Tätä vertailua olen suunnitellut jo pitkään, mutta aina on jäänyt.
Sininen kakkonen on ollut itselläni viime syksystä lähtien synonyymi remontille.
Kakkosoluiden maku on asia erikseen, mutta useamman janojuoman ottaessaan, mieli vetää kakkoseen. Tarkoitus ei ole kuitenkaan humaltua.
Lahden kolmonen vaahtoaa selkeästi kakkosta runsaammin ja enempi hapokkuus näkyy myös lasin pohjasta nousevien kuplien määrässä. Kakkosen vaahto katoaa hyvin nopeasti lähes kokonaan, kun taas isoveljen yllä leijuu samettisen valkea pinta hyvinkin pitkään. Kolmosen pitsi jää kauniisti koko lasin mittaiseksi piinttymäksi ja kakkoselle moista kruunua ei jaeta. Kumpikaan jalopeura ei liiemmin tuoksu miltään. Kolmannenkymmenennen nuuhkaisun jälkeen todettakoon, että kolmosessa on ripaus mallasta, jota kakkosessa ei ole. Maussa pitkälti samat speksit kuin hajussa. Kolmonen on (siis kakkoseen verrattuna, ei muuten) ryhdikkäämpi, maltaisempi ja hunajaisempi. Kakkonen loistaa, jos yhtään kolmosta enempää voi, vetisyydellään ja pahvisuudellaan.
Kakkonen on steriili ja vichyinen kokonaisuus. Kuten jo edellä, niin pidän, mutta en maun vuoksi. Taitaa olla nykyään ainut keissi alta kahden kympin.
II 28
III 32
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti