Karhu-oluen menetys oli aikoinaan kova isku Porille ja samalla koko Satakunnalle. Porin kaupunginosien mukaan oluensa nimeävä Rocking Bear Brewers on ikään kuin uuden aallon otsoa, pienesti porista. Alkoholilain kanssakin jo painimaan ehtinyt pienpanimo on päässyt toteamaan, että Alkon valikoimaan ei ole asiaa jos etiketissä esiintyy venettä tai autoa luotsaava vihaisen näköinen mesikämmen. Nämä nallet sen sijaan ovat lain kirjojen puitteissa asiallisilla teillä, joten mikään ei estä minua korkkaamasta kontioita vaikka samaan aikaan.
Pietniemen etiketti verestää muistojen kanaalia kohti aikaa jolloin Axel Roselta vielä löytyi vocal rangea, eli vuoteen 1988. Itse löysin Aseet ja Ruusut muutamaa vuotta myöhemmin UYI:n aikoihin ja Porikin tuli paremmin tutuksi vasta vuosituhannen viime metreillä. Meripihkaisen kuparinen Pietniemi tuoksuu vahvasti mansikanpoimijan sormenpäiltä. Suutuntumassa on samankaltaisia marjaisia mehufiboja, jonka pinnalla kelluu kiitettävästi paksuhkoja sitruunan viipaleita. Jälkimaussa hiivaa hyökkää tontille. Kokonaisuudessa sellainen kotipanofiilis. Löyhä ja kevytkenkäinen, mutta ei silti mitenkään huono.
Kuukkari on työläisen rokkiolut tai jotain sinne päin. Kullankeltainen sameus tuoksuu mausteiselta ananakselta. Hapokkaan hedelmäinen suutuntuma herättää ristiriitaisia tuntemuksia oluen nauttimisen suhteen. Raikkaus korostuu maussa, mutta hiivaisuus vetää samalla puoleensa. Toki greippi on vahvasti läsnä, vaikka jostain kumman syystä voisin vannoa keiton sisältävän enemmän ananasta kuin minkään sorttimentin sitrushedelmää. Kokonaisuus jää joka tapauksessa yhtä, ellei jopa enemmän sekameteliseksi kuin Pietniemi. Samoin loppukaneetein, kyllä tätäkin ihan mielellään kuitenkin juo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti