Lervigin Valkoinen Koira muistuttaa greippisella haaleudellaan radleria. Vaahtokaan ei yllä tuopin mittoihin ja ulkonäkö jättää kylmäksi. Tuoksu sen sijaan potkaisee hypotalamukseen ja suorastaan repii nenäkarvoituksen mukaansa. Erikoinen piirre maitokauppavehnäselle. Hiivaisen sitruunainen wc-ankka tunkeutuu aistielimiin. Ensi sipaisun jälkeen tarkistan, ettei kyseessä ollut alkoholiton versio. Ei, maksimivoluumit käytössä. Maussa ei uskoisi. Suutuntuma on greippisen limonadinen ja loppua kohden hapokkaan pesuaineinen. Viimeinen muistikuva on korianterinen lämpö. Ei mikään Lervigin tähtilippu.
70
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti