30.1.2017

Maistilan Kotva Rukiinen Milk Stout


Kotvan paahdetta tuoksuteltuani voisin veikata lasissa olevan aavistuksen vahvempaakin stouttia, mutta sifonkisen säyseä suutuntuma palauttaa mielen nykyiselle maitokauppa-asteelle. Saaristoleipäinen siirappisuus jää kevytrunkoisuuden takia piiloon, mutta laktoosinen Lucky Strike iskee herkkään ja haavoittuvaan stouttiin maitovalaan lailla. Kokonaisuudessa saattaa olla, että suodatinpussia on uusiokäytetty tai ainakin pula-ajan lusikalla annosteltu, mutta semanttisen suklaan läsnäollessa ja käsillä lepäävillä 4,5%:lla aikaan saadaan joka tapauksessa yllättävän paksu ja kaikin puolin maistuva olut. Kotvan tätä täytyy miettiä.
80

29.1.2017

Berliner Weisse Keidas


Maistilasta olen tähän mennessä saanut ainoastaan hyviä maistiaisia olutfestivaalien tuoksinassa, mutta kotioloissa nautiskeluun asti en ole ennen tätä päivää päässyt. Tähän olueen törmäsin janoisella pysähdyksellä Helsinki-Turku moottoritien varrella keitaalla nimeltä Lohja. Etiketti imaisi heti mielenkiintoni ja tyylilajin kamelin takaa poimittuani ostopäätöstä ei enää tarvinnut kahta kertaa pohtia. 
Hiekkadyynisen sitruksinen värimaailma on viehättävän tyyni. Pelkkä esteettisyys ajaa pitkälle, mutta makean persikkainen tuoksu viitoittaa vehnäistä greippiviidakkoa kohti euforian lähdettä. Sima suhisee suussa kuin sambialainen sadevesi samalla sitruksista souria suupalttina suitsuttaen. Mahdottoman hyväähän tämä on ja prosentteja vain 3,9%! Olen niin keitaalla, mutta täysin kartalla.
86



26.1.2017

Rekolan Suomi 100 Juhla Pils 4,5%


Rekolan Suomi-olut ei ole etikettiä omakseen saanut. Saatavuus rajoittuu siis alansa osaavien olutravintoloiden hanavalikoimiin. Tämän kasvottoman näytepullon sain maistiaiseksi panimolta. Lasiin kaadettaessa tunnelma on tähtisädetikkuisen lumoava. Matalahiilihappoinen pilsner kuohuaa hyvin ujolla profiililla, eikä varsinaista vaahtoa liiemmin synny. Makean maltainen tuoksu on suoraviivaisen selkeä ilman sen kummempia sivuääniä. Kevyt diasetyyli siivittää nektariinisen tahmeaa suutuntumaa, mutta jää sinisen Keijun tasolle rasva-asteikolla mitattuna. Rairuohoisen rypsinen ryydikkyys toimii makukanavoinnin selkärankana. Kokonaisuus jää liian lempeäksi, jossa katkeruuden purevuutta ja humaloinnin pistävyyttä kaivataan kaksin käsin koko kaikupohjan mitalla. Lämmetessään jopa tunkkaisen oloinen paketti. Kaunista kultaa toki.
72








23.1.2017

Rekolan Kaffe Stout 5,5%


Fiskarsin uutukainen on laktoosia sisältävä Kaffe Stout. Kuvan putelin sain panimolta, mutta lähiaikoina lestiä tulee löytymään myös hyvin varustelluista A-marketeista osana tulevaa vuotuista käsityöläisolutkattausta. Alkon sivuilta löytyy hauskasti Rekolan Mustasta Valssista photoshoppaamalla Kaffe Stoutiksi mutantoitunut kuva. Hintalapussa lukee 5,96€.
Avattaessa nesteen celsiukset liikkuvat jossain 18-asteen hujakoilla. Hiilihapot ovat onneksi hyvin maltillisella tasolla, eikä turhaa kuohuntaa ole havaittavissa. Tumman suklaisessa tuoksussa kahvi ottaa suurimman roolin mukavan lämpimällä otteella. Suutuntuma on erittäin samettisen smooth, mutta samalla runko jää hivenen vajaaksi. Ilman etiketin antamaa informaatiota lähtisin veikkaamaan, että voltit pysyvät neljä pike seiskan tuntumassa. Maitoisuus pysyttelee aika lailla taka-alalla, vaikka laktoosin pehmentävä influenssi marssiikin etulinjassa. Intiaanisokerisen makea smaaki kulkee omaan makuuni rajamailla, mutta säilyttää arvokkuutensa afterburneillä tarjotun savusalmiakin suolaisuuden ansiosta. Lopuksi luihin laskeutuu lestin lakritsainen luonteen lujuus. 
78



22.1.2017

Tuatara Sauvinova 5,2%


Uusi-Seelantilainen panimo Tuatara on nimennyt itsensä paikallisen uhanalaisen liskolajikkeen mukaan. Pakkauksena käytetty lasipullo menee heittämällä hienoimpien olut-muotoilujen kastiin. Liskon lasinen nahka muistuttaa jollain tapaa Tapio Wirkkalan Finlandiaa, mutta suomuisempana versiona. Sisustakin on yhtä lailla kaunis. Nektariinisen klementtiyden sisältä hehkuu trooppisen makeaa hedelmää, mutta samalla kotoisen kirpeää karviaista. Single hoppina käytetyn Uusi-Seelantilaisen Nelson Sauvinin valkoviinisyys huokuu kauas. Suutuntuma vahvistaa tätä yhä, eikä jälkimakukaan päästä flavoria mielestään. Kokonaisuudessa mangrovekasvillisuus on kuitenkin päässyt aavistuksen leväytymään ja käymisen merkkejäkin liikkuu ilmassa. Tuoreushan (bbf 23.05.17) tässä on jo päässyt kärsimään, eikä tuhoilta ole vältytty. Pieni sivumakuvika muutoin erinomaisen tuntuisessa paketissa. Loppuliukkailla pintaan pulpahtelee selluisia mustaherukan taimia yrttisellä pippurisuudella boostattuna. Onhan tässä kuitenkin sellainen liskodisco, joka kannattaa kokeilla. Varsinkin jos pääsisi tuoreeltaan puraisemaan.
83






21.1.2017

Stallhagen Tulen Morsian 4,7%


Meripihkaisen rubiininen morsian vaahtoaa samettisen voimakkaasti. Makeisen maltainen tuoksu on pääosin palaneen meden katkuinen. Hunajainen suutuntuntuma tuo pintaan cherryisiä vibraatioita, jotka lähinnä turruttavat imelyydellään aivot. Lesti on heitetty kolmen miljoonan euron budjetilla tehdyn noitavaino elokuvan kunniaksi, joka pisti lopulta porvoolaisen tuotantoyhtiön polvilleen, kun katsojia ei teattereihin eksynyt. Oluen makumaisema peilaa filmin menestystä täydellisesti. Kauheaa kuraa kovalla kihinällä, josta loppujen lopuksi juuri kukaan ei ole kiinnostunut saati edes kuullut. Kerro mulle kuinka kauan tyhjää tuijotin? Jos Devil´s bride kääntyy suomeksi Tulen morsian, niin onko ihme jos kaikki floppaa?
46

19.1.2017

Radbrew Fear of the Dark Undead Ale 4,1%

"Full-zombie bodied and dark to the core."
Kaarinalainen zombie-olut on kevyillä prosenteilla ryyditetty yön musta portteri. Kepeän kahvisesti suklainen tuoksu ei iske sen enempää sieluun kuin suoneenkaan. Hapokkaan pureva suuntuntuma päättyy vetisen paahteiseen jälkiliukkaaseen, jossa maltaat kytevät viimeiseen hiileen asti puhki. Lakuinen yrttitarha saattelee sompit illan pimeyteen, mutta pelon ilmapiiri jää kauas. Tällä etiketillä olisin odottanut sisällön vastaavan jotain Lehen Saatana Magustoit tai AF Brewn Lobotomy 777 tyyppisiä voimaoluita. Laihaksi jää, valitettavasti. 
66


15.1.2017

Boulevard Smokestack Series: Tank 7 Farmhouse Ale 8,5%


Alko tarjoaa pienen palan Kansasia alle seitsemän euron. Litrahinnaksi pyörähtää pari kymppiä, johon hintaan ei Lake Wilsoniakaan lähdettäisi kauppaamaan. Eikä neste onneksi sen paremmin järvivettä muistutakkaan. Ennemmin värimaailma viittaa Klondyken kultaryntäykseen mikä luettakoon erittäin positiiviseksi asiaksi. Huuhdotaan, huuhdotaan, josko muhkean vaahdon alta jotain löytyisi? Trooppinen hedelmäisyys tuoksahtaa ensimmäisenä ilmoille ja puhkeaa flooraan. Siiloinen suutuntuma siivittää belgistä buugieta kohti sitruksisempaa sisintä. Viljainen pölyisyys saa tasapainokseen raikkaan tuoreita, ehkä jopa aavistuksen raakoja sitrushedelmiä. Maustepediltäkin löytyy boostia yrttien kanssa kilvan soidellessa. Moniulotteista, mielenkiintoista ja messevää. Kou Kansas!
90

12.1.2017

Karhua Porista


Karhu-oluen menetys oli aikoinaan kova isku Porille ja samalla koko Satakunnalle. Porin kaupunginosien mukaan oluensa nimeävä Rocking Bear Brewers on ikään kuin uuden aallon otsoa, pienesti porista. Alkoholilain kanssakin jo painimaan ehtinyt pienpanimo on päässyt toteamaan, että Alkon valikoimaan ei ole asiaa jos etiketissä esiintyy venettä tai autoa luotsaava vihaisen näköinen mesikämmen. Nämä nallet sen sijaan ovat lain kirjojen puitteissa asiallisilla teillä, joten mikään ei estä minua korkkaamasta kontioita vaikka samaan aikaan. 


Pietniemen etiketti verestää muistojen kanaalia kohti aikaa jolloin Axel Roselta vielä löytyi vocal rangea, eli vuoteen 1988. Itse löysin Aseet ja Ruusut muutamaa vuotta myöhemmin UYI:n aikoihin ja Porikin tuli paremmin tutuksi vasta vuosituhannen viime metreillä. Meripihkaisen kuparinen Pietniemi tuoksuu vahvasti mansikanpoimijan sormenpäiltä. Suutuntumassa on samankaltaisia marjaisia mehufiboja, jonka pinnalla kelluu kiitettävästi paksuhkoja sitruunan viipaleita. Jälkimaussa hiivaa hyökkää tontille. Kokonaisuudessa sellainen kotipanofiilis. Löyhä ja kevytkenkäinen, mutta ei silti mitenkään huono.


Kuukkari on työläisen rokkiolut tai jotain sinne päin. Kullankeltainen sameus tuoksuu mausteiselta ananakselta. Hapokkaan hedelmäinen suutuntuma herättää ristiriitaisia tuntemuksia oluen nauttimisen suhteen. Raikkaus korostuu maussa, mutta hiivaisuus vetää samalla puoleensa. Toki greippi on vahvasti läsnä, vaikka jostain kumman syystä voisin vannoa keiton sisältävän enemmän ananasta kuin minkään sorttimentin sitrushedelmää. Kokonaisuus jää joka tapauksessa yhtä, ellei jopa enemmän sekameteliseksi kuin Pietniemi. Samoin loppukaneetein, kyllä tätäkin ihan mielellään kuitenkin juo.



5.1.2017

Kemiöläistä olutta kemiöläisille


Kimito Ale on Kimito Brewingin ensimmäinen kauppamarkkinoille purjehtinut olut. Alunperin kyseisellä keitolla lähdettiin tekemään niin sanottua peruskeikyä saaren asukkaiden arkitarpeisiin, eikä markkinointia ollut tarkoitus laajentaa Kemiönsaarta kauemmas. Kuinka ollakkaan märssypurjeetkin ottivat tuulta taakseen ja Kimito Ale levisi muiden panimon tuotteiden vanavedessä kohti rannikkoa.
Kullankeltainen olut kimaltelee taivaalta pilkistelevän valoilmiön loisteessa kuin jäät päältään juuri sulattanut keväinen rantakallio. Tuoksu on houkuttelevasti merellisen mansikkainen, mutta myös aavistuksen mutapohjainen. Sitruunainen suutuntuma on kuitenkin erittäin raikas. Maussa greippi puskee aika lailla kaiken muun yli. Kokonaisuutta seuraa saippuainen belgisyys tuoden koko matkalle ulkonäöstä jälkiliukkaisiin saakka mukavan tuntuisen selkeyden. Purevan hedelmäisyyden kintereiltä nousee maltyn makea jälkimaku.
Omaan makuuni turhan heikko humalointi ja kevyt vetisyys eivät löydä paikkaa. Kartalla on kuitenkin helposti lähestyttävä ja kepeän freshi olut, jolla jälleen saadaan lisää bulkkilagereiden ystäviä kokeilemaan ja sitä kautta ihastumaan pintahiivaoluiden rikkaaseen maailmaan. Eikä siinä, loppujen lopuksi tämä kohtalaisen kompleksinen ja ristiriitainenkin olut saa aikaan hyvin pirtsakan fiiliksen. Jos ajattelen tiedossani olevia viime vuosien itsenäisyyspäivän vastaanotoilla tarjoiltuja oluita ja näiden panimoiden maantieteellisiä koordinaatteja, niin voisin jopa lähteä veikkaamaan Kimito Alea satavuotiaan Suomen juhlallisuuksiin tasavallan presidentin kestipöydässä lohi skagenin kumppanina. Olettaen, että ainakin vielä vuonna 2013 voimassa ollut kielto suodattamattomien oluiden tarjoilusta vastaanotolla on ilmeisesti kumottu.
80

1.1.2017

Hr. Frederiksen otaksun?


Tapasimme herra Frederiksenin kanssa Jumbon Alkossa Vantaalla joskus vuonna 2013. Tarjosin hänelle olutkellaristani turvapaikkaa määrittelemättömäksi ajaksi. Pääsimme yhteisymmärrykseen. Alkon henkilökunnalle maksoin reilut kahdeksan ja puoli euroa ja omaisuus vaihtoi omistajaa. Kahdentoista celsius-asteen ympärillä poukkoileva lämpötila ja jatkuva yön pimeys oli tanskalaiselle herrasmiehelle lähes optimaalista. Vuodenaikojen vieriessä suhteemme kehittyi ja aika ajoin otin alivuokralaisen viettämään iltaa kanssani. Takkatulen loisteessa päätin kerta toisensa jälkeen, että yhteinen tarinamme ei ole vielä valmis. Viime kesänä herra F. matkusti perheeni kanssa Pohjanmaalle. Teimme sinunkaupat ja herra Frederiksenistä tuli Peter. Peter kertoi läheisestä ystävyydestään Amagerin panimomestarin kanssa ja miten oli myös itse vaikuttanut panimon kasvutarinaan hyvin myönteisellä otteella. Teimme ruokaa yhdessä ja tapasimme vaimoni sukulaisia. Milloinkaan en vaatinut herrasmiestä ottamaan hattua päästään. En, vaikka mieleni olisikin tehnyt. 
Kaikki muuttui vuoden vaihtuessa Kurrin pelinumeroon. En tiedä miten Vuosaaren Viikinkien kasvatti tähän mihinkään liittyy, mutta jollain tapaa tunsin Jarin viittovan olutkellarini ovella Frederiksenin suuntaan. Jossain kohtaa ne hatutkin on päästä nostettava ja sieluja vapautettava. Ajan saatossa herran hiiva oli paakkuuntunut ja piintynyt pohjaksiin. Tämäkin sai kuitenkin liikettä kallistumien myötä.  Musta ja alkoholiprosenteiltaan vahva olut peilasi Peterin persoonallisuutta ja huumorintajua. Ilmassa tuoksui tumman paahteinen brasilialainen. Suutuntuma oli öljyisen tahmea ja lakritsisen luumuinen. Savumerkkien salmiakkisen suolainen seuraus oli kuin suoraan synopsiksesta. Tervaisen kermainen tunnelma tiivisti paketin kasaan. Lopussa yrttinen siirappi valui pitkin lasiseiniä muistellen menneitä vuosia. Ne olivat ihania aikoja, jotka eivät koskaan tule takaisin. Kaikesta huolimatta ja päätellen vuodet olivat kuitenkin kohdelleet tanskalaista enemmän kuin hyvin ja sen hetken me elimme symbioosissa. R.I.P. Hr. Øl  Frederiksen.
97