Kaapelitehdas veti jälleen väkeä kuin kekoa ja paikalle oli ilmeisesti kansanedustajiakin ilmaantunut lähes kolmisen kymmentä. Vallan kahvassa olevien osallistuminen ei kuitenkaan tullut sentään aivan puskasta, koska heidät oli kutsuttu paikalle tutustumaan mihin suomalainen alkoholikulttuuri oikeasti on menossa. Kaapelitehtaalla narikkaan toivotaan aivojen sijasta jätettävän stereotypiat. OlutExpossa, kuten lähes poikkeuksetta kaikissa muissakin oluttapahtumissa ja festivaaleilla itsekin kohtaan aina tietynlaisia ennakkoasenteita liittyen alkoholin ja etenkin oluen nauttimiseen.
"Miten sä olet noin hyvässä hapessa, vaikka oot ollu täällä melkein aamusta asti?"
Alan harrastajien/ammattilaisten kanssa tulee asiasta silloin tällöin keskusteltua ja niin eilenkin agenda nousi pöydälle Brewniversen Janin ja Juhan höpinöissä. Oikeastaan puhuimme itse asiassa tarjoiltavien oluiden annoskoiden ongelmasta, jonka olimme jälleen kerran kohdanneet edellisiltana Belgian suurlähetystön olutillassa. Laadukkaita ja pitkään kypsytettyjä oluita kaadetaan tuoppi toisensa jälkeen täyteen. Halu olisi kuitenkin maistaa mahdollisimman monipuolisesti tarjontaa läpi, jolloin pintin tiputtaminen kurkusta alasta ei mitenkään vain ole mahdollista jos haluaa kävellä vielä myöhemmin samasta ovesta ulos, josta on sisääntynytkin. Onhan se ikävää välillä huomata, että on kaatanut enemmän olutta pois kuin mitä juonut. Toki on tilanteita, joissa kaikki olut ei ole edes juomisen arvoista, mutta joutuu sitä hyvääkin lientä silloin tällöin jättämään.
"Kuulostaa alkoholismilta"
Laskeskelin, että esimerkiksi perjantain OlutExpossa maistelin lähes kaksikymmentä eri olutta sekä sosiaalisen paineen muodostamasta pakosta puolisen senttiä rommia. Kaiken kaikkiaan nämä oluet olisivat mahtuneet kolmeen pinttiin, eli illan aikana juomani nesteen kokonaistilavuudeksi voidaan arvioida alle kaksi litraa. Toki tarjolla oli jopa alkoholitonta olutta, mutta yleisimmin mielenkiintoisimmissa tapauksissa prosentit ovat kuitenkin yli viiden tai jopa kymmenen hujakoilla. Isoa tuoppia tilaillessa henkilökohtaisen kovalevyn muistiinpanot saattaisivat siis jäädä lyhyeen.
Itse tapahtumasta on turha jargonoida sen enempää. Takuuvarma kokonaisuus vuodesta toiseen. Tällä kertaa yleisölle oli jätetty aavistuksen enemmän tilaa hengittää, eikä hallia oltu lyöty ääriä myöten täyteen tuote-edustajia. Anikon liidaama ruokastudio vaikutti hienolta idealta, vaikka en pahemmin kerennytkään showta seuraamaan. Tasatunnein staagilla valmistettiin ruokamaistiaisia ja luonnollisesti kaikin mahdollisin tavoin olueen linkitettynä. Ensi vuodelle kehitettävään, jos nyt jotain pitää raapaista, niin maksukortin kaulanauha voisi olla aavistuksen pidempi. Nyt maksusuorituksia joutui taplaamaan aika lailla selkä kyyryssä. Tätä voisi helpottaa myös nostamalla maksupäätettä kymmenen senttiä korkeammalle. Vaikka henkilökohtaisella tasolla ikävöinkin aikaisempien vuosien pullonkorkkikikkailua, niin kaulanauha muutoin toimii hienosti, eikä maksukortin katoaminen ole aivan niin pelättävissä. Lopetan tämän postauksen alla olevaan kuvaan. Näistä olutfestareista vein lapsillekin kotiin tuliaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti