Muutamina viime päivinä on tullut maistiin niin monta kelvotonta olutta, että tällä kertaa oli pakko pelata niin sanotusti varman päälle. Rappuset alas ja kohti aavistuksen kylmempää kammaria. Olutkellarin koilliskulmassa pilkisti tumman puhuva six-pack, jonka kotiutin Alus Cellestä vuonna 2016. Kuusi olutta, jotka tsekkasin vasta jälkeenpäin Ratebeeristä ja kas kummaa, kaikki olivat saaneet täydet 100 pointsia. Ei huonoa hakuammuntaa. Viisi kuudesta näytti olevan vielä juomatta, joten siihen pientä päivitystä. Näistä mukaan lähti kuusiprosenttinen Bell´sin Kalamazoo Stout. Testataan miten kellot soivat.
Tummapaahtoisen mokkainen stout valuu pullosta kohti snifteriä armeliaan arvokkaasti. Maitokahvisen kermainen vaahto täyttää tulppaanin ylimmät layerit samalla kun siirappisesti suolapähkinäisen paahteinen aromi leviää lähimpään luftaan. Savuisesti samettisen suutuntuman hiiltynyt hekuma kantaisi jo kylmiltäänkin kuuta kohti, mutta Marabousesti maltainen Michiganin makumaisema täydentyy entisestään. Jokaisessa virkkeessä voisi mainita kahvin, joka ei päänsä pinnalla pitämisestään huolimatta dominoi ollenkaan liikaa. Ollappa kinosten keskellä kodassa ja kuksassa kaakao. Noustappa linnunmaidolla lentoon. Ai että. Olut on hyvää, kun se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti