30.10.2016

OlutExpo 2016


Wanhan Sataman (2013) jälkeen OlutExpo on vakiinnuttanut tonttinsa Helsingin Sundholmeniin. Ensimmäisen kerran jälkeen Tehtaalle siirtyneenä tapahtumapaikka jakoi aluksi mielipiteitä, mutta minusta ainakin Kaapelilla on aina mukava käydä. Tänä vuonna järjestelyitä oli muutettu ainakin narikan suhteen, joka löytyi ET-telttasisäänkäynnin yhteydestä rakennuksen ulkopuolelta. Näillä keleillä vielä ihan toimiva ratkaisu, mutta kylmemmän ilman sattuessa kohmeinen takki ei olisi niin mukava pukea ylle.
Kutsuvieraspiletissäni luvattiin sisäänpääsy jonon ohi, mutta tätä korttia ei liiemmin täytynyt edes harkita, koska ruuhkaksi asti ihmisiä ei kello kolmen aikoihin vielä ollut. Itse asiassa koko lauantai vaikutti suhteellisen väljältä päivältä ihmismassojen suhteen, mutta tosin poistuin paikalta jo kuuden maissa, jolloin moni vasta asteli sisään.


Kaapelihalli oli tutusti täynnä olutta, vähän siidereitä sekä lukemattomia viskejä. Suomen ensimmäinen olutsommelierimme Maria Markus piti lavalla asiantuntevaa keskustelua yllä Viinipiru Arto Koskelon kanssa haastatellen alan ihmisiä Mika Heikkisestä Max Perttulaan ja kaikkea siltä väliltä. Pakko huomauttaa, että jälkimmäisenä mainitun parfymöörin aistit ovat luonnottoman yliluonnolliset. Pääkaupunkiseudun olutbloggaajien lisäksi paikalla oli Karjalasta kohteeseen junalla jyskyttänyt Jaska sekä Laitisen Mika Jyskästä. Höbinätuokioita siis riitti myös kollegiaalisella rintamalla. Ruokapuolikin oli kunnossa. Bryggeri, Social Food ja Il Birrifico vastasivat laadukkaasta ylätasanteen ravintolacornerista. Maistelin tapahtumapaikalla myös muutaman hemmetin hyvän oluen.


28.10.2016

Vormsi Tammine Õlu Estonian Stout 9,0%

Mustaa kahvia Game of Thrones tyyppisessä paketissa. Aineen olomuoto muistuttaa kaikessa mahlaisuudessaan paksuhkoa moottoriöljyä. Lasin ympärillä lepää rauhaisan kermainen pitsinauhake, mutta keskiön selusta jää täysin turvaamattomaksi. Toisaalta solidi puolustus linnakkeen reunoilla ajaa aseman enemmän kuin erinomaisesti lukuunottamatta ilmahyökkäyksiä, joille juuri oluen aromit ovat erityisen hauraita. Tuoksussa leijailee vahvoja piirteitä niin kaakaolla maustetusta suklaasta kuin myös marjaisesta alkoholista. Lasin pyöräyttely vahvistaa potenssia. Suutuntuma ei ole aivan yhtä öljyinen kuin ulkonäkö, vaikka kyllähän tämäkin aspekti tulee eittämättä esille. Paahteisen palanut mokkaisuus jyrää aika lailla kaiken muun yli, mutta varsinkin jälkimaussa alati voimistuva kuusenneulainen salmiakkisuus valtaa omaa nurkkaansa makunystyröiden peliareenalta. Maistamistani Vormsin oluista ehdottomasti laadukkain tekele.
83

22.10.2016

Tervetuloa Helvettiin


Vaasan Sport toivottaa vierasjoukkueet lämpimästi tervetulleiksi Kuparisaaren jäähalliin a.k.a. Helvettiin. Pelaajille ainut ulospääsykeino boksista käy Klamydia-porttien läpi. Onneksi kansalle tarjoillaan sentään kotoisasti Kivikylän makkaraa. Halli voi olla miltei täynnä. Siitä huolimatta kaikille tiskeille löytyy lähes esteetön kulku. Tiedä sitten onko liikenteessä liikaa laihialaisia, mutta mahtavaahan tämä on! Eikä ollenkaan helvetillistä!

Suurin syy kuitenkin tähän visiteeraamiseen löytyy hallin kylmäkaapeista. Paikallisen pienpanimon  Sport-olut tuli mediakuution informoinnin perusteella ensin suodattamattomana ulos, mutta nyt versio 2.0 on päätetty suodattaa. Jos näin todella on, niin en lähde tähän asiaa sen enempää kommentoimaan, koska painomuste kairaisi ruman reiän jäähän. No, olut on kullankeltainen ja aavistuksen utuinen. Itse asiassa erittäin utuinen jos otetaan huomioon, että kyseessä todella on suodatettu olut.

Lain hämärällä puolen
Suoritettuaan oluen muovituoppiin kaatamisen, kysäisen josko saisin lasipullon mukaani. Siis LASIPULLON! Olemme JÄÄHALLISSA! Täti ojentaa minulle flaskan hymy huulilla ja poistun paikalta, mutta otan varmuuden vuoksi pari askelta taaksepäin ja ilmoitan, että tuon kohta tämän takaisin. Tiskitäti ei kuule, mutta minulle tulee turvallisempi olo, koska tiedän rikkovani kaikkia jäähalliohjeistussääntöjä samanaikaisesti. Syytön minä siihen olen. Tädin vika. Astelen pullo toisessa ja tuoppi toisessa kädessä kohti katsomoa. Edessäni seisovat järjestysmiehet eivät sano mitään. Pysähdyn paikoilleni ja jään nuuhkimaan oluttani.


Tuoksu on maltaisen pukukoppinen, mutta hikeä esiintyy vain sillain sopivasti. Pakitan taas hieman lisää ja löydän nurkan, jolle laskea kantamukset. Nyt on huomattavasti helpompi käydä maistille. Suutuntuma on hapokkaan pistelevä ja karvas. Hunajainen maku antaa maltaiselle rungolle mukavasti luonnetta, sitä silti liikaa makeuttamatta. Kokonaisuus jää kaikesta huolimatta paitsioon. Lämmetessä makeus alkaa sokaista karamellisuudellaan muita tuntemuksia, joten lopputulos kääntyy tuomarifarssin puolelle. Liigastudio voi minunkin puolestani jatkaa Helsingistä, kun ne kaikesta tietää kaiken.

Sport häviää



21.10.2016

Mikkeller Beer Geek Bacon 7,5%


Pekoniolut ilmiönä saavutti huomattavan paljon palstatilaa VASPin Prykmestar Pekonin vallatessa kotimaan markkinoita. Tämä kuvan tanskalaisnorjalainen baconlesti on kahden kaveruksensa kanssa punkannut olutkellarissani jo ainakin pari vuotta. Ihan tarkkaan en muista milloin olen heidät kotiin kantanut, mutta tahraton Tallinnan tuoksu vie mietteet Õllepood Pothousen suuntaan. Bbf merkinnät korkista ovat kuluneet kokonaisuudessaan pois, joten siitäkään ei sen enempää informaatiota heru. Ainoaksi tehtäväksi jää korkin avaaminen ja aromitulvan vastaanottaminen kaikin mahdollisin aistikanavin.


Neste on reilusti colajuomaa mustempaa. Mokkaisen beigeä vaahtoa syntyy vain sekunneiksi, joiden jälkeen pinta tasoittuu tyynen öljyiseksi kalvoksi. Pienellä pyörittelyllä lasin reunoille ei jää minkään kaltaista pitsiä, mutta rasvaisen liukas kelmu kansoittaa snifteriä.  Pullon pohjalla lilluu hiivaa sellaiset kerrokset, että kaatamisen kanssa saa olla enemmän kuin varovainen. Tuoksussa nautiskellaan nuotiolla keitetystä kermakahvista kirsikoiden kera samaan aikaan kirkkaasti punertavassa hiiloksessa maltaita paahdellen. Suutuntuma on juuri niin smooth kuin se voi olla. Maussa kahvin joukkoon saadaan täyteläistä maitosuklaata, joka kypsyy kitalakeen päästessään tummempaan suuntaan. Pekonia ei löydy, vaikka rasvaisuus onkin alati läsnä. Kokonaisuus päättyy suolaiseen salmiakkiin sekä kiehtovaan kookokseen. Loppu tulee vastaan aivan liian äkkiä.
96

17.10.2016

Sinebrychoff 197-vuotta ja Suomen Olutmestari 2017



Suomen parhaan olutmestarin tittelistä kamppailtiin jo yhdeksännen kerran ja tällä kertaa finaali otti paikkansa ravintola Capitalin säihkyvän discopallon alla. Tapahtuman juontajina toimi viime vuosien tapaan Heikki Kähkönen ja Vappu Pimiä. Iltapäivälehdet listasivat paikalla olleita, joista eniten toimittajia näytti kiinnostavan näyttelijä Mari Perankoski, joka kertoi nauttivansa olutta mm. avioeron kynnyksellä sekä uuden rakkauden kohdatessa. Itse keskustelin mm. Kimmo Sasin kanssa ramppikuumeen filosofiasta sekä Timo Pakkasen kanssa joulunvieton asettamisesta ihmisten perusoikeudeksi uskontoon katsomatta. Blogikollegoita on aina mukava tavata, joista tällä kertaa paikalla oli ArdeJouni, Aniko sekä kisan tuomarinakin toiminut Jani . 


Puitteet olivat kaikin puolin erinomaiset, mutta mennään itse pääasiaan. Suomen paras olutmestari valittiin tuomariston pisteiden perusteella. Teatteri oli kuitenkin kohtalaisen puuduttavaa ja teennäistä katsottavaa, eikä tästä käy millään muotoa kilpailijoita, juontajia tai tuomareita syyttäminen. Käsikirjoitus vain yksinkertaisesti tökki. Pikku hiljaa pääsin kuitenkin synopsikseen kiinni. Kilpailijoiden käytössä oli jääkaappi, josta löytyi viittä eri tuotetta, jotka tänä vuonna olivat Hoegaarden, Koff Porter, Guinness, Brooklyn Sorachi Ace ja Koffin kolmonen. Tuomareille oli annettu tehtäväksi tilata kukin vuorollaan ennalta määrätty olut sanomatta sen nimeä sekä lisäksi kysyä kilpailijalta olueen liittyviä kysymyksiä tämän laskiessa nesteitä lasiin. Aavistuksen mielenkiinnotonta ja mielikuvituksetonta, mutta tuomaristo löysi kuitenkin omat suosikkinsa kilpailijoiden joukosta, joista lopulta korkeimman tittelin vei omakin suosikkini Miika Korpela Kampin Teerenpelistä.



Ensi vuonna kisa järjestetään kymmenennen kerran. Vaikka tilanne oli nyt jo kilpailijoille käsiä tärisyttävän epäluonnollinen, niin mitä jos siitä huolimatta kilpailijoille heitettäisiinkin hieman enemmän haastetta, eikä tilaukset olisivatkaan täysin ennalta arvattavissa? Olutdrinkit alkavat olemaan yhä enemmän muodissa, joten miksei kylmäkaapista voisi löytyä vaikkapa mixereitä? Toki näistäkin olemassa olleista aineksista olisi voinut väsätä vaikkapa Half and Halfin, joka olisi tuonut pöytään täysin uusia ulottuvuuksia. Kisa toi hyvin esiin sen, että olemme näissä asioissa vielä kisälliasteella. Samankaltaisia tapahtumia pitäisi ehdottomasti olla enemmän. Tiskin takaista osaamista nostetaan aivan liian vähän framille, vaikka ala on täynnä multitalentteja, joista muutamia parhaita näimme perjantaina Capitalin lavalla. Iso tuopin nosto kaikille osallistujille!




13.10.2016

Gargantuaaninen olut: Iku-Turso Imperial Stout


Tänään vietetään kansainvälistä Suomalaisen Oluen Päivää. Vaikka kyseinen juhla on Sinebrychoffin lanseeraama ja juontaa juurensa Hietalahden panimon rakennushyväksynnän leimaamispäivästä, niin en kuitenkaan vielä lähde Koffia korkkaamaan. Huomenna sen sijaan kyseistä päivää juhlistetaan perinteisesti Suomen Olutmestarifinaalin merkeissä Helsingissä, joten ainakin Pirtteriä saattaa tulla tuolla kallistettua.

Juhlatunnelma haetaan kuitenkin tänään vielä Jyväskylän suunnalta. Pullossa lepää iso olut. Niin iso, että se on tehty selväksi kaikin keinoin jo pelkän etiketin kautta. "Gargantuaaninen olut" on kirjoitettu jättiläismäisen merihirviön nimen alle. Kuvassa esiintyy sama myyttinen hahmo enemmän kuin uhkaavin silmin tuijottamassa pullon haltijaa. Uhmaan sarvipäistä turisasta ja otan kuluneen metallisen avaajan käteeni vieden sen kohti pedon sulkijalihasta. Varovasti raottaen suoritan aukaisun. Tursas voihkaisee lempeästi ja kaatuu snifteriin meripohjaisen mutaisena lietteenä, jonka ylle muodostuu mokkaisen samettinen vaahtopää. Alkoholia tässä nesteessä on tasan yhdeksän prosenttia. Tuoksussa merimiehen suussa palaa lakritsipiippu suolaisen veden liplattaessa jalkojen alla. Tuhkaisen täyteläinen suutuntuma tuo karamellikauppiaan kärrystä lakujen lisäksi tarjolle myös sopivasti salmiakkia ja semanttisesti suklaata. Säädyllisen silkkinen smoothneys syleilee sielua. Iku-Turso on sittenkin pohjimmiltaan kesy kuin kotikissa kermakolla. Maku viimeistelee itse itsensä havumetsäisellä greippisyydellä jättäen jälkeensä öljyisen tahmean yrttipedin. Ehdottomasti kypsyttelyyn soveltuva olut, joten pari pulloa hamstrasin kellarin nurkkaan. Palataan asiaan muutaman vuoden päästä. I   Iku.
94


10.10.2016

Ruosniemen Turisti 4,7%

Aika katsoa maailmaa Miami Vice -lasien läpi. Flamingot, Rolls-Roycen etupaneelit ja papukaijat vilisevät silmissä kenenkään unohtamatta Jai Alaita.

Porista lähtöisin oleva maailmanmatkaaja on saksalaisen pitsiverhoilun alla kauniisti kuparoitu. Tuoksussa leijailee niin oceaaninen suolaisuus kuin myös vuoristoinen happivaje. Kokonaisuus on kalsean kolkko, joten aurinkorannikoille ei tällä kertaa kuitenkaan päädytä. Henkilökohtaisella tasolla siis juuri minunlaiseni lomamatka tiedossa. Maussa esiintyy jäätikköistä jähmeyttä ja greippistä kireyttä aivan kuin neste olisi saanut kuuluisan arkkupakastin tartunnan. Ihan oukei näin satakuntalaisella tasolla, mutta globaalisti kuitenkin kovin vaimea summaus.
Arvosana: vyölaukku

8.10.2016

Ruokapuoti Lumon Totonac Stout 4,5%


Raumalaisen Ruokapuoti Lumon omien oluiden saga sai jälleen jatkoa. Kyseinen öljy näki tosin päivänvalonsa jo joskus viime vuodenvaihteen aikoihin, mutta kuten aikaisemminkin todettua, niin Raumalta on pitkä matka Porvooseen ainakin ajallisesti. Tämä Totonacci odotti minua pekonia kiiluvin silmin syyskuisena Haapaloiden häiden jälkeisenä aamuna Kalatorin majatalon aulassa mäyräkoiran kanssa. Kiitokset jälleen Paroalhon jaoston olutpatriotismille. Vihdoin siis itse oluen pariin.

Kahvisen ruskea stoutti beigellä vaahdolla. Tuoksussa on vaniljaista lakritsaa ja laktoosista suklaata. Suutuntumaltaan melko kevyt, mutta maukkaan öljyinen liemi voitelee vahvuuteensa nähden kelpoisella viskositeetillä. Yrtisyys tulee esille etenkin jälkimaussa jota edeltää tasaisesti paahtuneet tai ehkä jopa palaneet vadelmatoffeet. Jollain tasolla kokonaisuus on kovin Dr. Pepperinen. Makeaa maltaisuutta tutulla Tamperelaisella twistillä. Pyynikkiläistä nääs Tesomasta, eikä yhtään hullumpaa, vaikka parasta ennen päiväyksestä onkin jo useampi kuukausi.
80

7.10.2016

Comeback: Saimaan Marsalkka Golden Ale


Marsalkka G.A. 4,7% oli jonkin aikaa suodatettuna versiona tuotannossa ja palasi nyt markkinoille suodattamattomana, joten ei tämä uusi keksintö ainakaan ensimmäistä huonompi luulisi olevan. Ainakin silloin pari vuotta sitten kyseinen olut oli Saimaan Juomatehtaan kallein olut valmistaa runsaan luomuaromihumalapitoisuutensa vuoksi. Liekö tässä syy myös lyhyeen tuotantoerään, enkä comebackiin sen paremmin tiedä motiivia. Olisiko tuotteen perään sitten jääty kaipailemaan kuluttajien osalta? Sama tuote on nyt joka tapauksessa saatavilla sekä tölkissä että pullossa. Kuvassa esiintyvät sotapäälliköt sain panimolta. 

Molemmista sammioista purkautuu persikan pehmeää nestettä. Tölkistä kaadettaessa vaahto on arvatenkin runsaampaa, mutta pullon kuohu säilyy huomattavasti pidempään ja on koostumukseltaan samettisempaa. Tämän kautta lasipakkauksen kätkemän nesteen suutuntuma on myös pehmeämpi. Hapokkuuttakin tuntuu olevan pullossa vähempi läsnä, joten kaikki merkit ohjaavat allekirjoittanutta liputtamaan pullon puolesta. Yllättävääkö? Oletusarvoni oli, että laseissa olisi kaksi täysin samaa olutta, mutta loppujen lopuksi nämähän ovat täysin erilaisia (iso silmäinen emoji). Pullotuotteen pitsi on lähes totaalisen peittävää esirippua, kun taas tölkitetyn goldenin lace muodostaa lähinnä pieniä saarekkeita sinne sun tänne. Pullossa on myös huomattavasti enemmän hiivaa. Molempien hedelmäisen maltainen kokonaisuus toimii siis suhteellisen mukavasti eikä moitteita tarvitse jaella. 
Tosin Saimaan pullot aiheuttavat aina päänvaivaa palautusautomaatilla, mutta nautitaan nyt juoma ensin.
Pullo 83
Tölkki 81

5.10.2016

Parempaa lageria - To Øl Raid Beer

Tunnetusti Raid tappaa talossa ja puutarhassa, mutta mitenkä on saman nimisen oluen laita lasissa? Suoraviivaisen puhtoinen ulkokuori peittää alleen tunteikkaan kuumakallen. Vaahto yltyy korkeisiin lukemiin ja hedelmäisten humalien runsas osaanotto kanavoituu lukuisille aistielimille. Suutuntuma on hapokkaan kypsä. Ruohoisen rapsakkaa ja sitruksisen suhisevaa makua seuraa yhä yltyvä greippinen jälkikaiku, joka dominoi loppua suvereenisti. Kokonaisuus on rankalla kädellä humaloitu, joka voitelee sisuskalut omalla tavallaan sentrifugisen sentimentaalisesti.
Pyöreä kuin pallo.
81

3.10.2016

Panimo Hiisi Kratti 5,5%

KRATTI METSÄN MIELIPUOLI //
YKSISILMÄ – KUMMAJAINEN //
NAURAA KANNOT KUMISEVAT //
KUN VARJO SEURAA KÄTKÖSSÄNSÄ.
Hiisiläistä souria! Alkosta! En tiedä mitä maksoi! Innoissani! Avaan! Kaadan lasiin! Kuuntelen Lady Gagaa! Silmiä pyörittelevät emojit! Mr. Oizoahan sen piti olla? Olut on punaista! Melkein kuin Bryggeri Rose!

Rauha nyt. Huutomerkit sikseen eikä edes hapuilla caps locin suuntaan, vaikka toki mieli tekisi. Tuoksussa on sisältävien ainesosien; mustaherukka ja puolukka, lisäksi runsaasti valkeakuulaisen sekä raparperinkin kaltaista kirpeyttä. Maku komppaa aika lailla samoja tuntemuksia. Jukeboxi vaihtaa levyä. Mä nauran tälle, veisaa Wirtanen.
Hiivaa esiintyy jossain suutuntuman ja jälkimaun välimaastossa, mutta herukkaisuus dominoi koko matkan ylivoimaisesti. Marjamehuisen kirpsakka kokonaisuus on eittämättä spesiaalisti syksyisen sourinen juuri oikealla tavalla. Lopuksi suuhun jää vispipuuroisen hapan kelmu muistuttamaan siitä mitä juuri on nautittu. Hiisiläistä souria. Jean-Pierre Kusela saa jatkaa.
86