Keikysivut

18.6.2018

Suokin juhannus BBQ


Suomenlinnan Panimo on itselleni henkilökohtaisesti aina ollut kovin ristiriitainen. Perusvalikoimaan kuuluvat tuotteet eivät ole liiemmin liikauttaneet, mutta kausioluet sen sijaan ovat useasti loksahtaneet yllättävänkin hyvin kohdilleen. Esimerkkinä vaikka Foil Hat B Weisse, joka päässä etenkin kesäfestareilla kelpasi eittämättä tallustella. 
Alkoholilakiuudistuksen vanavedessä Suomenlinnaltakin on kevään aikana tullut prosenttiluvultaan viitosella alkavia maitokauppauutuuksia. Ulrika Saison, Horn IPA ja Chapman Lager ovat uusia vakiovalikoiman vahvistuksia. Kealakekua sen sijaan tuli Alkon käsityöläisolutkattauksen mukana kansan saataville helmikuun 2018 alusta lähtien ja ainakin toistaiseksi pysynyt hyllyillä siitä saakka. Kokonaisuudessaan kesältä maistuva paketti ainakin näin ulkoisesti tarkasteltuna, mutta kurkataan myös sisätiloihin.


Vakiovalikoiman kevään uutuustuote Ulrika Saison on samean kultainen ja tasaisen kompakti olut vienon valkealla vaahdolla. Viljapeltoisen sitruksinen tuoksu vie ajatukset maalaistunnelmaan laiduntamaan lehmiä punamustassa ruutupaidassa kortta suupielessä mutustellen. Ulrikan suutuntumakaan ei lähde pelätyllä tavalla märehtimään, mutta pieni liimaisuus kuitenkin tunkeutuu pintaan loppua kohden jopa voimistuvalla velositeetillä. Hunajainen hedelmäisyys on balanssissa belgialaisen Esterin kanssa, mutta esikuviinsa nähden boostia puuttuu enemmän kuin kannuksen kärjen verran. Ensin ajattelin tämän oluen barbeque-juhlien alkumaljaksi, mutta heitetäämpä se kuitenkin mintunlehdillä koristeltujen ja mascarpone-vaahdolla kuorrutettujen mansikoiden kumppaniksi aterian loppuun, jossa happaman ja makean liitto saadaan sinetöityä onnelliseen finaaliin. Toimii varmasti.


Horn IPA lanseerattiin kevään alkupuolella ja ainakin Helsinki Beer Festivaaleilla se oli jo kansan hypisteltävänä sekä voittamassa Vuoden olut kilpailussa omaa sarjaansa. Kypsän aprikoosinen outlook kannattelee tätä olutta heti kättelyssä pitkälle, mutta vaahdon alta päätään nostavat jenkkihumalat piristävät päivää jo kuin sadekuuro Sonoranissa. Suutuntumassa tihku muuttuu suoranaiseksi tulvaksi ja rapeus raikastaa rähjääntyneimmänkin humalabongarin. No ei nyt aivan, mutta hyvää tämä on joka tapauksessa. Yön yli hautuneen ribsirivistön kylkeen osuvan oivallinen juoma, mutta periaattessahan grillistä rasvaa tihkuvan lihan jötkäleen lajikkeella ei niinkään ole väliä. Partneri on valittu ilman sen suurempia speed deittejä.


Kirkkaan kultainen Chapman Lager poreilee kauniisti valkean vaahtonsa alla. Hedelmäisen humalletun tuoksun takaa esiin paljastuu maukkaan suoraviivainen jenkkilager. Maussa kuitenkin punainen lanka lähtee aavistuksen sivuraiteille. Ruohoisen rapsakka kokonaisuus astuu Ameriikan aromihumaloinneiltaan huolimatta tsekkipilsnerin suuntaan eikä diasetyyliltäkään vältytä. Laadukas tekele anyway. Kevytkenkäisyydessään uppoaisi loistavasti grillausoluena ruokaa odotellessa, mutta menisi toki suoraan pullon suusta saunan yhteydessä.


Kealakekua on siististi cool. Virikemunaisen keltainen olut vaahtoaa kauniin valkeasti ja jättää paikoin paksuhkoakin pitsiä lasin reunamille. Huumaavan hedelmäisestä tuoksusta voi suoraan puristaa niin pomeranssia kuin papaijaakin. Samettinen suutuntuma on kuin stoutista ja nektarisen viskoosinen maku suodattaa Cookin mangometsiköstä esiin muun muassa vaniljaa, ananasta, laktoosia ja sitruunaa. Aika hämmentävää, mutta todella toimivaa. NEIPA´isen pehmeyden takana ilmeisesti sopivasti vehnää ja sielullisesti kauraa. Lopultakin löytyivät ne ainekset alkumaljaan. Kippis!

27.5.2018

PKP Nordic Lager & Pacific Pale Ale


Tampereen tummimpien likvidien heimopäällikön Pyynikin Käsityöläispanimon vaaleat oluet ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta menneet enemmän tai vähemmän maalista ohi mitä ohuimmilta ovat ulkoisesti näyttäneet. Kyseisen panimon oluita voisi siis suoraan lainatakseni kuvailla kännissä keksityn suomennoksen sanoin, Mustat donkkaa tykimmin. Seuraavaksi lasissa kuitenkin nimenomaan näitä vaaleampia Tesomalaisia.


Nordic Lager (batch 2062) muistuttaa kaikin puolin itsenäisyyspäivän paikkeilla myynnissä olleen Pyynikin nelosboksin epäonnistuneen tuntuista Vaaleaa Juhlaolutta. Nordicissa on samankaltainen viljaisen hiivainen maltaisuus pinnassa ja simainen kokonaisuus maistuu makeasti liimaisen laimealta. Tölkin kylkeen on painettu perusallergeenitiedot kaiken maailman hieroglyfeillä, mutta viestituotteenakaan tölkin sisältö ei vakuuta. Pohjoismaalaisuus jättää suutuntuman kylmäksi, jollei kotikaljaisen orastavaa sahtimaisuutta oteta lukuun.


Pacific Pale Ale (batch 2074) tuoksuu ainakin Nordicin jälkeen mukavasti hedelmäisiltä humalilta. Suutuntumassa on kuitenkin aika paljon samaa kuin edeltävässä ja etenkin liimaisuus nostaa päätään ikävästi rapsakan, mutta tainnutetun humaloinnin helmoista. Tölkin assosioima trooppisuus jää aika lailla kuivaksi ja oasiksesta onanoiva oluthörhön sielu jää ilman kostuketta. Hiivaista hedelmää ilman humalan hekumaa nektariinisella greippimandariinitwistillä. En ole koskaan Fantakiljua maistanut, mutta hyvin onnistuneena se voisi olla jotain tämän kaltaista.

21.5.2018

Beerbliotek / All In Brewing Whoop Ass!


Tölkin aukaisu on aikamoinen whoop, whoop. Neste ei ryöpsähdä liinoille, mutta kaataminen ottaa jonkin tovin, koska isokuplaisen valkeaa vaahtoa rönsyää lasin täydeltä kaato toisensa jälkeen. Rauhoituttuaan tyrskyn alta paljastuu sitruunamehuisen keltaista ja maitohappoisen miellyttävää ruotsalaista berliner weissea. Laktoosisen lempeä kokonaisuus on kaikkea mitä happamalta terassibisseltä voi odottaa. Prosentit ovat päiväkaljaisen matalalla eli kolmessa ja puolessa pinnassa, joten otetaanko kuumaan kesään heti kolme? Muutoin perfect, mutta hapokkuus ainakin tässä yksilössä överisti liian pinnalla. "Open a can of Whoop ass!" Tää oli muuten Pien´estä hey.


Ruotsi on taas maailmanmestari


Ruotsi meni ja niputti Sveitsin odotetun valitettavasti hopealle upeasta valkoristiläisten vastustelusta huolimatta. Tosin ei minulla sveitsiläistä olutta olisi kellarissa levännytkään, joten tähän tilanteeseen nyt sentään löytyy sopiva olut. Göteborgilaisen ex-sokeritehtaan tiloissa punnertavan Beerbliotekin lapsi Pale Ale Bobek Citra on hyvin sameaa ja nektariinisen paksua nestettä. Vaikka aiemmin aukaisemani tölkin sihauttaa pihamaan puolella, niin hedelmäisen trooppinen tuulahdus täyttää koko tilan naapurin kuusiaitaa myöten. Lasin pohjalle laskeutuu muutama hiivapartikkeli, mutta nämä takertuvat tonttiinsa lujasti enää sen kummemmin liemeen sekoittumatta. Sitruksinen citra tunkeutuu aistikanaviin vahvasti jo sierainten kautta, mutta suutuntuma vahvistaa loputkin epäröinnit jos niitä olisi jostain syystä aivonystyröihin jäänyt. Mangoisen makeaa ja kermaisen kelmeää olutta, jonka loppuliuku kelluu keväisen kevyiden metsämansikoiden aikaan saamassa euforiassa sekä flooraisessa balanssissa. Erittäin hyvä ellei täydellinen?


Kyseinen tölkki on peräisin Helsingin Pien´estä. Hinnasta ei ole muistikuvaa, mutta samainen olut kustantaa Alkossa 5,03€ ja Systembolagetissa lähes puolet vähemmän eli 26,90 SEK.



16.5.2018

KimitoKeiky kotiolutkilpailu 2018


Keikyklubi ja Kimito Brewing kutsuvat Sinut kotiolutvirtuoosin jälleen mukaan avoimeen kilpailuun, jonka voittajaolut tullaan panemaan Kimito Brewingin laitteistolla yhdessä reseptin luojien kanssa. Samalla elämysmatkalla panimon Jonas Sahlberg tulee liidaamaan voittajaoluen tekijän/tekijät mielenkiintoisen informatiiviselle retkelle pienpanimon arkeen.
Lisäksi kilpailun kolme parasta olutta palkitaan Panimonurkan lahjakorteilla:
1. 100€
2. 50€
3. 20€

Juuri Sinä voit osallistua kilpailuun kunhan sinulla ei ole historiaa kaupallisen oluen valmistuksesta. Osallistumiseen tarvitset omalla reseptilläsi ja omilla laitteillasi valmistetun oluen. Olut saa edustaa mitä tahansa tyyliä (ei villihiivaa) alkoholivoimakkuudeltaan max. 6,5%. Voit osallistua kisaan myös useammalla kuin yhdellä oluella.


Kilpailuun voi ilmoittautua 30. kesäkuuta mennessä sähköpostilla keikyklubi(at)outlook.com otsikolla KimitoKeiky. Kerro sähköpostissa oman nimesi lisäksi kilpailuoluesi nimi, resepti, missä valmistat oluesi ja lyhyt kuvaus mitä pullosta pitäisi löytyä. Ilmoitamme näytteiden (kolme etiketöityä pulloa = min. 0,33l/pullo) toimitusosoitteen ilmoittautumisajan päätyttyä. Pullot voi toimittaa postitse tai henkilökohtaisesti tuomalla allekirjoittaneelle blogistille Porvooseen.


Kilpailuun osallistuvista pulloista tullaan julkaisemaan kuvia sekä sosiaalisessa mediassa että Keikyblogissa. Reseptit pidämme luonnollisesti salassa. Näytepullot tulee toimittaa annettujen ohjeiden mukaisesti 22.7. 2018 mennessä.


Kilpailun tulokset julkaistaan täällä Keikyblogissa elokuun loppuun mennessä. Somessa kilpailun hästäginä toimii #KimitoKeiky, jolla kilpailijat voivat tuoda esille esim. panon vaiheita ja kotipanimoidensa laitteistoja.

Valitsemme voittajan yhdessä Kimito Brewingin Jonas Sahlbergin kanssa. Podiumin korkeimmalle jakkaralle päässyt kotiolut pannaan Kimito Brewingin panimolla 1000 litran suuruisena eränä ja tuote kohdennetaan mahdollisuuksien mukaan myyntiin ensisijaisesti kotioluen kotipaikkakunnan tai lähikuntien ravintoloihin. Viime vuoden voittajaolutta Lusin Savuista Alea oli hanamyynnissä mm. Lahdessa, Turussa, Espoossa, Joensuussa ja Porvoossa.

Tervetuloa mukaan kisaan!
Vuoden 2017 KimitoKeiky-kilpailun voittajat Sami Huuskonen ja Jani Flinkman oluen teossa.



3.5.2018

Happamat headit ja viileät villit


Tuusulalainen CoolHead Brew aloitti ulosmyynnin panimollaan maaliskuun 17. päivä isoin elkein. Bussikuljetukset Helsingin keskustasta kulkivat sovitusti ja tarjolla oli uutuuksia sekä tuoreuksia. Itse ajelin paikalle lähinnä atmosfääriä ihmetelläkseni, mutta myös sadan pullon erä Maple Bourbon Barley Wineä kiinnosti huomattavissa määrin. Jonoa oli jo puolilta päivin kiitettävästi ja niinhän siinä lopulta kävi, että viimeiset barleyt meni minun takana jonossa seisseelle ratkaisevassa chicanessa oikealta ohi kirmanneelle nuorelle hipsterin alulle. Minulta säästyi siis enemmän rahaa naapuripanimon makuihin. 
Hapanta headia kuitenkin tarttui mukaan useampaa sorttia ja nyt sain vihdoin maisteltua nämä läpi. Täytyy myöntää, että toistaiseksi mieleni tekee ihan jotain muuta, vaikka maut jäivätkin käteen tai ainakin mieleen.


Gut To Be Good!  American Wild Ale 5,5%
Greippisen keltaista ja hämyisen sameaa setuuria. Vaahto dominoi ensiaskeleita, mutta laskeutuu lähes olemattomiin suhteellisen nopeasti. Sitruunamehuisen souri suutuntuma saa sysäyksensä jo tuoksusta ja jatkaa periaatteessa samoilla kiskoilla jälkimakuun saakka poskia pistellen. Kokonaisuus on valkoviinisen villi ja hedelmäisen hapokas. En tiedä, mutta hampaat tässä tuntuu sulavan mukana. Miten olisi neljänneslitran tölkki?



Deep Double Passion Imperial Gose 6%
Doping-näytteen layout kuultaa kirkkaan keltaisena valkoisen vaahdon värinässä. Tuoksussa on panimolle ominainen tropikkilataus, joka tunkeutuu takaraivoon kuin poikittainen maila badmintonissa. Laktoosinen liuku sitoo sitrushedelmät tiukkaan nippuun, mutta vapauttaa nämä valloilleen suutuntuman lopussa aiheuttaen pienimuotoisia hapannyrpistyksiä. Hampaiden kiille kestää tämän kuitenkin huomattavasti paremmin kuin wild alen, vaikka pehmentyvää purupintaa voi nytkin tunnustella. Tätäkin voisi nauttia desistä kahteen, mutta toki kolmasosa litranenkin uppoaa ihan soljuvasti. Juustojen ja salamin parinakin ihan osuvan erikoinen kombo.



Sea Betrayed Us 4,0%
Tämän nelivolttisen gosen nimi juontaa juurensa siitä, että panemisessa käytetyn mustekalan musteen oli tarkoitus värjätä olut eksoottisen pimeäksi. Toisin kävi ja lopputulos on tyylilajilleen perinteisemmin uskollisesti vaaleankeltainen. Venäläinen mustasuolakaan ei väriään luovuttanut, mutta louhii tiensä esiin hyvinkin vahvasti tuoksusta jälkimakuun. Suola- ja sitruunahappoa suoraan suoniin paikoin puistattavallakin potkulla ja vastenmielisellä velositeetillä. Antimaturoitunutta mansikkaa ja raakaa raparperia.



Raspberry Gose 4,0%
Todella kauniin punaista nestettä himalajan suolan tuomalla pinkillä twistillä. Värin taustalla kuitenkin litraa kohden käytetyt 150g vadelmaa. Tuoksu pinkittää samaa tuttua viileän pään linjaa kuten aikaisemmatkin tuusulalaiset suolaiset sourit. Happaman suutuntuman jälkeen makukokonaisuus sulautuu lempeämpään maastoon ja jälkiliukaskin on vadelmalimpparin että sitruspommin kanssa sopivassa balanssissa. Erittäin raikas, mutta samalla aavistuksen light.




Rowanberry Sour 4,0%
Pihlajanmarja hapan collaboraatio PCBC/SJT kanssa on ulkoisesti samean kadmiumista ilman sen kummempaa vaahtoa. Lasin pohjaan kasaantuu ektoplasman kaltaista lietettä. Tuoksu on jokseenkin epämiellyttävästi pistävän ureainen, eikä maullakaan liiemmin hurraamaan pääse. Puistattavaa puhuria ja kirvelevää kulumaa. Suuta kuivaa.

26.4.2018

Ballast Point Grapefruit Sculpin 7,0%


Kirkkaan kultaisen greippi-IPA´n tuoksu on viipyilevän hedelmäinen ja varovaisen havumetsäinen. Ballast Pointille tyypilliseen tapaan suutuntuma räjäyttää tajunnan. Hedelmälihaisen runsas ja pihkaisen notkea maku puskee loppua kohden alati voimistuvaa humalointia yhä enemmän kohti surfacea. Täyteläisen tyyni, mutta silti sitäkin raaempi piraijan purenta aikaan saa muhkean mahonkisen mandariinisuuden, joka päättyy pienimuotoiseen tunkin vajoamiseen. Valitettava tosiasia on, että saadakseen kyseistäkin olutta sellaisena kuin se reseptiikaltaan on kirjoitettu, pitäisi matkustaa valtameren taakse, eikä päinvastoin odottaa oluen risteilyä kotisatamaan. Se kun ei ole mikään 24-tunnin cruising, eikä runsaasti humaloitu indian pale ale historiikiltaan huolimatta sieltä parhaimmasta matkustajatyypistä vuollettu. Kyseisen pullotuksen parasta ennen 1/2019.

25.4.2018

Andechs Doppelbock Dunkel 7,1%

"Genuß für leib und seele"

Helmikuun puolessa välissä Helsingin legendaarisessa Black Doorissa vietettiin Roballe paluun kunniaksi tupaantuliaisia. Mukavien kinkereiden päätteeksi sain matkaani kangaskassillisen erinäisiä virvokkeita ym. tilpehööriä. Kevään glooriaksi korkkasin näistä tämän tumman saksalaisen.

Lasiin soljuu colaisen ruskeaa, rubiinillekin välkkyvää olutta mahtipontisella beigellä vaahdolla. Tuoksu on Velkoisen makea, eikä suutuntuman limppuinen siirappisuuskaan kauaksi kyseisestä tsekkiläisestä jää. Ero löytyy alkoholin tuomasta täyteläisyydestä, joka polkee mukavasti makeutta alleen aikaansaaden paikoin miellyttävänkin tuntuisen maltaiden ja kuivattujen hedelmien luoman juomakokemuksen. Lopputulemana kuitenkin kaikesta laadustaan huolimatta omaan makuuni aavistuksen turhan makea pläjäys.

13.4.2018

Helsinki Beer Festival 20-vuotta!


Pyöreitä täyttävä Suomen vanhin olutfestivaali HBF alkoi omalta osaltani aika yllättävästi Olvin tiskillä uutuus giniä ja siideriä lasissa pyöritellen, vaikka sahdillahan sitä oikeasti olisi pitänyt aloittaa. Vieressä  Linden Brewery tarjoili latopubi-tunnelmaa, joten matka ei ollut pitkä seuraavaan kohteeseen. Itselleni vielä maistamattomia tuotteita löytyi Neipasta Milk Stouttiin, joten muutaman minuutin sain tälläkin tiskillä kulutettua.

Teemamaana tänä vuonna on Slovenia yhteensä sadanneljäntoista eri suodattamattoman oluen voimalla. Juhlavuoden kunniaksi festareilta löytyy omat ständit myös Unkarille, Belgialle, Itävallalle, Italialle ja Kroatialle.
Kuluttajien saatavilla on siis jälleen erittäin massiivinen kattaus niin olutta, siideriä kuin viskiä. Kaikkiaan yli 800 eri tuotenimikettä, joista viitisensataa olutta. Ei siis turhaan puhuta Suomen suurimmasta pubista.


Ruokahuollossa pääosaa esittää tuttuun tapaan sika ja osterit, mutta lisäksi purtavaksi voi valita esimerkiksi hollantilaisia frittejä tai saksalaisia makkaroita eikä burgereitakaan sovi jättää mainitsematta. Aikaisempina vuosina olen etenkin tupakkapaikan yhteydessä pyörivään possuun pahasti pettynyt, mutta osterit ovat toimineet aina, joiden hinnoittelukin on ollut vähintään kilpilukykyinen. Hyviä festivaaleja kaikille jotka tänne suuntaavat!

Ambassadorin olut ja suklaa-ilta @ Embassy of Belgium


Belgian suurlähettiläältä Carl Peetersiltä kävi jälleen kutsu lähetystöön. Syksyllä samaisen illan teemana oli Belgian-Finnish beer evening ja paikalla oli runsain mitoin sekä kotimaisia että belgialaisia panimoita ja maahantuojia. Syksyisen räntäsateen tilalla oli nyt kevätaurinko ja kuivat piet tien pinnoilla. Suomalaisia panimoita edustamassa oli tällä kertaa ainoastaan Alberga, mutta belgi-osastolla sen sijaan riitti maisteltavaa. Makukokemukset kulkivat laidasta laitaan vankasta belgialaisesta osaamisesta uuteen nuorempaan innokkuuteen. Tuoreimpaa aaltoa edustamassa oli puolitoista vuotta sitten perustettu Bossuwé Brewing Company, jonka tontilta löytyi ihan mielenkiintoisiakin yksilöitä. Bossuwén tiskin löytää myös Helsinki Beer Festivaaleilta tänään ja huomenna. Jos Kaapelitehtaalle suuntaatte, niin suosittelen testaamaan World Beer Awardseillakin palkittua, Sorache Acella humaloitua Betty B. riisilageria.



Illan teemana oli siis oluet ja suklaa. Chocolaadia oli toki edelliselläkin kerralla tarjolla tarkkaan harkitun oluen kumppanina, mutta nyt asiaan oltiin keskitytty erityisellä pieteetillä ainakin määrällisesti. Parituksen suhteen homma sen sijaan oli aika lailla levällään. Itse henkilökohtaisesti en edes suklaasta välitä, mutta muutamaa maistellessa ihan kelpojakin tummia sieltä löytyi. Aivan joka paikkaan tätäkään ei tosissaan pitäisi työntää. Suklaaskumppa Chocolate in a bottle oli kaikessa hirveydessään yksi pahimmista nesteistä mitä olen koskaan maistanut. Seuraavan suurlähetystön iltaman teemaksi laitan toivomuslistalle oluet ja juustot.




4.4.2018

Tornion Panimon Sentenced Ever-Frost 4,7%


Lumet alkavat sulamaan ja sydäntalvea kellarissani venannut Tornion Sentenced on aika kaivaa naftaliinista. Etiketin paragrafien mukaan kyseessä on pilsner-olut, joten eittämättä olisi ollut syytä korkata lesti jo aiemmin, mutta syteen tai saveen. Speksien mukaisesti tyypillinen bändi-olut siis ja panimon huomioon ottaen voisin kuvitella, että sisältökin saattaisi vastata hyvin pitkälti edesmenneen orkesterin laadukasta, vaikkakin kovin synkkää tuotantoa.

Neste on kirkkaan meripihkaista ja varovaisen valkeasti vaahtoavaa. Tuoksu on kuin hunajakennoinen maltaan mehujalostamo, joka syöksee ikkunoistaan ristiriitaisia bulkkikatkuja. Maku saa saman sorttisesti otsaryppyni sykkimään etsien oluen sielun rytmikkyyttä, joka tuntuu lyövän jollain tapaa ohi symbaalin. Suutuntuman miksaaja on ilmeisesti mennyt työntämään maltaan makeutta säätelevät nupit kaakkoon ja muut soittimet jäävät Tähden lailla taka-alalle. Raikkaus kärsii liiasta siirapista.








1.4.2018

Alkoholia itsepalveluna


Vuoden alusta voimaan tullut alkoholilakimme hakee vielä suuntaansa ja on aiheuttanut vähän väliä sekä pieniä että vähän suurempiakin väärinkäsityksiä. Muun muassa panimomyymälien väliseinien korkeudet olivat juuri tapetilla eikä kaikilla oikein ole ollut käsitystä siitä, että onko sillä koolla loppujen lopuksi merkitystä vai ei? Joka tapauksessa jalasjärveläinen Renne Rannanjärvi otti asiakseen perehtyä uuteen lakiin oikein pieteetillä ja käänsi jokaisen sivun löytääkseen sieltä etsimänsä eli sen kuuluisan porsaanreiän. Ravintolatkin saavat nyt myydä alkoholia myös take-away periaatteella, jos siihen erikseen anoo luvan. Rannanjärvi havaitsi tämän lisäksi kuitenkin jotain aivan muuta. Jos varsinaista asiakkaan ja myyjän välistä kontaktia ei tapahdu ja kauppa sijaitsee maanpinnan alapuolella, lupaa ei periaatteessa edes tarvita. Kellarissa tapahtuva itsepalvelu alkoholikauppa on siis täysin lain mukaista. 


- Kummalliseksi mennyt tämä maailma. Ihmiset hakoo viinansa Eestistä. Klopit ei osaa ryypätä, ne maistelee. Nuoret flikat juo kaljoo ja raavaat miehet kolme prosenttisia lambiceja. Siinä menöö hyvät miehet hukkahan, puntaroi Rannanjärvi.
Siitä se ajatus sitten lähti ja syntyi Suomen ensimmäinen alkoholin itsepalvelumyymälä. 
- Viinit ollahan saatu jo järjestyksehen, mutta kaljaat on puoliiksi vielä hinnoottelematta.

Aikaisemmin Rannanjärvi on kylillä tunnettu ahkerana etikettien keräilijänä sekä kotioluen ja -viinin tekijänä. Busineksessa nämä kaksi harrastusta yhdistyvät mukavasti ja kassaan odotetaan kilahtavan euroja sopivassa määrin. Pohjanmaalla ollaan totuttu tekemään jo aikaisemminkin esimerkiksi kukkakauppoja itsepalvelumentaliteetilla. Kaupoissa ei myyjää tarvita. Porukka on rehellistä ja jättävät lippaaseen sen verran rahaa minkä edestä tuotteita ottavat. Näin uskotaan myös alkoholikaupan toimivan. Maitotonkka odottaa jo putiikin eteisessä kilahtelevia roposia. Rannanjärvi kertoo ahkeroivansa vävynsä kanssa vielä pääsiäisen pyhät loppuun ja tiistaihin mennessä kaupan pitäisi olla avaamista vaille valmis. 
- Silloon alkahan yrittääjän lomat. Se on niin pojat, ettei rehellinen työ oo koskaan ennen tätä kannattanut ja jos ei nytkään, niin saattaapi käyä pieni vahinkopalo, nauraa Rannanjärvi ja käynnistää traktorin.  




28.3.2018

Keisari IPA 5,1%


Posteljooni istuu terassillamme ja näppäilee puhelimeensa tuttua numeroa.
- Ai, sä oletkin kotona?
Kyllä, kaljarekka kävi taas kylässä. Kevät ja olutlähetykset kiihdyttävät jälleen kilpaa vauhtiaan ja molempia on lopulta vastassa yhä vaaleampien olutsävyjen sesonki. Uutuuksia puskee sieltä sun täältä, näin myös Nokialta. Vastahan tässä on saatu suut pilsneristä soikeiksi, niin nyt nokitetaan jo IPA´lla, joka panimomestarin saatesanojen mukaan "jatkaa legendaarisen Keisari APA Route 66:n jalanjälkiä".

Lasiin soljuu tummaa kultaa. Vaahto on valkean runsas, mutta ei aivan niin muhkea mitä kirjeessä muotoiltiin. Humidissa havumetsän tuoksussa aamukaste vetää perässään kevyttä piharatamosatoa nakellen taakseen humalkukintoja polun merkiksi. Toisaalta hyvin kepeä ja helppo ilman sen suurempaa humalan potkua, mutta siitä huolimatta sopivan runsas ja rapsakka. Jälkimaku on lähes herkullisen hedelmäinen.
Pienen pienet leijuvat hiivapartikkelit kummastuttavat ja tuovat mukaan aavistuksen akvaariotunnelmaa, mutta haitalliseen tasoon saakka bleu de Francen sekamelska ei taivu. Talvellakin toki toimiva hiekkalaatikko-olut, mutta kieltämättä jalkapohjissa polttavaa pikeä tässä jo haikaillaan.

31.3. Lisäys
Sisätiloissa nautittuna huomattavasti tunkkaisempi tai sitten tölkkien sisällöissä eroja. Herkullinen hedelmä oli vain utopiaa?  Ehkä kuitenkin enempi talvi- kuin kesäolut.

Oravan painajainen


Reservoir Dogsin väripaletissa tämä painajainen olisi Mr. Brown, mutta vain koska kukaan ei saanut olla herra Musta. Saattaa olla, että oluiden värimaailmassa asia on aika lailla samalla tavalla. Imperial Stouteissa kaikki pyrkivät blackiin, mutta lähemmällä tarkastelulla lopputulos on kuitenkin aina ainakin valoa vasten tarkasteltuna jossain määrin ruskeaa.

Orwellialaisen Ödöörin aihettama laktoosinen laskeuma saattaisi säikäyttää varovaisimmat maitoallergikot, mutta ainakin itselleni kyseinen tuoksu aiheuttaa jo heti pilvisyydessäänkin aitoa mielihyvää. Samettinen suutuntuma soittaa sellaista säveltä, että kyseessä voisi olla jonkin aikaa kellarikypsytystäkin kapioarkkuunsa kellottanut keiky, mutta kyseinen tölkkihän on suhteellisen tuoretta tavaraa. Kuluvan vuoden Alkon käsityöläisolutkattauksen satoa nimittäin.

Öljyisen tymäkkä Oravan olemus lesoilee koko matkan ajan eikä jälkimakukaan tilastoissa kalpene. Toffeisen tarttuvaa ja suklaisen sulavaa liukua alusta loppuun saakka. Kokonaisuutta voisi lähestulkoon käyttää jopa imperial stoutin mallikappaleena. Edellä mainittujen makujen lisänä kahvi, lakritsi, salmiakki, yrtit, kaakao ja siirappisuus täydellisessä symbioosissa. Samaan tasoon voi kotioloissa pyrkiä, mutta paremmaksi on turha edes yrittää.





25.3.2018

Kahdeksan päivän jälkeen - Summer in Vermont


Viime viikonloppuna maistelin totaalisen timmiä tuoretuotetta. Kyseessä oli siis vain tunteja ennen nautiskelua tölkitetty Cool Headin Summer in Vermont NEIPA. Tunnelma oli kuitenkin vähintään ristiriitainen ja halusin kokeilla saman tuotteen viikkoa myöhemmin. Nyt siis kahdeksan päivää paikoillaan jääkaapin takaosassa seissyt samainen lesti lasiin.

Hapokkuutta ei tässäkään yksilössä esiinny kuin nimellisesti, joten sama kaava toistuu. Tuoksun eksotiikka ja trooppisuus ovat jo viikossa vaienneet ja maltaat vallanneet näiltä osin tonttia. Suutuntuma on makean multainen ja viikon takaiseen pienimuotoiseen huulilla saavutettuun mehumaiseen hekumaan ei ole minkäänkaltaisia edellytyksiä. Vihreiden vuorten osavaltio jää henkilökohtaisella tasolla nyt no go -tasolle. Tölkin kylkeen leimattu "drink fresh" tulee ottaa tosissaan. Viikossa ko. olut on jo lähes pilalla tai  täysin eri tuote kuin totaalisen tuoreena, vaikkei tällöinkään tosin kummemmin vakuuttanut.


18.3.2018

Lindenin Styyri Nordic Lager 4,7%


Haarapääskyt matkustavat etelään talveksi, eikä niitä juurikaan ennen vappua kotimaassa näe. Samalla tapaa käyttäytyy merimies, styyrman elikkäs perämies. No, värimaailma ainakin on suoraan merenpohjasta tai tarkemminkin meripihkasta. Tuoksuu voimakkaasti panimolta. Tuhti mallasrunko nostaa seilinsä ja valkeat vaahtopäät täydentävät oluen parin sormen paksuisella tuukilla. Maussa on omaan makuuni liikaa toffeista makeutta sekä rantakallioiden kasvustoa rakkolevällä höystettynä, mutta meren läheisyys on eittämättä läsnä ja kokonaisuus puhdas ilman minkänlaisia hajaosumia. Merimiehen eukko on silti heittämällä katkerampi kuin tämä styyri, jonka katkerot ovat kovin nimelliset. Vaikka panimon ylipäällikön juuret tulevatkin Jyväskylästä, niin kaikesta huolimatta kyllähän se lämmittää kun etiketissä lukee kauniilla fontilla: "Raumalaista pienpanimo-olutta". Sitähän se on. Needle Pointin kautta himaan ja ankkuritatuointi käsivarteen!

bbf 26062018