Keikysivut

13.4.2018

Helsinki Beer Festival 20-vuotta!


Pyöreitä täyttävä Suomen vanhin olutfestivaali HBF alkoi omalta osaltani aika yllättävästi Olvin tiskillä uutuus giniä ja siideriä lasissa pyöritellen, vaikka sahdillahan sitä oikeasti olisi pitänyt aloittaa. Vieressä  Linden Brewery tarjoili latopubi-tunnelmaa, joten matka ei ollut pitkä seuraavaan kohteeseen. Itselleni vielä maistamattomia tuotteita löytyi Neipasta Milk Stouttiin, joten muutaman minuutin sain tälläkin tiskillä kulutettua.

Teemamaana tänä vuonna on Slovenia yhteensä sadanneljäntoista eri suodattamattoman oluen voimalla. Juhlavuoden kunniaksi festareilta löytyy omat ständit myös Unkarille, Belgialle, Itävallalle, Italialle ja Kroatialle.
Kuluttajien saatavilla on siis jälleen erittäin massiivinen kattaus niin olutta, siideriä kuin viskiä. Kaikkiaan yli 800 eri tuotenimikettä, joista viitisensataa olutta. Ei siis turhaan puhuta Suomen suurimmasta pubista.


Ruokahuollossa pääosaa esittää tuttuun tapaan sika ja osterit, mutta lisäksi purtavaksi voi valita esimerkiksi hollantilaisia frittejä tai saksalaisia makkaroita eikä burgereitakaan sovi jättää mainitsematta. Aikaisempina vuosina olen etenkin tupakkapaikan yhteydessä pyörivään possuun pahasti pettynyt, mutta osterit ovat toimineet aina, joiden hinnoittelukin on ollut vähintään kilpilukykyinen. Hyviä festivaaleja kaikille jotka tänne suuntaavat!

Ambassadorin olut ja suklaa-ilta @ Embassy of Belgium


Belgian suurlähettiläältä Carl Peetersiltä kävi jälleen kutsu lähetystöön. Syksyllä samaisen illan teemana oli Belgian-Finnish beer evening ja paikalla oli runsain mitoin sekä kotimaisia että belgialaisia panimoita ja maahantuojia. Syksyisen räntäsateen tilalla oli nyt kevätaurinko ja kuivat piet tien pinnoilla. Suomalaisia panimoita edustamassa oli tällä kertaa ainoastaan Alberga, mutta belgi-osastolla sen sijaan riitti maisteltavaa. Makukokemukset kulkivat laidasta laitaan vankasta belgialaisesta osaamisesta uuteen nuorempaan innokkuuteen. Tuoreimpaa aaltoa edustamassa oli puolitoista vuotta sitten perustettu Bossuwé Brewing Company, jonka tontilta löytyi ihan mielenkiintoisiakin yksilöitä. Bossuwén tiskin löytää myös Helsinki Beer Festivaaleilta tänään ja huomenna. Jos Kaapelitehtaalle suuntaatte, niin suosittelen testaamaan World Beer Awardseillakin palkittua, Sorache Acella humaloitua Betty B. riisilageria.



Illan teemana oli siis oluet ja suklaa. Chocolaadia oli toki edelliselläkin kerralla tarjolla tarkkaan harkitun oluen kumppanina, mutta nyt asiaan oltiin keskitytty erityisellä pieteetillä ainakin määrällisesti. Parituksen suhteen homma sen sijaan oli aika lailla levällään. Itse henkilökohtaisesti en edes suklaasta välitä, mutta muutamaa maistellessa ihan kelpojakin tummia sieltä löytyi. Aivan joka paikkaan tätäkään ei tosissaan pitäisi työntää. Suklaaskumppa Chocolate in a bottle oli kaikessa hirveydessään yksi pahimmista nesteistä mitä olen koskaan maistanut. Seuraavan suurlähetystön iltaman teemaksi laitan toivomuslistalle oluet ja juustot.




4.4.2018

Tornion Panimon Sentenced Ever-Frost 4,7%


Lumet alkavat sulamaan ja sydäntalvea kellarissani venannut Tornion Sentenced on aika kaivaa naftaliinista. Etiketin paragrafien mukaan kyseessä on pilsner-olut, joten eittämättä olisi ollut syytä korkata lesti jo aiemmin, mutta syteen tai saveen. Speksien mukaisesti tyypillinen bändi-olut siis ja panimon huomioon ottaen voisin kuvitella, että sisältökin saattaisi vastata hyvin pitkälti edesmenneen orkesterin laadukasta, vaikkakin kovin synkkää tuotantoa.

Neste on kirkkaan meripihkaista ja varovaisen valkeasti vaahtoavaa. Tuoksu on kuin hunajakennoinen maltaan mehujalostamo, joka syöksee ikkunoistaan ristiriitaisia bulkkikatkuja. Maku saa saman sorttisesti otsaryppyni sykkimään etsien oluen sielun rytmikkyyttä, joka tuntuu lyövän jollain tapaa ohi symbaalin. Suutuntuman miksaaja on ilmeisesti mennyt työntämään maltaan makeutta säätelevät nupit kaakkoon ja muut soittimet jäävät Tähden lailla taka-alalle. Raikkaus kärsii liiasta siirapista.








1.4.2018

Alkoholia itsepalveluna


Vuoden alusta voimaan tullut alkoholilakimme hakee vielä suuntaansa ja on aiheuttanut vähän väliä sekä pieniä että vähän suurempiakin väärinkäsityksiä. Muun muassa panimomyymälien väliseinien korkeudet olivat juuri tapetilla eikä kaikilla oikein ole ollut käsitystä siitä, että onko sillä koolla loppujen lopuksi merkitystä vai ei? Joka tapauksessa jalasjärveläinen Renne Rannanjärvi otti asiakseen perehtyä uuteen lakiin oikein pieteetillä ja käänsi jokaisen sivun löytääkseen sieltä etsimänsä eli sen kuuluisan porsaanreiän. Ravintolatkin saavat nyt myydä alkoholia myös take-away periaatteella, jos siihen erikseen anoo luvan. Rannanjärvi havaitsi tämän lisäksi kuitenkin jotain aivan muuta. Jos varsinaista asiakkaan ja myyjän välistä kontaktia ei tapahdu ja kauppa sijaitsee maanpinnan alapuolella, lupaa ei periaatteessa edes tarvita. Kellarissa tapahtuva itsepalvelu alkoholikauppa on siis täysin lain mukaista. 


- Kummalliseksi mennyt tämä maailma. Ihmiset hakoo viinansa Eestistä. Klopit ei osaa ryypätä, ne maistelee. Nuoret flikat juo kaljoo ja raavaat miehet kolme prosenttisia lambiceja. Siinä menöö hyvät miehet hukkahan, puntaroi Rannanjärvi.
Siitä se ajatus sitten lähti ja syntyi Suomen ensimmäinen alkoholin itsepalvelumyymälä. 
- Viinit ollahan saatu jo järjestyksehen, mutta kaljaat on puoliiksi vielä hinnoottelematta.

Aikaisemmin Rannanjärvi on kylillä tunnettu ahkerana etikettien keräilijänä sekä kotioluen ja -viinin tekijänä. Busineksessa nämä kaksi harrastusta yhdistyvät mukavasti ja kassaan odotetaan kilahtavan euroja sopivassa määrin. Pohjanmaalla ollaan totuttu tekemään jo aikaisemminkin esimerkiksi kukkakauppoja itsepalvelumentaliteetilla. Kaupoissa ei myyjää tarvita. Porukka on rehellistä ja jättävät lippaaseen sen verran rahaa minkä edestä tuotteita ottavat. Näin uskotaan myös alkoholikaupan toimivan. Maitotonkka odottaa jo putiikin eteisessä kilahtelevia roposia. Rannanjärvi kertoo ahkeroivansa vävynsä kanssa vielä pääsiäisen pyhät loppuun ja tiistaihin mennessä kaupan pitäisi olla avaamista vaille valmis. 
- Silloon alkahan yrittääjän lomat. Se on niin pojat, ettei rehellinen työ oo koskaan ennen tätä kannattanut ja jos ei nytkään, niin saattaapi käyä pieni vahinkopalo, nauraa Rannanjärvi ja käynnistää traktorin.  




28.3.2018

Keisari IPA 5,1%


Posteljooni istuu terassillamme ja näppäilee puhelimeensa tuttua numeroa.
- Ai, sä oletkin kotona?
Kyllä, kaljarekka kävi taas kylässä. Kevät ja olutlähetykset kiihdyttävät jälleen kilpaa vauhtiaan ja molempia on lopulta vastassa yhä vaaleampien olutsävyjen sesonki. Uutuuksia puskee sieltä sun täältä, näin myös Nokialta. Vastahan tässä on saatu suut pilsneristä soikeiksi, niin nyt nokitetaan jo IPA´lla, joka panimomestarin saatesanojen mukaan "jatkaa legendaarisen Keisari APA Route 66:n jalanjälkiä".

Lasiin soljuu tummaa kultaa. Vaahto on valkean runsas, mutta ei aivan niin muhkea mitä kirjeessä muotoiltiin. Humidissa havumetsän tuoksussa aamukaste vetää perässään kevyttä piharatamosatoa nakellen taakseen humalkukintoja polun merkiksi. Toisaalta hyvin kepeä ja helppo ilman sen suurempaa humalan potkua, mutta siitä huolimatta sopivan runsas ja rapsakka. Jälkimaku on lähes herkullisen hedelmäinen.
Pienen pienet leijuvat hiivapartikkelit kummastuttavat ja tuovat mukaan aavistuksen akvaariotunnelmaa, mutta haitalliseen tasoon saakka bleu de Francen sekamelska ei taivu. Talvellakin toki toimiva hiekkalaatikko-olut, mutta kieltämättä jalkapohjissa polttavaa pikeä tässä jo haikaillaan.

31.3. Lisäys
Sisätiloissa nautittuna huomattavasti tunkkaisempi tai sitten tölkkien sisällöissä eroja. Herkullinen hedelmä oli vain utopiaa?  Ehkä kuitenkin enempi talvi- kuin kesäolut.

Oravan painajainen


Reservoir Dogsin väripaletissa tämä painajainen olisi Mr. Brown, mutta vain koska kukaan ei saanut olla herra Musta. Saattaa olla, että oluiden värimaailmassa asia on aika lailla samalla tavalla. Imperial Stouteissa kaikki pyrkivät blackiin, mutta lähemmällä tarkastelulla lopputulos on kuitenkin aina ainakin valoa vasten tarkasteltuna jossain määrin ruskeaa.

Orwellialaisen Ödöörin aihettama laktoosinen laskeuma saattaisi säikäyttää varovaisimmat maitoallergikot, mutta ainakin itselleni kyseinen tuoksu aiheuttaa jo heti pilvisyydessäänkin aitoa mielihyvää. Samettinen suutuntuma soittaa sellaista säveltä, että kyseessä voisi olla jonkin aikaa kellarikypsytystäkin kapioarkkuunsa kellottanut keiky, mutta kyseinen tölkkihän on suhteellisen tuoretta tavaraa. Kuluvan vuoden Alkon käsityöläisolutkattauksen satoa nimittäin.

Öljyisen tymäkkä Oravan olemus lesoilee koko matkan ajan eikä jälkimakukaan tilastoissa kalpene. Toffeisen tarttuvaa ja suklaisen sulavaa liukua alusta loppuun saakka. Kokonaisuutta voisi lähestulkoon käyttää jopa imperial stoutin mallikappaleena. Edellä mainittujen makujen lisänä kahvi, lakritsi, salmiakki, yrtit, kaakao ja siirappisuus täydellisessä symbioosissa. Samaan tasoon voi kotioloissa pyrkiä, mutta paremmaksi on turha edes yrittää.





25.3.2018

Kahdeksan päivän jälkeen - Summer in Vermont


Viime viikonloppuna maistelin totaalisen timmiä tuoretuotetta. Kyseessä oli siis vain tunteja ennen nautiskelua tölkitetty Cool Headin Summer in Vermont NEIPA. Tunnelma oli kuitenkin vähintään ristiriitainen ja halusin kokeilla saman tuotteen viikkoa myöhemmin. Nyt siis kahdeksan päivää paikoillaan jääkaapin takaosassa seissyt samainen lesti lasiin.

Hapokkuutta ei tässäkään yksilössä esiinny kuin nimellisesti, joten sama kaava toistuu. Tuoksun eksotiikka ja trooppisuus ovat jo viikossa vaienneet ja maltaat vallanneet näiltä osin tonttia. Suutuntuma on makean multainen ja viikon takaiseen pienimuotoiseen huulilla saavutettuun mehumaiseen hekumaan ei ole minkäänkaltaisia edellytyksiä. Vihreiden vuorten osavaltio jää henkilökohtaisella tasolla nyt no go -tasolle. Tölkin kylkeen leimattu "drink fresh" tulee ottaa tosissaan. Viikossa ko. olut on jo lähes pilalla tai  täysin eri tuote kuin totaalisen tuoreena, vaikkei tällöinkään tosin kummemmin vakuuttanut.


18.3.2018

Lindenin Styyri Nordic Lager 4,7%


Haarapääskyt matkustavat etelään talveksi, eikä niitä juurikaan ennen vappua kotimaassa näe. Samalla tapaa käyttäytyy merimies, styyrman elikkäs perämies. No, värimaailma ainakin on suoraan merenpohjasta tai tarkemminkin meripihkasta. Tuoksuu voimakkaasti panimolta. Tuhti mallasrunko nostaa seilinsä ja valkeat vaahtopäät täydentävät oluen parin sormen paksuisella tuukilla. Maussa on omaan makuuni liikaa toffeista makeutta sekä rantakallioiden kasvustoa rakkolevällä höystettynä, mutta meren läheisyys on eittämättä läsnä ja kokonaisuus puhdas ilman minkänlaisia hajaosumia. Merimiehen eukko on silti heittämällä katkerampi kuin tämä styyri, jonka katkerot ovat kovin nimelliset. Vaikka panimon ylipäällikön juuret tulevatkin Jyväskylästä, niin kaikesta huolimatta kyllähän se lämmittää kun etiketissä lukee kauniilla fontilla: "Raumalaista pienpanimo-olutta". Sitähän se on. Needle Pointin kautta himaan ja ankkuritatuointi käsivarteen!

bbf 26062018



17.3.2018

Neljän tunnin NEIPA


Uuden alkoholilainsäädännön vanavedessä aukeavat pienpanimomyymälät houkuttelevat nyt asiakkaita yhä tuoreimmilla ja tuoreimmilla tuotteilla. Stadin Panimon puodissa mainostettiin avajaispäivänä "eilen pullotettua" imperial stouttia, mutta Tuusulassa ammuttiin tänään yhä kovemmilla panoksilla. Ovien auetessa tai oikeastaan hallin taitto-oven noustessa puolenpäivän aikaan tiskistä löytyi vain tuntia aiemmin tölkitettyä NEIPA:a. Olut on parhainta mahdollisimman lähellä panimoa nautittuna ja mahdollisimman tuoreena, mutta miten Double Dryhopped Summer in Vermont New England Double IPA taittuu neljä tuntia tölkityksen jälkeen eli kolmelta iltapäivällä? Voiko jopa IPA olla liiankin tuoretta?


Tölkistä sulahtaa tulppaaniin auringon orangea ja tasaisen tiivistä, kaikin puolin erittäin kaunista nestettä, mutta vaahto jää hyvin marginaaliseksi. Lähes hapoton olut sulaa suuhun kuin sangollinen sahtia. Tyylilajin mukaiset trooppiset hedelmät esiintyvät runsain määrin. Kypsyysaste jää arvelluttamaan. Raakileita? Tässä kohtaa hedelmälihojen pitäisi valua pitkin seiniä ja nesteen hikoilla kuorien läpi ilmakehään. Raakaa lihaa tai vähintään mediumia. Hyvä vai huono? Humalavoittoisten oluiden optimaalinen nautintoaika on varmasti hyvin lähellä pullotusta/tölkitystä, mutta tapauksesta riippuen ei kuitenkaan välttämättä aivan suoraan tankista. Kokonaisuus on joka tapauksessa kuitenkin ihan nautittavan mehumaisesti NEIPA´inen sekä brasilialaisen sademetsäinen ja tuusulalaisesti havuinen. Muuten sanoisin, että viikon päästä olut voisi toimia jopa tätä hetkeä paremmin, mutta hapokkuus ei valitettavasti tästä kuitenkaan mihinkään nouse. Kokeilen toki.

12.3.2018

Mallaskosken True Double IPA


Olut on totta. Yhdeksän prosenttinen Mallaskosken iipa diipa tuoksuu makeille karhunvatukoille ja vaahtoaa valkean silkkisesti. Ennen makuun liittyviin aspekteihin keskittymistä kirkkaimpana kruununa kuitenkin kuultaa valkoinen marmori lasin reunoilla, joka piirtää omaa elämänpirtaansa jokaisella siemauksella itse itseään tehostaen. Pihkaa, pahkaa ja puhtia. Suutuntuma tarjoilee hedelmällisten havujen syviä sävyjä. Nektariinisen notkeaa, mutta samalla myös talkkunaisen tunkkaista yrttisellä jälkikaiulla. Sain kyseisen pullon matkaan Black Doorista, jossa testasin samaista olutta myös hanasta. Jotenkin siitä paikan päällä juodusta versiosta jäi parempi mieli, mutta kyllä tämäkin ilmaiseksi viinaksi ihan juotavissa oli.


4.3.2018

Maku upgrade ´18


Uuden alkoholilain voimaan tulemisen myötä alamme pikku hiljaa elämään aikaa, jolloin lukuisten pienpanimoiden uusien normien mukaiset markettioluet valmistuvat myytäviksi. Maku Brewingin vuotuisesta kevättalven blogistivoitelupaketista löytyi tällä kertaa nimikkeiltään vanhojakin tuttuja, mutta resepteiltään sekä alkoholivoimakkuuksiltaan upgreidattuja tuotemerkkejä. Pientä viilausta tölkkien outlookissakin on tehty, mutta siinä kohtaa mennään hyvin marginaalisella tasolla, joten minkään tasoisen hyllyhämmennyksen vaaraa ei ole.

New Zealand Lager 5,4% (EBU 44)
NZ lageriin olen aikaisemmin törmännyt vain hanatuotteena, mutta jossain vaiheessa vanhempaa (5,6%) painosta oli saatavilla myös Alkon valikoimasta. Entisistä en tiedä, mutta tällä kertaa käytetyt humalat ovat Green Bullet, Wakatu, Kohatu ja Pacifica, joiden pelkistä nimikkeistä assosioituu jo aikamoinen surffifiilis. Tunnelmaa tehostaa oluen valkean vauhdikas vaahto, jolle Nazarenkin aallot kalpenesivat. Ananastukka tötterölle ja harjan varrella ratsastamaan. Tropiikin tuoksu leviää kypsien hedelmien muodossa ilmatilaan ja ruohomättäät paistattelevat hiekkadyynien hohtaessa humalien hekumassa. Meren läheisyys tuo kuvaan suolaista salamyhkäisyyttä ja greippistä katkeruutta. Öljyinen mallaspohja suorittaa niin sanotun viimeisen voitelun. Raikas, viriili ja puhdas kokonaisuus.

Session IPA 5,2% (EBU 71)
Tuusulalaisten tuotoksissa ei liiemmin ole valittamista ollut, mutta etenkin IPA´t ovat olleet erittäin laadukkaita. Uusi Session IPA on edeltäjiään miedompi, mutta tuoksusta on tunnistettavissa tuttuja ominaisuuksia. Jenkkiosasto Columbus, Centennial, Chinook ja Simcoe puraisevat arkailematta ja suutuntumaan päästessään otetta ei enää irroiteta. Tuttuun rapiat seiska pinnaiseen IPA´n selkärankaan Session ei luonnollisesti yllä ja kokonaisuus on aavistuksen totuttua vetisempi, mutta vain isoveljeensä verrattuna toki. Saharainen sihinä tulvii lopulta yli äyräiden ja greippinen katkeruus peittää veden alleen. Hyvä vai huono? Hyvä, mutta kyllä silti itse henkilökohtaisesti ostan jatkossakin Maku IPA´ni Alkosta.

Amber Ale 5,5% (EBU 46)
Oman kokemukseni mukaan Maku Amber on parantanut juoksuaan koko matkan panimon pullojuurilta kohti alumiinista nykypäivää. Aiemmin Amberin humalista löytyi Amarillo ja Centennial, joista Amarillo on sittemmin korvattu Magnumilla ja Cascadella. Samalla voltit ovat nousseet neljästä pilkku viidestä viiteen ja puoleen. Kuparisen ulkokuorensa alla Maku Amber on puhdasta kultaa ja brysselin pitsinsä silkkaa Victorian samettista salaisuutta. Tuoksun makea mallas iskeytyy lattiaan suutuntuman tuoman sähäkän ja sitrushedelmäisen käden kautta. Lopputulemana mallasvetoisuus kiskoo itsensä takaisin kukkaketoiseen hunajapaljuun ja sweet and sourinen liitto saa odotetun (vai odottamattoman)  siunauksensa. Käyttöliittymältään kovin kaunis ja maultaan miellyttävän maistuva nautintoaine.



Stadin Panimon New England IPA


StaPan uutukaisessa panimomyymälässä tätäkin lestiä kaupataan asiakasystävälliseen hintaan 3,60€, kun Alkossa vastaava kustantaa puolitoista euroa enemmän. Tyylilajina NEIPA alkaa olla sellaisessa huudossa, että sen leimaaminen pullon kylkeen on yhtä houkuttelevaa kuin IPA´n merkkaaminen hetkeä aiemmin. Ehdin siemaista tuossa ulkona jo ensipurennat lasissa lepäävästä lietteestä ja ensivaikutelma oli lähinnä appelsiinikiljuinen. Nythän sitä kiljua saa ihan laillisesti valmistaa kotonakin, mutta Stadin Panimolta en ihan heti moista odottanut. Tuoksu on kuin suoraan tropiikista rahdatusta eläinkuljetuskarsinasta. Ei niin kovin freshi. Suurimpana puutteena esiintyy alhainen hapokkuus, joka nostaa mehukiljufiiliksen aivan liian korkealle, eikä humalointi pääse oikeuksiinsa. Iso pettymys.
Bbf 1.10.18



1.3.2018

Verta, vaniljaa ja maahantuontia


Suomen olutmyynnin pikkujättiläisen Pien´en omistaja Erkki Häme taistelee Daavidin elkein suurta monopoliamme ja oikeastaan koko vallassamme olevaa alkoholipolitiikkaa vastaan keskittämällä myyntinsä etenkin kotimaisiin pienpanimotuotteisiin, joita ei välttämättä kovin monesta paikkaa tavoita. Myymälöitä löytyy tällä haavaa Helsingin Ateneuminkujalta ja Espoon Isosta Omenasta. Jos olet käynyt kyseisistä kohteista edes toisessa, tiedät mistä puhun. 

"Tilaamme nimenomaan tuoreena myytäviä oluita, ja rakennutamme niitä varten kylmävaraston jotta tuote pysyy mahdollisimman hyvänä – tällaista ei vielä muilla maahantuojilla Suomessa olekaan. Emme halua enää ikinä nähdä suomalaisessa olutravintolassa yli 6kk vanhaa IPA:a, joka valitettavasti on tällä hetkellä kovinkin yleistä." -E.H.
Kivijalkamyynnin lisäksi Pien aloitti vuosi takaperin oluiden maahantuonnin ja diilaa näin ollen laatukamaa myös niistä ymmärtäville ravintoloille. Uusimpana ja todellakin mainitsemisen sekä saamani massiivisen korruptiopaketin arvoisena panimona Pien on ottanut haltuunsa lontoolaisen Brew by Numbersin. Pahaa sanaa ei varmasti pysty kyseisistä lekoista sanomaan, mutta empä myöskään ole ehtinyt niitä sen paremmin reittaamaan kuin kaikkia vielä edes maistelemaan. Toisaalta esim. Metsäjoen Harri summasi omassa blogissaan koko paketin niin hienosti, että pitääkö sitä pyörää jälleen uudestaan keksiä. Repertuaarista löytyy muitakin laadun takana seisovia yrityksiä, kuten Brekeriet ja Brewski sekä useita one-off tyyppisiä tuonteja. Yritys ei kuitenkaan ole jäänyt aakkosten alkupäähän makaamaan, vaan seuraavaksi tulon päällä on jo irlantilainen Whiplash.

"Panimoiden valinnassa noudatan tiettyä kaavaa. Minulle on tärkeintä, että itse tuote, on erittäin laadukas. On paljon epämiellyttävämpää myydä olutta, jonka takana ei pysty itse seisomaan täysin. Se vie hommasta ilon. Onneksi Eurooppa on täynnä upeita panimoita, jotka eivät tingi laadusta." -E.H.
Eikä siinä vielä kaikki, lausui mainosteevee. Tällä hetkellä Pien´en valikoimasta löytyy myös omaa tuotantoa. Tuusulalaisen Cool Head Brewin kanssa yhteistyössä tehty olut on sekoitus vaniljaa ja veriappelsiinia. Kuulostaa aika villiltä, mutta kaiken lisäksi tyylilajina on tämän hetken ehkä trendikkäin style eli New England Indian Pale Ale. Sain myös pari yksikköä tätä NEIPA´a Erkiltä ja läksin lumihankeen fargoilemaan.


Ulos tölkistä. Neste on erittäin sameaa, lähes likaisen keltaista ja nektariinisen notkeaa sekä taianomaisen tahmeaa. Lasten synttäreiden jälkeinen krapula haisee tältä. Tippaakaan alkoholia ei ole nautittu, mutta silti kupoli on sokerista samea ja vaniljasta vetelä. Makeuden mayhem tuoksuu tarkemmin kuvailtuna siis vaahtokarkeilta ja Jacky makupalalta. Veriappelsiini astuu kuvaan, eikä yhtään liian myöhään. Suutuntuma kevenee huomattavasti hajun antamista assosiaatioista ja sitruksisuutta saadaan sopivasti sieluun. Jälkimaussa vaniljakräämi puskee takaisin tatamille, mutta täydessä tasapainossa hedelmäisen hapokkuuden kanssa. Eikä tarvitse olla edes hipsteri tykätäkseen!



25.2.2018

Vihreä vallankumous


- Parasta, mitä suuhuni olen housut jalassa saanut, sanoo sitaatti Nokian Panimon facebook-sivujen seinällä. En tiedä kenen suusta saati lausahduksesta on kyse, mutta aika legendaariselta vaikuttaa. Jollain tapaa mieleeni yhtyy jonkinlainen kesäfestivaalimeininki ja kieltämättä sellaista myös tölkin lehtivihreän hekumallinen sielunmaisema suorastaan hohtamalla hehkuu. Keskikesän koivut Ruissalossa ja niiden välissä harjateltta. Taustalla Ville Leinonen & Valumo. Keisari sihahtaa ja samaan aikaan naapuriteltassakin nasahtaa.



Nokian tuorein uutuus on mutkaton ja suodattamaton saksalaistyylinen pils, joten olut on parhaimmillaan mahdollisimman tuoreena. Sain tämän korruptiotoimituksen suoraan panimolta, mutta keväisen vihertävät tölkit saapuvat kautta maan myös ruokakauppoihin aivan näinä päivinä. Panimo itse kuvailee olutta niin sanotuksi "joka paikan höyläksi, joka istuu tilanteeseen kuin tilanteeseen, eikä kikkaile". Sellaistahan pilsneri todellakin parhaillaan on. Kaikkeen sopivaa. Vaikka tuore alkoholilakimme salliikin nyt ruokakauppoihin pilsnerin optimaalisen alkoholivolyymin, niin nokialainen pidättäytyy neljässä ja puolessa pinnassa.
Niin.. Kyllähän se pils tietysti vahvempana olisi enemmän rodunomainen, mutta eipä se hyvin valmistettuna prosenteista ole kiinni. Se on toi meidän verokäsittely. Mukavampi pitää hinta asiakasystävällisenä, panimo vastaa palautteeseen.


Oljenkeltainen olut vaahtoaa valkean tasapainoisesti. Maltaisen täyteläisessä tuoksussa mehiläisten pörinä vie kukkakedolta kohti auringon polttamaa ja hunajaisen höyryävää viljasiilon betonikattoa. Mukavan makea myhäily maalaa suussa raikkaan rapeita olkiaskareita sekä ruohoisen ryhdikkäitä näköaloja. Palaamme takaisin leirintä-alueelle ja aamukeksin elikkäs Digestiven kumppanina on tällä kertaa jotain yrttejä poimittuna siitä teltan kupeesta. Suoraviivaisen puhdas jälki ei dilemmaa aiheuta ja jälkimaun hallittu diasetyylisyys kruunaa leiviskän aidolla voilla voideltuna. Ei huonosti mielikuvamatkaa tässä pakkasessa, jossa vaahtokin pyrkii kiinteyttämään muhkeimpia ulokkeitaan. Nokian Keisari Pils on silkkaa summeria!






23.2.2018

Alkon erikoiserät




Rakkaalla monopolillamme Alkolla on tällä hetkellä Suomessa noin 350 myymälää, joista 70 on upgreidattu niin sanotuiksi "huippu- ja erikoismyymäliksi". Näistä tuoreimpana oma lähialkoni Porvoon Näsissä, joka avataan uudessa loistossaan 16. maaliskuuta. Samaan aikaan Alkon valikoimaan on tulossa uusi "erikoiserät" -tuotesarja, joka päivittyy jokaisen kuun ensimmäisenä torstaina kyseisiin spesiaalimyymäliin sekä verkkokaupan kautta kaikkiin maan Alkoihin. Koko vuoden 2018 aikana erikoiserät tuovat Alkon valikoimaan noin 500 erikoistuotetta. Tuotteet tulevat myyntiin teemoittain ja niiden joukosta löytyy kaikkea premium-tuotteista kohtuuhintaisiin löytöihin. Kävin Arkadian Alkon penthousessa maistelemassa läpi minkälainen ensimmäinen kattaus on luvassa.



Kaiken kaikkiaan maaliskuun erikoiserään kuuluu yli 40 tuotetta, joista neljä olutta, kaksi siideriä ja viisi skottiviskiä. Loput kolmisenkymmentä tuotetta siis viinejä. Mukana olevat oluet ovat kategorioitu otsakkeen "Harvinaiset oluttypit" alle ja painotus onkin trendikkäästi happaman puolella. Henkilökohtaisen ostosuosituksen voin surutta heittää kvartetin kotimaiselle kivikasvolle Hopping Brewstersin hennon persikkaiselle Thora Gruit Alelle ja totaalisen nounoun nelikon kalleimmalle yksilölle Jopen Koyt Gruitille. Lisäksi mukana myös hiton hyvin sienipiirakan kanssa soljuva Oud Beersel Bersalis Sourblend ja raikkaan lemoninen Wild Beer Sleeping Lemons. 


Viineistä en uskalla lähteä sen suurempaa analyysia tekemään, mutta sanottakoot, että maistoin ensimmäistä kertaa eläissäni erinomaista makeaa valkoviiniä; Dreissigacker Bechtheimer Heilig-Kreuz Rieslaner Beerenausleseä. 

Ps. Laki evää jopa Alkolta väkevien maistatuksen, joten viskeihin emme päässeet vielä käsiksi. Tältä osastolta maaliskuun erässä kuitenkin saatavilla Balvenie Double Wood 17 year old single malt, Kilchoman Sanaig, Caol Ila Distillers Edition 2017 single malt, Bunnahabhain Toiteach single malt sekä Glen Garioch 1797 Founder´s Reserve.


Klassikoita pikkupulloissa

Luonnolliset alkuviinit
Tummat toscanalaiset
Makeat aateliset