Kullankeltainen olut kimaltelee taivaalta pilkistelevän valoilmiön loisteessa kuin jäät päältään juuri sulattanut keväinen rantakallio. Tuoksu on houkuttelevasti merellisen mansikkainen, mutta myös aavistuksen mutapohjainen. Sitruunainen suutuntuma on kuitenkin erittäin raikas. Maussa greippi puskee aika lailla kaiken muun yli. Kokonaisuutta seuraa saippuainen belgisyys tuoden koko matkalle ulkonäöstä jälkiliukkaisiin saakka mukavan tuntuisen selkeyden. Purevan hedelmäisyyden kintereiltä nousee maltyn makea jälkimaku.
Omaan makuuni turhan heikko humalointi ja kevyt vetisyys eivät löydä paikkaa. Kartalla on kuitenkin helposti lähestyttävä ja kepeän freshi olut, jolla jälleen saadaan lisää bulkkilagereiden ystäviä kokeilemaan ja sitä kautta ihastumaan pintahiivaoluiden rikkaaseen maailmaan. Eikä siinä, loppujen lopuksi tämä kohtalaisen kompleksinen ja ristiriitainenkin olut saa aikaan hyvin pirtsakan fiiliksen. Jos ajattelen tiedossani olevia viime vuosien itsenäisyyspäivän vastaanotoilla tarjoiltuja oluita ja näiden panimoiden maantieteellisiä koordinaatteja, niin voisin jopa lähteä veikkaamaan Kimito Alea satavuotiaan Suomen juhlallisuuksiin tasavallan presidentin kestipöydässä lohi skagenin kumppanina. Olettaen, että ainakin vielä vuonna 2013 voimassa ollut kielto suodattamattomien oluiden tarjoilusta vastaanotolla on ilmeisesti kumottu.
80
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti