Keikysivut

25.2.2019

Kanavan Panimo X Bönthöö bönthöö: Paljas saari



"No man is an island, entire of itself; 
every man is a piece of the continent, a part of the main."

Renesanssin ajan britti-ajattelija ja saarnaaja John Donnen mukaan yksikään ihminen ei ole saari. Jokainen ihminen on yksilö osana ihmiskuntaa. Saareksi itsensä käsittävä ihminen ei koskaan ole kokonainen ja hänen toimintansa ja ajatusmaailmansa ovat rajoittuneita. Donnen kirjoitukset olivat jopa omana aikanaan melko synkkiä aihepiirien liikkuessa itsemurhien ja rakkauden ympärillä.
Lähes neljäsataa vuotta myöhemmin Suomen Lahdessa/Vääksyssä ajateltiin kuitenkin aivan toisin. Lahtelaisen filosofian siemenenä on saksalainen oluttyyli gose, jonka historiasta ensimmäiset havainnot ovat jo 1000-luvulta. Kuluttajien arvostukseen tämä suolainen korianterilla maustettu hapanolut löysi kuitenkin vasta 1700-luvun Leipzigissä, jota pidetäänkin olutsuuntauksen kotikaupunkina. Vuonna 2018 Kanavan panimo ja Bönthöö bönthöö riisuivat gosen paljaaksi.


"Jokainen ihminen on saari."

Palaan omissa muistikuvissani viime kesän Suomen Paras Olut -kilpailun tuomarointitehtäviin. Minua painosti polttavan auringon paahteen lisäksi vuodenaikaan sopimaton IS-ähky, jonka oli aiheuttanut viimeisimpänä maisteltu runsas kattaus maamme parhaimpia imperial stouteja. Tuomarointitauolla astelin markiisien varjossa kohti suolaisen meren kutsua. Tämä tenho ei kuitenkaan vienyt satamaan saakka, vaan suorinta reittiä Kanavan Panimon tiskille. Se nimittäin oli ensimmäinen vastaan tullut oluthanoilla varustettu ständi.

En usko, että tähän tilanteeseen mikään toinen Suuret Oluet Pienet Panimot -festivaaleilla tarjolla ollut olut olisi voinut osua yhtään paremmin. Sain huuhdeltua poskipäitäni vallinneen suklaisen siirappisen stouttisuuden raikkaan gosen sitruksisella suolaisuudella. Tuhtien sokkomaistien jälkeen myös alkoholiprosenteiltaan Paljas saari sopi tilanteeseen enemmän kuin täydellisesti. Kiitos Teemu!


Löysin samaa olutta myös pullotettuna apteekin lähikaupan hyllyltä. Hypätään siis edellisestä kesästä tähän päivään ja unelmoidaan tulevasta. Kesän muistoja vastaava tunne, mutta päinvastainen. Ei ehkä ihan kylmimpään talvipäivään sopiva olut. Pitäisikö tämän päälle tällä kertaa nauttia jokin imperial stout? Toisaalta kyllähän aurinko on jo keväisesti paistanut ja veden lorinaakin satunnaisesti kuultu. Avataan siis Paljas saari. Aavistuksen samean sitrusvetinen olut kaatuu lasiin. Vaahto on puhtoisen valkoista ja tuoksu pistävän pesuaineinen. Suutuntumassa greippinen hapokkuus hyökkää hampaiden kiilteille ja jälkimaun päätteeksi purukalusto onkin pehmennyt huolestuttavasti. Maussa witbiermäinen vehnäisyys sekä korianterin kolina tasapainottavat kirpeyttä ja saavuttavat yhdessä hyvinkin nautinnollisen lopputuloksen, jossa vuorisuolan ja valkean kuulaan kantavavoima viimeistelee kokonaisuuden. Ei ihme, että Paljas saari palkittiin omassa sarjassaan Suomen parhaaksi, olihan kyseessä kuuma kesäpäivä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti