Tänään mielenkiintoni Twitterissä herätti Helinä Turumore kysellen olutharrastajien suosituksia alkavalle viikolle ja samalla jakaen oman olutvinkkinsä. Koska kellarista löytyi Helinän suosimaa White Alea, niin miksipä en olisi ottanut maistiin. Samalla hyllyllä notkotti tanskalainen hyvin samankaltaisilla spekseillä ladattu kumppani, joten nappasin kaverin matkaan.
Viikinki on kaikin puolin hentoisempi otteeltaan kuin tanskalainen yhdeksäs pilvi. Väreissä oljenkeltaisuus jää kuparisuuden jalkoihin ja tuoksussa korianterisen kukkainen vehnäisyys saa hedelmäisen humaloidusta rautakangesta iskuja suoraan polvitaipeeseen. Haraldin vaahtopääkään ei kunnioitusta herätä, mutta cumuluspilvi sen sijaan tyrskyää kohti horisonttia jättäen jälkeensä suunnattoman täyteläisen tähtisumun pitsin muodossa.
Makunystyröillä Cloud on mangoisen mausteinen ja lopussa mandariinisen makea. Hapokkuus hallitsee. Loppujen lopuksi en ehkä asettaisi wit-kategoriaan, mutta toimii erilaisuudessaan loistavasti. Kokonaisuutena erilainen, mutta tavanomainen.
Icelandicin suutuntuma on aavistuksen tiskiaineinen, banaanisen makea ja persikkaisen pehmeä. Jälkimaku on sulaa hunajaa, jonka kuultavan valumisen jäljet painautuvat poskipäihin aivan kuin nautittava neste olisi kaksinverroin ruumiinlämpöä kuumempaa. Finaali osoittautuu omaan makuuni turhan makeaksi, mutta kokonaisuus on uniikin originaali.
Lähdöstä alkaen aina viimeiseen mutkaan saakka tanskalainen johti kirkkaasti, mutta joskus käy niin, että loppusuoralla painetaan ohi rintakehän mitalla.
Otin vielä molemmat oluen loput pulloissa lauteille mukaan, mutta varsinaisiksi saunaoluiksi kummastakaan ei näyttänyt olevan.
Einstök Icelandic White Ale 86
To Øl Cloud 9 Wit 84
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti