Craft Beer Helsinki on uuden aallon pienpanimofestivaali pääkaupungin ytimessä. Paikka ja sen sisäänkäynti on tuttu. Lavasteissakin on tullut aiemmin istuttua. Jopa alueen kartta muistuttaa hyvin pitkälti heinäkuun lopussa juhlittavan vastaavan kaltaisen festivaalin pohjapiirrustusta. Kyseessä on kuitenkin täysin eri formaatti?
Craft Beer Helsinki tarjoaa kotimaisten lisäksi mukavan kattauksen myös panimoita kaukaisemmiltakin konnuilta. Pilottivuonna ulkolaisista oli mukana BrewDog, Founder´s, Stone, La Quince, Wasosz, de Molen, Atom, Bidassoa Basque, Tanker, Sori, Lehe ja Letra. Lisäksi alueelta löytyi kattava siideripiste, joten vaimokin saattaisi kyseiseen tapahtumaan joskus ottaa osaa. Tosin en tiedä puhutaanko silloin enemmän uhasta vai mahdollisuudesta?
Järjestelyt saivat heti ensimmäisenä päivänä kosolti negatiivista julkisuutta ja tämä muistettiin myös viimeisenä päivänä jonokeskusteluissa ennen porttien aukeamista. Astelin toisena maksavana asiakkaana sisään ja tilanne synnytti lähinnä koomisia ajatuksia. Ensimmäisen kassatapahtuman kanssa tuli heti sen verran hämminkiä, että paikalle piti huutaa kolmas henkilökunnan edustaja paikalle. Takkuilu jatkui sisäänpääsyssä jossain määrin koko ajan, mutta jengi pääsi sisään, jonka jälkeen asiat sujuivatkin jo sutjakkaasti.
Festivaalialueella ei siis käynyt maksuvälineenä mikään muu kuin tapahtuman oma ladattava maksukortti. Tämän suomalaisille uuden systeemin sisäänajaminen ja selittäminen ihmisille yksi toisensa jälkeen vei aikaa ja vaati totuttelua. Ehkäpä ensi vuonna tiedämme ja tunnemme jo paremmin?
Ruokapolitiikkaan oli panostettu isolla kädellä. Asiallisilta vaikuttavista street food kojuista oli vaikea valita, koska kaikki houkuttelivat puoleensa magneetin lailla. Penalty Burger, Loung3 ja Grillshop on Wheels tuli itse henkilökohtaisesti testattua. Wow, jos ihminen voisi syödä vielä enemmän.
Kotimaisia tekijöitä oli paikalla tutussa määrin, joista parhaiten mieleen jäi uutena tuttavuutena entinen MiLa eli Vallilan Panimo. Heiltä maistelin oluet Puisto, Sauna ja Kyyneleet, joista varsinkin viimeisenä mainittu sai miehen herkistymään. Tervetullutta vaihtelua trendioluiden keskelle löytyi Maku Brewingin maistuvista lagereista Juke Joint ja Eero. Seitsemästä veljeksestä myös Simoni löytyi hanasta blond alena, mutta loput veljessarjasta taitavat olla vielä pelkkänä pilkkeenä panomiesten silmäkulmissa. Ruosniemen Vuorineuvos oli kypsynyt mukavasti vuoden aikana ja Reposaaren ylpeys elikkäs Räpsöö Pride vakuutti paikkansa vaikeassa tyylilajissa nimeltä ESB. Lomittajakin raikasti ruumiin sekä mielen. Sen enempää kuitenkaan nautittuja oluita erittelemättä lähdetään odottamaan seuraavaa vuotta, koska aivan varmasti (force majeure) tulen paikalle myös seuraavalla kerralla. Kuukauden päästä järjestettävällä Suuret Oluet Pienet Panimot tapahtumalla on kieltämättä pienoisen kasvojen kohotuksen paikka jos aikoo säilyttää asemansa tällä aukiolla.
Ps. Tarjolla oli ILMAISTA VETTÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti