metsänuotioisen kärtsäinen. Tervaleijonaisen suklainen kokonaisuus on Teerenpelimäiseen tapaan tarkoin harkittu ja kliinisen varovainen. Erinomainen tuotos kuitenkin kaikin puolin, mutta nimen perusteella odotin jotain rohkeampaa. Ei julma, ennemmin lauhkea.
87
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti