 |
| Hedon Charlie & Johnny Firpo |
Olin aikeissa tuoda taannoiselta
Budapestin matkalta matkalaukullisen tuliaisoluita, mutta turpiinhan siinä tuli ja tuplaten. Vaimon pyristelystä huolimatta pistin jäitä hattuun ja pakkasin vaatteiden joukkoon kokonaiset kaksi olutta, koska kaksikon Bud Spencer - Terence Hill lapsuuden sankarit nostalgia-arvo on eittämättä aivan liian suuri vastaavien kansallisaarteiden ohittamiseen. Paikan päälläkään oluita en ehtinyt nauttimaan, eikä hotellihuoneessa tosin ollut jääkaappiakaan, joten huonelämpimänä näiden heräteostosoluiden maistelu ei järin houkutellut. Mutta astuiko isonyrkki ansaan? Kokeillaan nyt kotoisesti kellarilämpötiloissa.
...ja täältä pesee! Elokuvista tutulla agressiivisuudella molemmat miehet laukovat iskuja heti korkkien raottaessa kulmiaan ja hiilidioksidia vapautuu ilmaan enemmän kuin kohtuullisella paineella. Vaahto ei kuitenkaan syöksy vastapalloon, mutta lasiin kaadettaessa tilanne tiivistyy. -
Mutaa kuonoon!, sano virtahepo. Molemmat oluet vaikuttavat kovin hiivaisilta. Johnny on luonnollisesti vaaleampi ja Charlien habitus tuhdimmin ladattu makean maltainen sekä hitaammin syttyvä. Blond alesta löytyy pieniä raikkauteen viittaavia polkuja, mutta aika kapealla kanjonilla edetään kaikesta huolimatta kuin l
ättäjalka kaukoidässä. APA sen sijaan tarjoaa runkoa (no tietysti). Makukokonaisuus ei silti lähde missään vaiheessa minkäänkaltaiseen nousuun.
All the way boys? Nollapilkkukuuskutonen lesti alkaa olemaan kaikessa kylläisyydessään aivan liikaa ja puolet jää juomatta. Mäntyinen jälkikaiku painuu tunkkaisen tupakin puolelle. Johnnystäkään ei sen paremmin nautintoja irtoa, mutta pienempi pullo solahtaa kuitenkin kiduksiin.
Trinity ratsastaa jälleen, vaikka blond alea hänestä ei silti tekemälläkään saa. Kyllä tässä nyt häväistiin pyhää. Senkka nenästä, pojat.
Luoja armahtaa - minä en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti