Voikukan keltainen helles. Vaahtoa tulee ja menee yhtä lujaa. Jäljelle jäänyt ohuen ohut nauhamainen vaahto jättää jälkeensä pieniä Mauri Kunnaksen kirjoista tuttuja ökkimönkiäisen muotoisia valuvia pitsi palleroita. Tarkoitan niitä harmaita silinterihattuisia karvapalloja.
Tuoksu on ruohoinen ja miedosti maltainen. Aivan kuten Öko Bierkin, niin tämäkin aiheuttaa vahvoja maalaismaisema tuntemuksia. Navettaan on ehkä kolme metriä pidempi matka, kuin edellä mainitulla hellesillä.
Miedosti humaloitu maku on hellesille tyypillinen, joka allekirjoittanutta viehättää näin oluttyyppinä enemmän kuin pils, jossa humala maistuu huomattavasti karvaampana ja runsaampana. Toisaalta tämä vie selkärankaa aavistuksen kyyrympään, joten riippuu selkeästi tilanteesta.
Jälkimaku on multainen ja hyppysellisen diasetyylinen.
Peruskeiky, jota olisi kiva nautiskella runsaamminkin mitoin hintatason sen sallittaessa.
78
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti