Uuden alkoholilain voimaan tulemisen myötä alamme pikku hiljaa elämään aikaa, jolloin lukuisten pienpanimoiden uusien normien mukaiset markettioluet valmistuvat myytäviksi. Maku Brewingin vuotuisesta kevättalven blogistivoitelupaketista löytyi tällä kertaa nimikkeiltään vanhojakin tuttuja, mutta resepteiltään sekä alkoholivoimakkuuksiltaan upgreidattuja tuotemerkkejä. Pientä viilausta tölkkien outlookissakin on tehty, mutta siinä kohtaa mennään hyvin marginaalisella tasolla, joten minkään tasoisen hyllyhämmennyksen vaaraa ei ole.
 |
| New Zealand Lager 5,4% (EBU 44) |
NZ lageriin olen aikaisemmin törmännyt vain hanatuotteena, mutta jossain vaiheessa vanhempaa (5,6%) painosta oli saatavilla myös Alkon valikoimasta. Entisistä en tiedä, mutta tällä kertaa käytetyt humalat ovat Green Bullet, Wakatu, Kohatu ja Pacifica, joiden pelkistä nimikkeistä assosioituu jo aikamoinen surffifiilis. Tunnelmaa tehostaa oluen valkean vauhdikas vaahto, jolle Nazarenkin aallot kalpenesivat. Ananastukka tötterölle ja harjan varrella ratsastamaan. Tropiikin tuoksu leviää kypsien hedelmien muodossa ilmatilaan ja ruohomättäät paistattelevat hiekkadyynien hohtaessa humalien hekumassa. Meren läheisyys tuo kuvaan suolaista salamyhkäisyyttä ja greippistä katkeruutta. Öljyinen mallaspohja suorittaa niin sanotun viimeisen voitelun. Raikas, viriili ja puhdas kokonaisuus.
 |
| Session IPA 5,2% (EBU 71) |
Tuusulalaisten tuotoksissa ei liiemmin ole valittamista ollut, mutta etenkin IPA´t ovat olleet erittäin laadukkaita. Uusi Session IPA on edeltäjiään miedompi, mutta tuoksusta on tunnistettavissa tuttuja ominaisuuksia. Jenkkiosasto Columbus, Centennial, Chinook ja Simcoe puraisevat arkailematta ja suutuntumaan päästessään otetta ei enää irroiteta. Tuttuun rapiat seiska pinnaiseen IPA´n selkärankaan Session ei luonnollisesti yllä ja kokonaisuus on aavistuksen totuttua vetisempi, mutta vain isoveljeensä verrattuna toki. Saharainen sihinä tulvii lopulta yli äyräiden ja greippinen katkeruus peittää veden alleen. Hyvä vai huono? Hyvä, mutta kyllä silti itse henkilökohtaisesti ostan jatkossakin Maku IPA´ni Alkosta.
 |
| Amber Ale 5,5% (EBU 46) |
Oman kokemukseni mukaan Maku Amber on parantanut juoksuaan koko matkan panimon pullojuurilta kohti alumiinista nykypäivää. Aiemmin Amberin humalista löytyi Amarillo ja Centennial, joista Amarillo on sittemmin korvattu Magnumilla ja Cascadella. Samalla voltit ovat nousseet neljästä pilkku viidestä viiteen ja puoleen. Kuparisen ulkokuorensa alla Maku Amber on puhdasta kultaa ja brysselin pitsinsä silkkaa Victorian samettista salaisuutta. Tuoksun makea mallas iskeytyy lattiaan suutuntuman tuoman sähäkän ja sitrushedelmäisen käden kautta. Lopputulemana mallasvetoisuus kiskoo itsensä takaisin kukkaketoiseen hunajapaljuun ja sweet and sourinen liitto saa odotetun (vai odottamattoman) siunauksensa. Käyttöliittymältään kovin kaunis ja maultaan miellyttävän maistuva nautintoaine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti