Keikysivut

15.7.2018

Let's Settle This Like Adults - Helsinki Summit 2018


Helsingin kaupunki hitsasi kaivonkannet kiinni ja antoi samalla hellevaroituksen maanantaille. Olutkin hikoilee kilpaa Trumpin niskan kanssa ja Kalastajatorpalla vaihdetaan jo ensimmäisiä lakanoita Putinin samaan aikaan kätellessä vielä Moskovan piiskaavan taivaan alla pallon parhaita jaliksen potkijoita. Lähtökohdat pohjakokoukseen alkaa olla siinä vaiheessa parhaimmillaan, kun kuopiolainen pienpanimo Rock Paper Scissors tuuttaa viikkoa ennen h-hetkeä markkinoille uniikkierän niin sanottua PutinTrump-olutta bromancella tai ilman. Tätä Helsinki Summit lageria tehtiin noin kymmenentuhannen pullon erä, joka myytiin oletun nopeasti, eikä sisällöllä loppujen lopuksi tällä haavaa ole varmasti kuluttajille ollut minkään moista merkitystä vaalean pohjahiivan toki rikkoessa muuria tavanomaisten oluenkuluttajien keskuudessa.



Vein liiderit kisastudiosta suoraan saunaan. Kullankeltainen ja aavistuksen samea lager vaahtoaa yhtä helposti yli kuin Amerikan istuva presidentti lehdistötilaisuudessa. Tuoksussa on venäläisen alkukantaista ja hedelmäistä hikeä yhtä kuin mäntymetsäistä pihkaakin. Saippuainen suutuntuma työntää aavistuksen luotaan ja voitelee tahattomalla diasetyylillä kitalakea. Sitruuna Sunlight dominoi ruohoista mallaspohjaa ja lopputulos on aika vaatimaton. Kuivahumalointi nostaa kuitenkin loppua kohden tunnelmaa eikä makukokonaisuus jää ainakaan liiemmin harmittamaan, mutta oluen sisällön puolesta saisi kuitenkin pysyä kaupassa. Summa summarum lopuksikin jään ajatukseen, että kyseisen nesteen substanssilla ei ole mitään väliä. Pelkän etiketin ideologian vuoksi kyseessä on markkinoinnin puolelta täysi kymppi.



6.7.2018

Crafthömpötystä 🍻🍻





Craftbeerhömppä on ratsastanut Dick Dalen tapaan massiivisen surf-aaltonsa harjalla jo pitkään, eikä lainelaudan vauhti näytä hiipuvan. Olutfestivaalien hömpistä hömpin, Craft Beer Helsinki pyörii tällä hetkellä rautatientorilla kolmatta kertaa. Let's Go Trippin'! Avajaispäiväksi torstaiksi Foreca oli luvannut vuoroin ukkosta ja vuoroin silkkaa hermeettistä vesisadetta. Tästä huolimatta tori täyttyi kansasta nopeasti. Salamoita en nähnyt, mutta vettä tuli silloin tällöin taivaan täydeltä. Etenkin saapuessani onnistuin kastelemaan itseni aika perinpohjaisesti, mutta katosten lämmin henki sekä ajoittain pilviverhosta pilkistänyt aurinko kuivasi kuteet kevyesti eikä ilma haitannut illan kulkua millään muotoa.



Yli kolmensadan oluen valikoimasta on aina vaikea lähteä liikkeelle ja eteneminenkin saattaa joskus tangerrella. Yksi olut kuitenkin jää joka festivaaleilta parhaiten mieleen. Ensimmäistä olutta odottaa kaikkein eniten ja sen toivoisi olevan hyvä, raikas ja jollain tapaa innovatiivinen. Yleensä nämä speksit ovat osuneet aika hyvin maaliin ja näin myös tänäkin vuonna. Lumi Brewing Company Finlandin Mandarina Bavaria Single Hop Lager oli kaikkea sitä mitä kaipasin juostuani rankkasateessa kilpaa vesipisaroiden kanssa Kampista festivaalialueelle. Sadekin taukosi samaisella hetkellä kun lasi täyttyi.


Ensimmäisten maistiaisten jälkeen kriittisyys alkaa yleensä kasvamaan ja lopulta kokeilunhalu tyrehtyy, koska onhan se mukava juoda tietoisestikin hyvää ja miksei erinomaistakin olutta. Onneksi jopa jälkimmäisiä näiltäkin festivaaleilta löytyy joka makuun. Happamia tuli maisteltua epätyypilliseen tapaan aika vähän, mutta esimerkiksi Muflonin Vadelma Berliner weisse puhalsi kieltämättä himoa liekkeihin. Jacobstadsin Reluctant Capitalist ja AF Brew´n Mosaic IPA jäivät jostain syystä mieleen, mutta kyllä siellä kaiken tämän hömpän lisäksi sitä sahtiakin löytyi. UG:n Ihmistykinkuula oli kuitenkin vain sahtia, mutta ei mitään sen enempää.


Tälläkin kertaa illan viimeiset hitaat painottuivat tavanomaisesti imperial stouttien suuntaan. Ballast Point Brewingin High West Barrel Aged Victory at Sea taisi viedä näistä voiton, mutta Deer Bearin Blend Battle vol. 2 ja La Quince Breweryn Vanilla Black Velvet lunastivat toki tonttinsa lähes samassa mittakaavassa. Pöytien ohi kävellessä keskusteluista pystyi erottamaan mitä erikoisempaa oluthipsterisanastoa ja vessamatkalla oli pakko jäädä ihmettelemään tuttuun tapaan jonoa kohteeseen Omnipollo.



Ruokapuoli on näillä festivaaleilla ollut ensimmäisestä vuodesta lähtien vahvaa. Burgerjaosto tosin esittää tarjonnassa vähän turhankin suurta osaa ja kahdeksan euron hodari aiheutti eilen hämmennystä. Bumi Cafen sympaattinen leima sen sijaan on parasta mitä ruokakioskilta voi toriolosuhteissa pyytää. Keltaisesta kojusta saa todella hyviä aasialaisia annoksia joiden nimistä ei välttämättä mitään ymmärrä, mutta henkilökunta on ystävällistä ja auttavaista. Ykkösvaihtoehto Texasin ruuille.




Erittäin onnistunut festivaalikokemus siis jälleen kerran. Craft Beer Helsinki todisti yhä uudelleen, että sade ei ole ongelma, vaikka olisihan se kiva jos katosta riittäisi. Varsinkin maksaessasi itseäsi sisään ei ole mukavaa jos teltan katosta valuu kaikki vedet suoraan niskaan. Kokonaisuutena summa summarum erinomaiset Craftbeerhömpät, joista kovimmat hömpänpömpät Pien´en tiskillä as usual 🍻🍻.