Vuorineuvoksesta ensimmäisenä mieleeni assosioituu Tapio Hämäläisen klassikko roolihahmo, Uuno Turhapuron appiukko, jonka tittelin vävypoika väänsi muotoon vuoristoneuvos Tuura. Nyt nautimmekin vaatimattomassa, mutta vastaavasti pienessä toimistossamme hituset iltastoutit. Tämän mielleyhtymän kautta odotukset vain nousevat, eikä korkin avaaminen minimalisoi tunteitani millään muotoa. "Taas tekis mieli vähän lisauttaa!", siis olutta tottakai. Lasiin kaatuu Ruosniemen yhdeksän ja puoli prosenttinen Vuorineuvos Salted Caramel imperial stout.
Suolasuklaan aromit jäävät leijailemaan ilmaan viipyilevästi. Vuorineuvoksen lähes musta liituraitapuku koreilee tumman beigellä pitsireunuksella ja liikehtii jähmeän arvokkaasti. Suutuntuma on öljyisen viskoosinen ja lakritsaisen lipevä. Kinuskinen vaniljatoffeen makeus vie makua eteenpäin, kunnes Katjesin salzige heringemäinen salmiakin suolaisuus iskee nuijalla pöytään. Palaveri päättyy, mutta kahvipaahtimon roastit kaikuvat yhä poskipäistä kitalakeen. "Bisnekset menee hyvin ja kunto on vallan mainio, tuntuu vähän siltä kuin tämä olisi elämäni onnellisin päivä". Jos kyseisen oluen kädenpuristus on jo heti tavatessa näin tiukka, niin voiko aikakaan enää runkoa parantaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti