Pullon avaaminen aiheuttaa tulvan, jonka kuivaamiseen kuluu useampi elefantin asuttama paperipyyhe. Pöydällä, kuin myös oluen seassa ja vaahdon sisällä seikkailee ruskeita hiivapalluroita, jotka laskeutuvat pikkuhiljaa lasin pohjalle. Vaahto muodostaa Michelin miehisen tornin keskelle hattarapeltoa ja pitsi vaikuttaa siltä, että sen läpäisemiseen tarvittaisiin vähintään machete, taikka kaksi machetea.Tuoksu on toffeisen tahmea ja pehmeän persikkainen. Maussa eniten häiritsee kuohuamisen aiheuttama hapottomuus, joka lähentelee nollaa. Suutuntuma on vetinen ja ruohoinen, jota seuraa katkera hedelmäisyys ja yrttinen hiivaisuus. Kokonaisuutena aika epänautinnollinen olut. Tuopin täydentäminen aiheuttaa jälleen maton kuivausoperaation. Etiketissä muistellaan kultaista 90-lukua ja aikaa, jolloin kyseinen olut voitti jonkin sortin Britti-bitter skabailun.
61
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti