26.2.2014

Jousan Mestari - Panimomestarin valinta Altbier 4,5% JYVÄSKYLÄ

Takapihan klapipinon katveeseen oli ilmestynyt tällainen Joutsan K-Patarouvan tuliainen. Panimo Hiiden altbierin kyseisen erän numero on 019.
Mestarin vaahto on erittäin runsasta, samettisen kuohkeaa ja hattaramaisen kipuavaa. Vaahto laskeutuu hitaasti jättäen paksua pitsikökköröä koko lasin mitalle. Väriltään olut on kauniisti kypsyneen hedelmän ja käyttämättömän kuparikaffepannun tienristeyksessä.
Huumaavan trooppinen tuoksu rakentaa itseään passionhedelmien ja turpeisen sammaleen varaan.
Maltaisen viljainen suutuntuma täyttää koko suun täyteläisyydellään ja potkii karamellisella makeudellaan kuin pietturi potkunyrkkeilyssä.
Aprikoosisen sikarinen jälkimaku maistuu pitkään ja kuivuu pehmyen katkeraksi pomeranssin kuoreksi.
Rapsakan savuinen ja hyvin maistuva altbier. Like.
86

25.2.2014

Brakspear Triple 6,7% ENGLANTI

Tumman meripihkainen strong ale keskirunsaalla ja samettisella vaahdolla. Kermaista pitsiä jää kauniisti koristamaan lasin reunoja. Vaniljatoffeen makea tuoksu on samalla alkoholisen hedelmäinen. Maku on marjaisen viinainen ja puisen tunkkainen. Luumuisen lämpimän jälkimaun puolesta menisi täydestä jouluoluena. Kokonaisuutena liian makea. Ei iskenyt.
75

Keikyperhe Helsingissä 9/13


Keväällä vietimme varpajaisia Porvoon saaristossa ja vastaanotin lahjoista hienoimman. Nyt oli lunastuksen aika. Puolet porukastakin saatiin kasaan. Seuraava raportti kertoo varpajaisista vol 2 - the lahja:

Kello 12:20 @ Pullman Bar

Fuller´s Jack Frost 4,5% ENGLANTI

Heti aikataulusta myöhässä.
Tulimme nauttimaan kohteeseen real alet. "Ei ole. Ensi viikolla tulee".
Paikataan asia kevyellä ja hedelmäisellä Fuller´sin Jack Frostilla. Maistuu hyvin illan ensimmäisenä oluena. Jussi korjaa: "Ei nyt oo ilta. Nyt on päivä."

Viisi erittäin täyttä tuoppia pöydässä herkullisen punakkaa ja kuparista winter alea.
Kermainen vaahto on lyhyt, mutta tiiviin samettinen pitsi sitäkin korkeampi. Marjaisen makea ja maltainen tuoksu antaa myös pieniä diasetyylisiä värinöitä, jotka asettuvat kohdalleen makuosastolla. Tunnistaa Fuller´siksi. Viljainen jälkimaku päättää kokonaisuutena kohtalaisen vaisun marjamehuhärdellin, mutta tähän aikaan päivästä oikein toimivan kevyt paketti. Nimestä tulee mieleen Arnold Batmanissa. Puistatus.
No Frost.
72

Jussi: Hedelmäinen sahti 65
Teemu: 75
Jani: Vähän mehumainen 61
Sasu: Karvas, kiire, liian hedelmäinen 52

ka. 65


Kello 13:30 @ Oluthuone Kaisla

De Ranke XX Bitter 6,2% BELGIA

Talon valikoima vetää sanattomaksi. Tulimme nauttimaan belgialaista isosta pullosta.
Kysyn suosituksia, johon baarimikko vastaa, ettei voi sietää belgialaisia oluita. Ovat kuulemma "ihan liian makeita". XX Bitteriä hän on joskus maistanut. Pistetään sitten sellainen. Löytyyhän kyseinen pullo myös "1001 beers you must taste before you die" listalta. Näillä mennään.
De Ranken vaahto pyrkii pyramidin muotoon kohoten muutaman sentin lasin yläpuolelle. Saippuainen hattara jättää myös arvoisensa paksun ja roikkuvan pitsin. Tuoksu on multaisen sitruunainen. Ensi puraisu herättää pöytäseurueessa mielenkiintoisia ilmeitä. Bitter on XX(L). Suutuntuma on emäksinen. Muistijäljet johtavat viikon takaiseen kylpyhuoneen kuuraamiseen. Tälläkin aineella saattaisi saada kaakelit kiiltämään.
Kokonaisuutena mausteisen sitruksinen ja pesuainemaisen hapan.
Parasta tässä on katkeran kuiva jälkimaku, joka jää suuhun erittäin pitkäksi aikaa.
BBF 2017. Joko kyseinen pullo on liian tuore tai yksinkertaisesti viallinen. En löydä odotettua nautintoa. Ulkoisista ominaisuuksista joka tapauksessa yltiöpäiset pisteet. Jos tulevaisuudessa XX löytäisi tiensä myös Alkon valikoimaan, kokeilisin ehdottomasti uudestaan kellaroinnin kautta.
70

Jussi: Greippikilju 75
Teemu: Karmea ensipuraisu. Paranee opin karttuessa, loppulasista kutkuttelee jo kivahkosti. 60
Jani: Ensimaku karvas ja paha. Maistui heinälle. 57
Sasu: Luotaantyöntävä haju. Maku fresh. Persoonallinen. 74

ka. 67,2


Kello 13:50 Välipalan aika Kaislassa.
"Odotetaan 10 minuuttia, jotta saadaan toasteja". Odottelu-Smörret saadaan seinän takaa kuljetettuna pöytään. 10 min jälkeen siirrymme seinän taakse. Ainoastaan Tuke ottaa toastin. Muille maistuu olutlautaset ja bratwurstit.


Plevnan Smörre IPA 5,9% TAMPERE

Mahonkinen väri, jonka päällä maltillinen vaahto, josta patinoitu valuva pitsi.
Trooppisen hedelmäinen tuoksu saattelee makumatkan Välimereltä banaanien kautta takaisin supimetsään maussa esiintyvän pihkaisen männynhavun kautta. IPAisuus tulee vahvimmin esille jälkimaun kautta. Diasetyylinen liukkaisuus jää voimaan. Kevyt ruis-IPA moneen makuun.
85

Jussi: Paksu ja jouluisa. 70
Teemu: Mahtava puraisu belgiyllätyksen jälkeen. Tumman makea röyhy. Viipyilevä ja kutkutteleva jälkimaku. Tampere on herkku! 79
Jani: Maistuva ruokaolut 80
Sasu: Fresh, määrä liikaa. Pieni kahvinen sivumaku häirihee. Hyvä "IPA"-maku. Pidemmän päälle puuduttava. 69

ka. 76,6


Kello 15:00 @ Molly Malones

Guinness Draught 4,2% IRLANTI

Olutvalikoima ei huimaa päätä. Juon ensimmäistä kertaa Guinnessia hanasta. Pisteet autenttisuudesta.
Sasu "ei juo tummaa olutta". Maistaa kuitenkin. Neljä Guinnesia ja yksi lonkero.
Jani: "Ei oo vetinen....(maistaa) ai, no onhan se"
65.

Jussi: Oikein kiva, kevyt kahvinen. 72
Teemu: Parempiakin on, vaikka varma. 77
Jani: Lämmin maistuva vaahto. Muutoin perus ok. 69
Sasu: Laimean kahvimainen. Liian lämmin. Mauton. 41

ka. 64,8


Kello 16:15 @ Angleterre

Laitilan Kievari Kölssi 4,6% LAITILA

Viljaisen kevyt tuoksu. Vaahto ja pitsi ovat vaatimattomat. Kölschinen suoritus Suomesta, mutta laimea kokonaisuutena. Talon vihanneksinen maku mukavasti taka-alalla. Ei mitään erityistä. Tuoppien lomassa puhelu Raumalle Kölsch-asiantuntijalle. Laitilalainen yksilö ei herätä riemunkiljahduksia.
72

Jussi: Kevyt ja vetinen. Terassilla uppoava. 68
Teemu: Paska. Kentien oikea kölch jotain herkkua. Lapparikin on tätä parempaa. 3 poäng, siis kolme.
Jani: Vetinen, mutta parempi kuin kotimainen bulkkiolut. 44
Sasu: Laimeahko. Miellyttävä. Helppo. 78

ka. 53


Fuller's Organic Honey Dew 5,0% ENGLANTI

Alkon hyllyistä tauolla olevaa hunajalientä löytyy tiskin takaa. Hunaja ei jää epäselvyydeksi millään osa-alueella. Tuoksun kukkaisuus suorastaan valuu keltaista mahlaa ja maussa viskoottinen sokeriliuos päästää makeutensa totaalisesti irti. Humalointiin voisi ladata lisää paukkuja hunajaisuuden kustannuksella. Tunkkainen. Klassinen honey beer, mutta ei parhaimmistoa.
73

Jussi: Honey & Dew 60
Teemu: Ei saa mausta kiinni. Pojat sano et ok ja honey maistuu. 73
Jani: Huomattavana hunajainen tylsä hohhoijaa 46
Sasu: Hunajayltäkylläinen, vieras/outo 57

ka. 61,8


BrewDogin Jack Hammer 7,4% SKOTLANTI

Tässä vaiheessa pidän palaveria asiantuntevan baarimikon kanssa (joita tuntuu välillä olevan harvassa) suomalaisesta pienpanimokulttuurista, real alejen tarjoilusta ja tottakai - punk-asenteesta.
Jälkimmäistä vahvistaakseni lasiin kaadetaan BrewDogin katupora.
Ehkä pienoinen virhe prosentit huomioon ottaen ja vaatii jälkeenpäin pienen pölytyskävelyn pitkin Helsingin katuja, mutta pikku hiljaa aivonesteet kirkastuvat. Muilla spekseillä mitattuna kyseessä ehdottomasti illan paras olut. Odotetusti. Humalhöttöä seikkailee lasin pohjapuoliskossa. Kaikin puolin rapsakan humaloitu ja herkullisen hedelmäinen. Virkistävän greippinen jälkimaku.
94


Kello 17:40 @ Villi Wäinö

Katselen himoiten Rekolan Kesäkollia.
"Ei mitään Rekolaa. Eiks se nyt oo jo niin nähty", Jani valitsee seuraavaksi olueksi:

Suomenlinnan Piper Wit 4,7% HELSINKI

Sameahko ja runsas vaahto. Tuoksu on mausteisen appelsiininen. Saippuaisuus dominoi ja kokonaisuus jää lajinsa puolesta valjuksi. Korianteria voisi olla leipälapiollinen enemmän.
70

Jussi: Greippeisä kiljahtava. Kiva bukee. 73
Teemu: Menee. (ei pisteitä)
Jani: Hyvä, raikas. Hieman fairia. 77
Sasu: Kiljumaine, liian tuhti. Liuotinmainen. Raikkaudesta pojot. 32

ka. 63


n. kello 19 @ Gastropub Stone´s ------ n. kello 23 @ Pub Sirdie

Loistavat hampurilaiset illalliseksi, josta pussibulkkipiknikille Kaisaniemenrantaan.
Myöhäisillan viimeinen laude, Pub Sirdie, tarjosi ehdottomasti koko päivän aidoimman tunnelman.
Lasissa lonkeroa.

Jani: London. Raikas, maistuva, kirkas ja epäolutmainen 13
Jussi: Maistuu lonkerolta. Olueksi vähän greippinen. 62
Teemu: London. Ei lisättävää. 73

ka. 49,33




Summa Summarum

Smörre 76,6
XX 67,2
Frost 65
Guinness 64,8
Wit 63
Honey 61,8
Kölssi 53
Longero 49,33

(Jack Hammer 94)


20.2.2014

Rekolan Tervahauta 4,5% MÄNTSÄLÄ


Tervaisista oluista aikaisempia kokemuksia löytyy Vakka-Suomen Panimon Tervanaamasta ja Syydvästistä. Tällä kertaa ratakiskoille astuu Rekolan Panimo. High hopes. Etikettiin on läväytetty jo panimon uusi osoite Fiskarsissa, mutta tämäinen erä kuitenkin tulee vielä Mäntsälästä.
Mokkainen vaahto on erittäin runsasta ja kohoaa tattimaisena upeasti lasin ylle. Tummanruskean musta olut tuoksuu paahteisen kahviselta ja savuiselta tummalta suklaalta. Yllättävän vaisut aromikiksit.
Tervahauta lämpenee
Tämä tasoittuu vahvasti palvatun kinkun laskeutuessa kitalakeen nestemäisen Pepe-lakun muodossa.
Terva kapsahtaa kunnolla esiin oikeastaan vasta jälkimaussa, joka on Leijona-pastillisuuden ohella palaneen kahviporoinen ja makean savuinen.
Kola-Olli saattaisi puuttua porterin hapokkuuteen, mutta ei lähdetä siihen. Lakritsi kumppaniksi, toimii.
80

19.2.2014

Grafenwalder Vehnäolut 4,5% SAKSA


Otanpa tästä maljan Tim Tscharnken loistavan hiihdon kunniaksi. Ei mennyt niin kuin Strömsössä. Harmittavaa.
  
Lidlin vehnäolut tulee Saksanmaalta ja on tiettävästi ainakin tässä vahvuusluokassa pantu ainoastaan Suomen markkinoita varten. Tämä hefeweizen on kirkas, mutta pienellä tölkin kieraisulla, hiivojen vallatessa nesteen, saadaan aikaiseksi kauniin utuinen ja tasaisen oljenkeltainen näkymä. Vaahto on markan verran hattarainen, mutta pitsin lailla nopeasti katoava. Tuoksussa on paljolti kuuluisaa saksalaista hefelaatua. Happaman banaaninen, korianterisen kankea ja purukumisen pinkeä lopputulos pyörähtää kuitenkin enemmän tunkkaisen makuelämyksen, kuin raikkaan sellaisen puolelle.
Joka tapauksessa omasta mielestäni kyseisen kauppaketjun olut parhaimmistoa, vaikka tähän titteliin ei suuria saavutuksia tarvitsekaan rikkoa. Lisäksi vahvuus- ja hintaluokassaan erinomainen.
70

18.2.2014

Ridgeway Imperial Russian Stout 10,0% ENGLANTI

Viimeisenä Alkon käsityöläisoluena 2014 Ridgewayn Imperial Stout. Panimo lupaa pitkälti yli kymmenen vuoden ("There is no recommended best before") säilyvyyttä oikeissa olosuhteissa ja ajan saatossa herääviä portviinimäisiä ominaisuuksia, joten pistin toisen pullon (#4591) kellarin nurkkaan odottamaan seuraavaa vuosikymmentä. Palataan tähän siis myöhemmin. Nyt kuitenkin maistellaan tätä "raakaa" versiota. Pullo numero #3579.

Lähes musta, täysin läpäisemätön ja imperiaalisen vaatimattomasti vaahtoava stout. Tuoksu on paahteisen hedelmäinen ja marjaisen tamminen. Pitsi sen sijaan herättää mielenkiintoa sarjakuvamaisella tarinan kerronnallaan. Snifteriä kallistaessa vaahto valuu samalla tapaa kuin 90-luvulla suosituissa vesihiekka-koristeissa jättäen jälkeensä fantasian omaisia sadun alkuja. Kyllähän tästä tarinaa syntyisi.
Pistän Alice Cooperin soimaan ja otan siemaisun.
Suklaisen paahteinen, kahvisen tumma ja täyteläinen maku täyttää suun poskipäitä myöten. Salmiakkisen espressoinen jälkimaku lämmittää pitkään ja hartaasti jättäen savuisen ja hennosti makean lakritsaisen fiiliksen.
90

17.2.2014

Innis & Gunn Oak Toasted IPA 5,6% SKOTLANTI

Täyteläisen kullankeltainen ja kimalteleva väritys saavat runsaan höttöisen vaahdon suojakseen. Vaahto, sekä sen jälkeinen esirippupitsi laskeutuvat kumpainenkin rivakasti ja jäljelle jää ohut harso oluen pintaan. Vaikka edellisestä nauttimastani ko. panimon tuotteesta on pitkälti aikaa, Innis & Gunnin ominaisen tammisen tuoksun tunnistaa heti. Hedelmäisen toffeinen ja vaniljaisen kermakaramellinen aromikkuus on samalla eksoottisen kuuma ja havumetsäisen alkukantainen.
Ulkonäön ja tuoksun antamat odotukset eivät valitettavasti täysin täyty maussa. Suutuntuma on rapsakan pähkinäinen, humaloitu ja makean mausteinen. Jälkimaussa makeus korostuu jo liikaa, jossa kivana plussana sävähdys savuista viskiä.
78

16.2.2014

Malmgård Emmer Tripel 8,3% MALMGÅRD

Malmgårdin Emmervehnällä tyypattu tripel on kauniin persikkainen ja runsaasti valkeaa vaahtoa kannatteleva lähiolut. Milleissä laskettavasti myös hieman sienimäinen vaahto laskeutuu nopeasti, mutta jättää lohdutukseksi runsaasti höttöisiä pitsipesäkkeitä koristamaan lasin sisäkuorta. Kestävääkin vaahtoa jää ohuelti ja saarimaisesti oluen pintaan. Vehnäisen appelsiininen tuoksu on valloittava. Maussa seurataan ulkonäön ja tuoksun perässä tripel-oluiden tunnusmaista kaavaa belgihiivaisella ja mausteisella Heimlichin otteeseen rinnastettavalla kunnioituksella. Banaaninen viljaisuus pönkittää öljyisen liukasta suutuntumaa, eikä alkoholista ole tietoakaan. Helpon petollista, kuten ko. tyypin edustajat yleensä. Lämpötilan noustessa katkeruus ja alkoholisuus nostavat hivenen päätään, mutta paletti pysyy edelleen loistavasti kasassa.
Ennen kaikkea suuri hatunnosto Malmgårdille suuriin tripel-saappaisiin astumisesta, josta panimomestari Tuomas Markkula & co. suoriutuu vähintäänkin kiitettävästi. Huomenta Suomen Jesse Kamrasta lainatakseni, Emmer Tripel "potki kuin Hartken styrkkari".
90

15.2.2014

Bryggeri Senaattori 7,5% HELSINKI

Senaattori on cola-tiivisteen mustanruskeaa, mutta vaahtoaa selkeästi paremmin kuin siirappi. Vaahto on kaunista ja pysyvän samettista aallonharjaa. Tuoksu on ruisleipäisen mämminen, jossa jälkikaikuna kuivattua persikkaa. Kotikaljamainen suutuntuma on maltaisen makea ja osittain jopa katkeran humaloitu.
Nesteen lämmetessä esiin tunkeutuu enemmän marjaisen luumuisia aromeita ja pikku hiljaa myös ripaus alkoholia.
Bryggerin parhaimmistoa, vähäinen tosin on tämä omakohtainen otantani.
84

14.2.2014

Suomenlinnan Thor Bock 6,0% HELSINKI

Kinuskisen punaruskea, hämärässä lähes musta, saksalaistyyppinen dunkkis bockis. Kolmasosa lasista täyttyy vaahdosta, mutta tämä katoaa hyvin nopeasti jättäen ainoastaan haamuista pitsiverhoilua lasin reunoille. Tuoksu on taloussuklaisen kahvinen ja limppuisen maltainen. Tuoksun lailla myös maku on yllättävän kevyt. Suutuntuma antaa ymmärtää, että nämä kuusi prosenttia ovat kuta kuinkin tarkkaan harkitut, koska liiempi ei ehkä toimisi.
Raikkaan yrttisen suklainen, vaikkei kuitenkaan mikään über sensaatio. Thorstin lempeys sivelee suupieliä, eikä alkoholia tunnu missään. Jälkimaku on suklaisen fenolinen. Odotettu mjölner-vasara ei valitettavasti heilu. Hyvä, mutta...
78

13.2.2014

Teerenpeli Mokkamatti 7,0% ja Prykmestar Kahvi Stout 6,0% LAHTI/UUSIKAUPUNKI

Käsityöläisoluiden valikoimaan oli sattuman kaupasta osunut kaksi kahvi stouttia. Uudenkaupungin ja Lahden panimot kamppailevat aikalailla samassa suuruusluokassa. Ugissa vuosittain pannaan 300 000 litraa olutta, kun taas Lahden Lotilan vuosituotanto on kiivennyt jo yli 400 000:n litran.
Lasissa Prygy erottuu edukseen vaahtonsa puolesta, mutta tämä katoaa nopeasti ja muutaman minuutin kuluttua Masalla on jotain mitä Mestarilla ei - pitsinauha.
Nestesisältö on reilun kaupan kahvilla maustetulla Mokalla selkeästi mustempi ja öljyisempi ja vaikka Prykmestarin etiketissä mainostetaan olutta "pikimustan yön pimeyden haastajana", väritys lähentelee enemmänkin Pepsiä.
Tällä kertaa lahtelainen hakkaa vakka-suomalaisen lajitoverinsa jo heti lähtöviivalla (tuoksu) niin ahtaaseen rakoon, että sieltä on vaikea päästä ylös. Prykmestar jää vetisen laimeaksi toimistokahviksi, kun taas Mokkamatti jyskyttää Jamaica Blue Mountainin lailla.
Masan maun kahvisuus dominoi edelleen, mutta ei aivan tuoksun lailla, jolloin kaffenisun rusinaisuus saa ansaittua tilaa. Prykmestarin ruisleipäinen kahvisuus on Mokkamattiin verrattuna tehty säästöliekillä.
Summa summarum lahtelainen maistuu aidommalta, vahvemmalta ja runsaammalta.
Ensimmäisen jälkimaku on erittäin vahvan kahvinen ja jälkimmäisen marjaisen mokkainen.
Mokkamatti 90
Prykmestar 74

Beer Hunter’s Mufloni Keripukki 7,0% PORI

Keripukki ei ole pelkästään nimensä, vaan myös raaka-aineidensa puolesta Alkon 2014 Käsityöläisoluiden mielenkiintoisimmasta päästä. Nimi sinänsä aiheuttaa pieniä pelkotiloja, mutta mausteina käytetyt vanilja, kookos ja valkosuklaa yhdessä kuulostavat hyvin eksoottiselta.
Valkosuklainen ja savuisen paahtunut tuoksu on pehmeä ja yrttisen kahvinen. Pikimustan oluen päälle muodostuu pieni kahvipapuinen vaahto. Ilmassa on niin afrikkalaisen seepran raitoja, kuin myös havaijilasen aboriginaalin auringossa leikittelevää leitä.
Suutuntuma on erittäin samettinen ja mokkaisen maltainen. Viettelevän öljyinen ja kookoksisen suklainen kokonaisuus on jotain mitä voisin suositella myös oluesta tykkäämättömille naispuolisille ns. Baileys-tyypeille. Keripukki liikkuu suussa täyteläisen notkeasti jättäen jälkeensä kelmukkaan ja maitoisen kitalaen.
Rajoja rikkova ja raiteilla risteilevä.
88

12.2.2014

Lammin Pyy 7,0% LAMMI/HELSINKI

Kaikki nimeen viittaavat vitsit on jo kuultu, joten ei mennä siihen. Etiketin pyy muistuttaa savista kukkopilliä.
Traditional alen tavoin väri on perinteisen alen kuparisen ruskea.
Tuoksu on taikinaisen kuivahedelmäinen ja aromikkaan mausteinen. Suutuntuma on banaanisen kinuskinen ja makean maltainen.
Yrttisen karamellinen ja rusinaisen hiivainen maku ammentaa hyvän alen tunnusmerkkejä, mutta multaisesta jälkikaiusta huolimatta en saa tästä mitään uutta irti. Toimivan maistuva, mutta jotenkin tylsä.
Pyy on paistunut Helsingissä panimo Bryggerin kattiloissa.
Jatkaa Lammin lintuaiheista sarjaa Käen ja Pöllön vanavedessä.
80

11.2.2014

Laitilan Kievari Agricola 8,5% LAITILA

Auringossa palaneen persikan värinen Laitilan luostaritar vaahtoaa kartanoisen arvokkaasti ja lyhyesti. Tuoksu on luumuisen marjainen ja etanolisen hiivainen. Takkahuoneen tunnelmaa luova belgi ale lämmittää sierainten lisäksi myös suuta.
Leipäisen mausteinen maku muistuttaa joulunajan markkinalimppuja, joihin on leivottu tähti päälle. Makean rusinainen puoli paljastaa Agricolan mieltymystä sahtiin ja marjanpoimintaan. Maussa alkoholi peittyy selkeästi paremmin kuin tuoksussa. Jälkimaku on vahvasti hunajaisen hedelmäinen. Omankaltaisensa olut abc:n tärkeä osa.
Hyväähän tämä oli, mutta ei lähes 18€:n litrahinnan arvoista. Kokeilemaan toki kehoitan kaikkia arvon lukijoita.
82

8.2.2014

Mikkeller Tap Take Over in Stone´s Helsinki

Tanskalaisen Mikkeller panimon Thomas ja Jacob kävivät säätämässä Helsingin Stone´sin olutmittariin uuden ilmeen. Jopa kahdeksan hanapaikkaa vallanneena, panimon tuotteet ovat ehdottomasti baaritiskin kysytyintä herkkua. Seuraavaksi nopea läpileikkaus näistä speciaalihöttösistä, joita ei vakiokalustosta löydy.

Cream Ale 5,0%
Kermainen vaahto ja tiiviin peittävä pitsi, johon jää kivat siemaisurenkaat. Raikkaan hedelmäinen tuoksu, jossa on rapsakka humalan kaiku. Maku on diasetylisen maitoinen ja sitruksisen ruohoinen. Nautintopisteisiin vaikuttaa väkisin illan ensimmäisen oluen leima.
90

Wheat is the New Hops IPA 6,0%
Erittäin hailakan keltainen olut pienellä vaahdolla ja edellistä olutta vastaavilla, mutta ei aivan yhtä vahvoilla, siemaisurenkailla. Tuoksu on Wiledaisen sitruunan raikas, mutta pesen silti vessani Coca-Colalla. Maussa tulee esille vahvasti molemmat, IPAisuus ja vehnäisyys. Voimakas humalointi ja hiivaisuus ovat keskiössä, jonka reunoilla pesuainemaisuus kiertää kehää. Vähän outo olut, eikä aivan täyttänyt odotuksia. Kyseessä on Mikkellerin ja Grassrootsin kollaboraatio.
79

American Style 7,5%
Jenkkipanimo Prairien ja Mikkellerin kollaboraatiossa tuoksu kuittaa otsikon. Rapsakkaa Amerikkaa tuntuu olevan humalaosastolla ja hedelmät tulevat tropiikista. Kaunis sormenvahvuinen vaahto jättää esirippuisen peittävää pitsiä. Maussa painopiste kulminoituu mäntyiseen havuisuuteen, jossa kävyt rasahtelevat hampaiden välissä. Jälkimaku on greippisen hapan.
84

Draft Bear 8,0%
Tämän session heikoin lenkki. Arvonimi johtuu luultavimmin siitä, että kyseessä olevan kaltainen vahva lager ei millään istu tällaiseen massamaisteluun. Draft Bear olisi parhaimmillaan yksinäisenä, kuten tietysti kaikki oluet. Suutuntumaan en juuri nyt saa kuin alkoholin täytteisiä viboja, joten siirrytään seuraavaan.
73

Imperial India Pale Ale Mosaic 8,9%
Pieni vaahto, mutta todella tiiviin peittävä pitsi. Tuoksun hedelmäisyys polttaa jollain tapaa nenässä. Suutuntuman tiukkuudessa ei turhaan vetistellä. Innovatiiviset humalat (?) luovat yrttistä ja sitrushedelmäistä makuharmoniaa. Jälkimaku on greippisen rapsakka.
82

Mikkeller I Beat yoU 9,8%
I Beat yoU onkin sitten pantu BrewDogilla. Tämä yhteistyö on poikinut myös kombon I Beat yoU+Hardcore IPA=I Hardcore yoU
Tuoksu rävähtää heti sellaisella humalahelteellä, että tukka tärisee. Maltaisen sitruksinen aromivyöry muuttuu maussa diesel heinäiseksi ja uuuh, niin paljon humalaa. DIPAn katkeruus kirveltää jo silmiä ja kurkkua kuivaa. Hyvällä tavalla.
93
Mikkeller Black Moon 10,5%
De Proefbrouwerijilla pantu Imperial Stout on hautunut jo kertaalleen oluen kypsyttämiseen käytetyissä bourbon-tynnyreissä.
Tammisen paahtunut ja ripauksen vaniljainen tuoksu aloittaa konsertin, jota seuraa pohjaan palanut mustaviinimarjamehuisuus. Maussa mukana myös pehmeää nougatia ja tummaa suklaata. Jälkimaku pyörii jossain Kikkomannin ja Laphroaig rajahoodeilla.
95


Mikkellerin 20 IPA olisi kuulunut repertuaariin, mutta tämä oli niistetty hanasta jo loppuun.
Stone´sin muuttuva olutvalikoima yhdistettynä loistavaan ruokaan ja lämminhenkisen rentoon palveluun on paketti, joka saa allekirjoittaneen viihtymään. Tattis.





7.2.2014

Saimaan Marsalkka Double IPA 8,0% MIKKELI

Saimaan Juomatehtaan perusarvoihin kuuluvat luomu raaka-aineet. Tässäkin oluessa on käytetty vehnä- ja ohramaltaita sekä humalaa luomuna. Itse peräänkuuluttaisin luomuakin enemmän lähiraaka-aineiden perään, vaikka tosin "luomu tuo lisäarvoa", kuten panimon kehitysjohtaja Jussi Laukkanen toteaa Olutpostin 4/2013 haastattelussa. Luomun metsästämisessä joutuu osittain turvautumaan ulkomaalaisiin toimittajiin. Tätä harvemmin mainitaan, kun luomusta puhutaan.
Sitten DIPAillaan. Marsalkan kullankeltainen väritys on tahmean tasainen ja simaisen utuinen. Vaahto on niin tymäkkää, että edes maan vetovoima ei saa sitä suoristumaan, vaan tämä jää aavistuksen kallelleen kaatamisen jälkeen (kaataessa tuoppi oli 40-asteen kulmassa). Vaahdon kuplat ovat keskisuuria ja pitsi jää kiinni kuin lumispray. Mangoisen korianterinen ja hunajaisen greippinen tuoksu luo niin IPAista kuin myös Witbieristä fiilistä.
Mäntyisen raikasta suutuntumaa seuraa pihkainen viinikumisuus, joka päättyy oluen ehdottomasti huonoimpaan ominaisuuteen, eli käyneeseen rexonaan, joka lämmetessään alkaa maistua alkoholille.
80

6.2.2014

Stadin Double Oat Malt Stout 6,8% HELSINKI

Väriltään Kaasutehtaan ohra/kaurapirtelö on sysimusta. Tummahko vaahto suojelee olutta vain muutaman minuutin, jonka jäljessä yksinäiset pitsipatriootit harhailevat lasin raja-aidoilla. 
Tuoksu on extreemisen kahvinen. Tunnelma on kuin pienessä yhdentoista neliön hirsisessä kahvilassa, jossa pavut jauhetaan asiakkaan odottaessa sumppikupposta. Tuoksun siivittämä mokkaisuus on jo selkeästi palanutta ja maku korostaa tätä piirrettä. Kaura kuohuu suussa, ei sentään menthoksen lailla, mutta kuitenkin. Hiilihankoisen sikarituhkainen maku saa virkistäviä ja tasapainottavia helpotuksia appelsiinisuklaisesta ja varsinkin jälkimaussa esiin tulevasta sitruksisuudesta. Kellarista nostettuna vaati jonkin verran lämmittelyä. Parhaimmat aromit heräävät henkiin vasta lähellä huonelämpötilaa.
83

5.2.2014

Hiisi Pläkki 6,3% JYVÄSKYLÄ

Se on selvä kuin Pläkki, nimittäin Panimo Hiiden murtautuminen Alkon hyllyille osana helmikuun 2014 Käsityöläisolutvalikoimaa. Aika kiva 1-vuotislahja panimolle. Black IPAa muutoinkin on harvemmin suomalaispanimoiden toimesta monopolissa nähty. Olisko Muflonina, StaPasta ja Plevnaa, mutta siihen taitaa kutakuinkin jäädä. Harvinaista herkkua siis luvassa.
Etikettiosasto on pojilla hienosti hallussa ja sieltä löytyy muutama mielenkiintoinen nyanssi, kuten "Pläkki on uusi musta" ja "Nautiskeluun, Rahmaninovilla tai ilman".
Pläkki on todellakin hyvin musta olut. Ainoastaan kirkasta valoa vasten pystyy erottamaan mustan seasta suklaista ruskeaa sävyä. Silkin samettinen vaahto on runsas ja keinuu oluen pinnassa kuin sinilevälautta ulapalla. Pitsi on yksinkertaisen kaunista. (Hitto, olisi pitänyt ottaa kaksi pulloa, tätä on enää 1/4 jäljellä) Tuoksu on autokorjaamon kahviautomaattisen havuinen. Savuisen salmiakkinen suutuntuma tuntuu samalla paahteisen palaneelta ja mokkaisen mäskiseltä. Jälkimaussa on runsaasti kypsää greippistä katkeroa ja parfyymistä paljasjalkaisuutta.
Humalina toimii Galena, Simcoe, Centennial ja Amarillo.
Olut, jota tekee mieli purskutella.
86

4.2.2014

Pyynikin Käsityöläispanimo Presidenttisahti 9,5% TAMPERE

Sahtia on valmistettu Suomessa 900-luvulta asti ja monissa suvuissa on olemassa salaisia reseptejä perinneoluen valmistukseen. Tiedä sitä sitten mistä panimomestari Pere on tämän reseptin taikonut, mutta perinteet hänelläkin sahdin valmistukseen tulevat satakuntalaisesta suvusta ja varsinkin Tuomaksen isoäiti Aili Kulmala osasi tämän jalon taidon legendan mukaan enemmän kuin mainitsemisen arvoisesti.
Alunperin tämä kyseinen sahti on suunniteltu itsenäisyyspäivänjuhlia silmällä pitäen, mutta jonkin käsittämättömän reliikin vuoksi tasavallan presidentin kutsuvierasjuhlissa ei suodattamattomia juomia suvaita. Pohjana on toiminut panimon Katajasahti 1.086, johon verrattaessa Pressassa on vähemmän katkeroa, ruista löytyy, droppaamisportaat on jätetty pois ja käyminen hitaamman puoleista.
Presidenttisahti on ulkoisesti juuri niin kuraisen likaista ja sameaa kuin sahdin kuuluukin olla. Tuoksu on makean banaaninen ja marjaisen toffeinen. Etiketissä suositellaan nauttimaan muistellen menneitä. Itsekin olen Satakunnasta kotoisin ja meillä syötiin kotona aina ruokaleipänä "kakkoa". Jollain tapaa sahdin maku saa makunystyröihin tämän tapaisia aromeita. Sahti ja muistot lämmittävät symbioosissa kehoa ja mieltä. Suutuntuma on öljyisen liimainen ja vahvasti virkistävä.
Jälkimaku on merisuolainen ja katajainen. Seuraavaksi laitan hirvipaistin uuniin ja kokeilen sahtia ruokajuomana. Oman käsitykseni mukaan sahdin säilytyksessä ja kuljetuksessa pitää olla tarkkana kylmäketjun kanssa, mutta jostain syystä tämä sahti säilyy Alkon hyllyillä huonelämpötilassa? Huomioitavaa vielä on, että pienpanimon artesaanioluthenkeen kuuluu yksilöllisyys, joka saattaa tässäkin tapauksessa vaikuttaa asiaan. Alkon hyllyille päätynyttä sahtia on nimittäin kerätty yhteensä jopa kuudesta eri batchista, kertoo panimomestari Tuomas Pere.
90

3.2.2014

Rekolan Panimo Amerikan Serkku 4,5% ja Amerikan Eno 5,6% MÄNTSÄLÄ

Amerikan Serkku on jo kolmatta kertaa bloggaukseni kohteena. Nyt rapakon takainen sukulainen on ajankohtainen, koska saman mantereen eno otti ja paukahti kylään. Eno on runsaammin humaloitu (Columbus, Cascade, Centennial) versio Serkusta.
Lasissa huomaa jo heti Enon elämänkokemuksen. Tumma hipiäinen äidin veli on likaisempi ja raihnaisempi, kuin raikkaan nuorekas Serkku. Vaahtojen mitta on hyvin samankaltainen, mutta sisältö täysin erilainen. Vanhemman karpaasin (Eno) tukka hulmuaa samettisen pehmeänä ja pesusienimäisenä, kun taas nuoremman junnun kuontalo on vaaleampi, suurikuplaisempi ja tattimaisempi. Toisessa kaadossa Serkku kuohuu runsaammin. Serkun tuoksussa päällimmäisenä velloo trooppiset hedelmät ja Enossa karamellinen mallas. Kaikkein samankaltaisin piirre näissä kahdessa oluessa on yllättäen maku. Serkku polkee edelleen greippisellä raikkaudellaan ja Eno keulii samettisella havuisuudella. Enossa on loppujen lopuksi selkeästi enemmän makeaa käpyisyyttä ja Serkussa hedelmäistä mäntyisyyttä. Eno on myös pehmeämpi suussa kuin Serkku.
IPA vie kokonaisuudessa APAa leveämmillä renkailla ja suuremmilla vanteilla.
Serkku 88
Eno 90

2.2.2014

Anchor Brekle´s Brown 6,0% USA

Super Bowl XLVIII yötä silmällä pitäen lähdin kellarin uumeniin etsimään tilanteeseen sopivaa juotavaa. Jenkkioluiden joukosta poimin ylös lämpimään Anchorin Brown Alen. San Franciscolainen olut on lähimpänä kohdetta, ainakin jos muistellaan viime vuoden samaista tapahtumaa. Tällä lähdetään luomaan tunnelmaa.
Likaisen samea ja oranssiin menenevän ruskea, ruskea olut vaahtoaa kesysti ja kadoten nopeasti. Vaahdon jättämä nauharinki jättää lähes olematonta pitsiä. Tuoksu on hentoisen mämminen ja maltainen. Siirappinen makeus lämmittää ja sitruunainen havumetsä pitää otteessaan niin hyvin, että pullokokoa toivoisi suuremmaksi. Jälkimaku on vaniljaisen toffeinen ja citraisen tahmea. Alusta loppuun asti, mämmi on läsnä. Lajissaan oiva.
86

1.2.2014

Meantime Yakima Red 4,1% ENGLANTI

Rubiinihko redi ritari. Vaahto on ohut, mutta pitsi sitäkin sakeampi. Käpyisen marjainen tuoksu jatkuu maun mansikkaisella maltaisuudella ja jälkikäyminen tuntuu karhean katkerana karamellisuutena. Matalaan alkoholimäärään nähden reippaan rapsakka red.
79