Pyynikin Big4Sun - Iso nelonen

Pyynikin Käsityöläispanimo puskee uutuuksia ja innovaatioita ulos minkä kerkiää. Tällä kertaa Makun Makustelusetin kanssa lähes saman aikaisesti markkinoille läjähtänyt Big4Sun sisältää nin ikään neljä erilaista olutta. Hintaluokitukseltaan fourpack on samoissa Makun kanssa, mutta sisältöä on 0,7 litraa enemmän. Yhden puolen litran tölkin hinnaksi jää siis n. 2,75€, joka on jopa isojen panimoidemme puolen litran tölkkeihin verrattuna enemmän kuin kilpailukykyinen hinta. Toki hinnat vaihtelevat myymälöittäin ja enemmänkin saa maksaa jos janoaa. Tämän paketin sain panimolta lähetyksenä hyvin monen mutkan kautta, mutta perille saapui joka tapauksessa, vaikka matka-aikaa kuluikin toista viikkoa. Kiitokset kuriirille sekä Pyynikille!

Nelospakin ehdottomasti mielenkiintoisin olut on keltaisen kullertava Cloudberry Saison. Vaahdon viekoitellessa valkean vienosti oluen väri kuultaa kompaktia kadmiumia kuin aurinko alkukesästä. Tuoksussa on napapiiristä notkeutta ja lempeää leipäjuustoa lakkahillolla leivitettynä. Sitruksisen suuta syleilevä suutuntuma ravitsee raikkaudellaan ja yllättää yrttisyydellään, eikä liiemmin lannista. Belginen pippurisuus pilkistelee puitteissa ja maku määrittäytyy marjaisen makeaan maalaismaisemaan. Hienoa hillan happamuutta ja witbieristä vehnäisyyttä yhdessä lasissa. Parasta kuitenkin on, että siemenet eivät tartu hampaisiin toisin kuten lakkatuotteissa yleensä. 

American IPA on ulkoisilta ominaisuuksiltaan hyvin kaunis. Pehmeän persikkaisen oluen ylle piirtyy poimuilevaa pitsiä joka muistuttaa kalliomuodostelmaa. Greippisen havuinen tuoksu vie kohti hennosti humaloitua ja varovasti yrtitettyä makukokonaisuutta, joka on selkeästi aikaisempaa pulloversiota parempi. Mihinkään wow-experienceen tässä ei sen enempää päästä kuin pyritäkkään, mutta mukavan helposti lähestyttävä grilli-IPA joka tapauksessa käsillä. Sellasta käyttöolutta arkeen you know.

Sitten pakista löytyy tietenkin Pyynikin maitokauppavahvuisten oluiden johtotähti eli Ruby Jazz. Kuvissa mustan puhuva, mutta aidosti jaspiksen punertava olut tuoksuu sammalmetsälle ja pihlajanmarjoille. Tölkkiversiossa on ainakin muistikuvieni mukaan enemmän hiivaa kuin aikaisemmissa pulloissa. Reseptiikkaa on myös oman käsitykseni mukaan hiottu pikkuhiljaa vaaleampaan suuntaan. R.J. on kieltämättä edelleen paikkansa ansainnut. Greippinen lehtivihreä hyväilee suklaista marjaisuutta, joka lepää tyynen rauhallisena yrttimaustevoin peittämällä lihapedillä. Kielien katkeruus ei katkea.

Viimeisimpänä Big4Sunin uumenista löytyy Pyynikin historian ensimmäinen pohjahiivaolut. Kellarista sen sijaan löytyi useampikin samainen olut pullossa, joten korkkasin nämä samantein rinnakkaismaistelun merkeissä. Ulkoisesti Dammerit ovat yllätyksettömästi identtiset. Runsasrakenteinen vaahto jättää lasien reunamille paikoittain paksuahkoakin pitsiä ja alkuryntäilystä rauhoituttuaan oluita peittää edelleen sentimentaalinen tyyneys. Molemmista pakkausmuodoista kaadetut pilsnerit tuoksuvat yhtä hedelmäisen heinäiselle, jossa voinen voimakkuus valottaa vienolla värikynällä vahvistaen Vltavaa viljelyksien viereisyyttä. Maku komppaa tuoksua kaikin ruohoisin voimin, mutta ensimmäistä kertaa vertailuoluista löytyy jotain vertailtavaa. Tölkki Dammer on selkeästi pehmeälinjaisempi ja pullo Dee sen sijaan hapokkaamman rosoisempi. Tämä eroavaisuus tosin tasoittuu nesteiden hetken aikaa laseissa levättyä, mutta alkuasetelma oli tämä. Viidentoista minuutin jälkeen yhtä ei erota toisesta. Hieno veto, kuten koko boxi kokonaisuudessaankin.