Sahdin ja sinihomejuuston välinen liitto on jotain jonka yhteenkuuluvuutta olen päässyt todistamaan useita kertoja ja aina yhtä suurella rakkaudella nämä kaksi ovat toisiinsa kietoutuneet. Suomen Paras Olut-gaalassa Lammin Sahdin kumppanina toimi craftimpi Ahlman Selinin Sininen (Penicillium Roqueforti), joka muuten on aivan järjettömän hyvää. Toimii myös esim. tripelin tai portterinkin kaverina. Tällä kertaa kotioloissa on tyytyminen bulkimpaan cheeseen, mutta kuitenkin aina yhtä toimivaan, Valion Auraan. Tarjoilulämpötilojen kannalta suosittelen nauttimaan sahdin kylmänä ja juuston lämpimänä.
Meripihkaisen punertava muinaisjuoma tuoksuu ruskeilta banaaneilta ja käyneiltä pullahiivoilta. Siirappisen sakea suutuntuma toimii sinälläänkin, mutta karhunvatukkahillolla viimeistellyn spelttikeksin päällä lepäävän Aurajuuston suolainen kermaisuus taittaa tunnelman tendenssin täydelliselle tielle. Mansikkaisen makea makukokonaisuus muistuttaa massamme maanläheisyydestä. Mullasta olemme tulleet jne. Neilikka rinnassa sulhanen astelee alttarille toffeen pala hampaiden välissä. Selässä tuntuu yhä viimeisen poikamiesillan katajaiset ruoskaniskut. Kymmenen prosenttia alkoholia ei tuoksu, mutta alkaa toki pikku hiljaa jo tuntumaan. Paljon petollisempaa kuin salmiakkikoskenkorva, jota tosin ei Erkkikään pysty juomaan. Häntä ei toki olla näihin pitoihin kutsuttu. Voitte suudella morsianta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti