Kahden kotimaisen pienpanimon vehnäoluet saavat tänään toimia palauttavina lenkin jälkeen. Kuopiolaisen Iso-Kallan Panimon tuotteita en ole aikaisemmin maistanutkaan, joten mielenkiinto on suuremman puoleinen. Molemmat vehnäset kuohuavat runsaanlaisesti, mikä osittain johtunee lasivalinnasta. Reissum bääl olla, jote kaik klasi ova täsä. Lumooja jättää selkeästi enemmän kökkäreistä pitsiä verrattaen Savon harvakseen pallomaiseen pitsiin. Värit muistuttavat paljolti toisiaan, mutta Hiisi on aavistuksen kirkkaampi kuin Savon greippimehuinen outlook. Tuoksussa Lumooja on voimakkaampi pippurisen hiivaisella puraisulla, kun taas Vaaraslahden wheatti tuoksuu lempeän kypsältä valkea kuulaalta (
Malus domestica) ja korianterisen banaaniselta
(Musa sapientum). Lumooja taittuu kirkkaasti enemmän witbierin suuntaan ja I-K perinteisempään hefeen. Savon vehnä muistuttaa jollain tapaa Pyynikin
Simoa. Pitäisi kenties laittaa rinnakkaisvertailuun. Kokonaisuus jää köykäisen hiivaiseksi, mutta ihan toimiva hefe kuitenkin. Ensipuraisulla Savo teki jopa suuremman vaikutuksen kuin Hiisi, mutta Lumooja kiilasi eturintamaan jo ensimmäisellä puoliajalla. Hiisi tekee jälleen kerran erittäin mielenkiintoisen ja no niin no, lumoaavan erikoisen oluen, joka tuntuu olevan ko. panimon tavaramerkki. Allekirjoitan etiketin lauseen "pakottaa palaamaan luokseen".
Savo 78
Lumooja 84
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti