Mathildedalin Pirske 6,9%

Pirske vain käy ja neste suuntaa kohti tulppaania. Hiivat lasiin kaadettuna olut on utuisesti tumman kellertävä ja vaahto säntillisen suppea. Päärynäisen pippurinen tuoksu puhdistaa kiitoradan belgihiivaisuuden tieltä. Makea metsäorvokin terälehtisyys johdattaa maalaismaisemaan ja päätyy lopulta erittäin puhtaana pidettyyn karsinaan. Villisika emakon ylläpitämä vaaranilmapiiri on läsnä, mutta hallinnassa. Tässä hypättiin jo osittain suutuntuman puolelle. Maku jatkaa samankaltaista maaseutumatkaa ja näen silmissäni gallialaiskylän. Voisiko käsissäni olla itse Akvavitixin tekemää taikajuomaa? Oloni on kieltämättä voimakas. Olen käynyt salilla. Banaaninen makeaus hiipii esiin, mutta mausteet murskaavat äitelyyden ja tekevät unesta hapokasta unelmaa. Jälkimaku avaa lopulta ovet maatilan emännän  köökkiin, jossa leivinuuni käy kuumana ja hiivaleipä kohoaa pangon päällä. Pirhana miten yksi olut voi tuottaa taikaa ja mielikuvia.
90

Rekola / Mathildedalin Kyläpanimo Luomu Musta Valssi 4,3% FISKARS

Ei aivan yön musta, mutta ainakin Coca-Colaan verrattavissa oleva tummuus valtaa tulppaanin joka sopukan. Horisontin ylle kohoaa valkeanruskea moccavaahto. Pitsi muistuttaa Bates Motellin verhokangasta. Tuoksu on paahteisen pelliksinen. Maussa nahka siirtyy epäsuoralta liekiltä suoraan heatiin ja pellis syttyy lähes palamaan. Alkoholin vähäinen lukema pitää kulovalkean hallinnassa, vaikka todellisuudessa tahtoisikin päästää helvetin irti. Krematorion savumerkit jättävät jälkeensä tuhkaisen jälkimaun, jonka lomassa kalskahtelee muutama metallinen tekonivel. Lopulta se onkin vain kupillinen nokikahvia nuotiolla lempeällä lakritsilla kyyditettynä.

78

Mathildedal / Rekola Luomu Rölssi 4,5% FISKARS

Kölsch + rosmariini = Rölssi
Kyseessä taitaa olla neljäs koskaan maistamani kölsch. Aikaisemmin koetut Sünner ja Laitilan Kölssi eivät kumpainenkaan vakuuttaneet täydellisesti, mutta Rönnvikin Vaaleassa oli jo potentiaalia.

Rekolan ja Mathildedalin versio on aavistuksen samea ja kullankeltainen olut. Valkea vaahto laskeutuu seitinohueksi jättäen samalla hapokasta ja valuvaa pitsiä. Tuoksu on tulinen sitruunaisella twistillä. Mausteisuus hyökkää jokaisesta ilmansuunnasta samaan aikaan, mutta ihokosketus on lopulta hellästi hienovarainen. Rosmariini on selkeästi päällä. Maku seuraa perässä. Hunajaisen makea ja inkiväärisen poltteleva kokonaisuus tiivistyy hedelmäisen pippuriseen jälkimakuun. Loppujen lopuksi kölschisyydessä liikutaan rajapinnoilla, mutta ei siitä huolimatta vaan sen ansiosta kyseessä on erinomaisesti erilainen olut kuten Fiskarsin (ja Mathildedalin) tuotteilla on tapana. 

Rosmariini on oluen ja ruuanlaiton lisäksi innoittanut myös lauluntekoon. Riimipari jos toinenkin löytyy Tapio Rautavaaran Rosmariini kappaleen sanoituksista, mutta itse suosin levylautaselle Klaus Thunderin salamakomboa.
88