31.3.2014

Einstök Icelandic Pale Ale 5,6% ISLANTI

American Pale Ale viikinkien tapaan taipuu islantilaisten käsittelyssä Pohjoismaan Palle Aleksi. Kuparisen persikkaisen oluen tuoksu on yrttisen humaloitu ja rusinaisen jouluisesti makea. Suutuntuma on täyteläisen tahmea ja keksisen karamellinen. Makeus hallitsee omaan makuun liiakseen, mutta kokonaisuus on tymäkän tasainen ja hedelmäisen herukkainen. Jälkimaussa öljyisen diasetyylinen tunnelma varjostaa sopivasti humaloitua rapsakkaa havuisuutta. Toimiva pale ale, mutta ei mitenkään sensaatiomainen, jotta lähtisin uudestaan ostelemaan.
77

30.3.2014

Orkney Northern Light 4,0% SKOTLANTI

Sitruunamehuisen sameaa, partikkeleista ja mukavan samettisesti vaahtoavaa neljä prosenttista skottiööliä. Tuoksu on toffeisen hedelmäinen ja ruohoisen raikas. Maku komppaa hajua keksimäisen makealla ja pähkinäisen rapealla tuntumalla. Vaikka kokonaisuus on aika vetinen, niin oluen raikaus-aspekti nostaa pisteitä huimasti. Maltaisen makeasti humaloitu jälkimakukaan ei ole huono. Näilä prosenteilla oikein maistuva minuuttiolut.
80

28.3.2014

Hartwall Karjala Maltti 4,5% LAHTI

Tämä olut on kenties hedelmöittynyt klassisen viskin ja oluen penetraation tuloksena. Syvyyspommi, uppotukki, sukellusvene. "Rakkaalla" lapsella on monta nimeä. Kyseisessä drinkissä neljän sentin viskishotti upotetaan oluttuopin pohjalle, jonka jälkeen "nautitaan" kahden alkoholituotteen kombinaatiosta.
Nyt ihan oikeasti Hartwall. Huutaako joku siellä riemun kiljahduksia. Kaiken maailman sitruunakaljojen jälkeen, joita olen parjannut, niin tämä voittaa kyllä tämän hetkisen Suomen pahimman oluen tittelin. Bourbonit helähtää ilmoille heti sokasta riipaistua. Ei ole kysymystäkään minkä sortin tuotteesta tässä on kyse. Makean maun perusteella kyseessä voisi olla Tosi Vahva Karjala, uusi Puisto-Penan kesäsuosikki, mutta pettymykseksi alkoholiprosentteja ei olekaan tarpeeksi. Panimon nettisivujen mukaan "runsaan maltainen maku vaatii malttia". Minulla sitä ei valitettavasti ole. Niin minä mieleni pahoitin.
5

Saimaan Marsalkka Lemon Ice Luomu 4,6% MIKKELI

Saimaan Juomatehdas tyrkkää kevätmarkkinoille uutta hittiä (vai hutiko se oli). Oluen nimessä on jo heti kättelyssä kaksi inhokkireaktion käynnistävää sanaa; ice ja lemon. Näiden jälkeen edes luomu ei anna paljoa anteeksi. Lähdetään kuitenkin liikkeelle ennakkoluulottomasti puhtaalta pöydältä. 
Marsalkka kaatuu Amiraali-tuoppiin kullankeltaisena norona, jonka voisi kuvitella olevan mitä tahansa perussuomibulkkia. Vaahtoakin kerääntyy, mutta tämä häviää hyvin nopeasti olemattomiin jättämättä sen kummempaa pitsiä. Tuoksu on hyvin sitruunaisen Radlerinen, mutta aavistuksen tukevammalla maltaisuudella ja lievämmällä limellä. Olut kirvelee rohtuneilla huulilla ja pehmentää hampaat happamuudellaan. Aikalailla saman lopputuloksen saisi, jos puristaisi Koffin kolmosen joukkoon puolikkaan sitruunan mehut. Kokonaisuus on sitruunankuorinen ja sitruunainen. Sitruunaa, tässä on sitruunaa! Jälkimaku on sitruunan tuoksuinen astianpesuaine. En ole pitkään aikaan juonut näin pahaa olutta.
22

27.3.2014

Kotimaiset portterit sokkotestissä


Saunailta Sannaisissa. Poimin kellarikierrokselta matkaan muutaman kotimaisen porterin. 
Tarkoitus on maistella koko oktetti sokkona läpi.
Itselläni on vahva tunneside varsinkin Malmgårdin X-Porteriin, mutta myös suomalaisen oluen ulosvientipioneeriin Koff Porteriin ja Pyynikin Käsityöläispanimon lempeään artesaaniolueen Pikkuportteriin. Täysin uusia tuttavuuksiakin tästä kattauksesta löytyy; Kievari Portteri, Suomenlinnan Helsinki Portteri ja Pajari Porter. Toki testioluiden vahvuushaarukka heittelee aina 4,2%:sta 7,2%:iin asti, joka luonnollisesti asettaa jo tiettyjä ennakkoasetelmia.

Sitten kahdeksan lasia ja kahdeksan portteria. Ulkoisesti ei hirveästi eroavaisuuksia näy. Oluet numero 1 ja 7 vaahtoavat selkeästi kaikkein eniten ja kakkosessa on vaaleampi ja punertavampi väri kuin muissa. Seuraa lähes tunnin mittainen haistelu ja maistelu, jonka aikana kartanossa on hyvin hiljaista. Kolmen vartin jälkeen kiroilun määrä lisääntyy ja ainakin allekirjoittaneen tuska tehtävän vaikeudesta moninkertaistuu. Tuomio alkaa. Ensimmäisenä omia ajatuksiani ja veikkaukseni, jonka perässä raadin muut kommentit. Kommenttien jälkeen mainittuna mikä olut oli kyseessä.




1.     Tuhkaisen siirappinen ja palaneen herukkainen. Makean lämmin. Erinomaisen hyvää on. Ei kuitenkaan paras kahdeksikosta, vai olisiko? On. On paras.

Cole Slaw: Paahtunut kahvi? Oisko Koffin Porter tai Stadin Savuruis?

Tappara: Raikkaan maltainen tuoksu ja hyvä katkero maku.

Kesäsavu: Tumman vahva maku. Testin paras portteri!

LASISSA: X-PORTER


2.     Savuisen tervainen, salmiakkinen ja lakritsainen. Voimakas tuoksu. Punertava väri. Lopussa sikarisuutta. Kamppailin Tervahaudan ja Savurukiin välillä. Kallistun melko varman Stadin Panimon puoleen.

Cole Slaw: Pistävän lääkemäinen. Oisko Pajari?

Tappara: Tuoksussa vähän pistävää mallasta. Maussa pehmeää mallasta ja jälkimaussa vähän pistelevyyttä.

Kesäsavu: Sitruunainen tuoksu ja alkoholinen maku. Alkoholi puskee ihan liikaa läpi.

LASISSA: SAVURUIS

3.     Kolmannessa portterissa on tuoksu miedoimmasta päästä. Turpeisen savuinen ja mukavan mieto maku sopii tähän tilanteeseen vahvojen ja syvempien kanssa portterien joukossa. Yksinään ei ehkä niin nautittava, mutta raikastaa kyseistä kattausta. Pidän. Kyseessä ehdottomasti maitokauppavahvuuksinen olut. Pyynikkiä tämä ei ole. Pajaria en ole aikaisemmin maistanut, joten veikataan sitä.

Cole Slaw: Katajan marjainen inhokki. Veikkaan Laitilan Kievaria

Tappara: Mieto tuoksu ja vetinen maku. Ikävä jälkimaku. Tylsä.

Kesäsavu: Todella voimakas sitruunainen tuoksu ja simainen maku.

LASISSA: PAJARI

4.     Ensimmäinen sadan prosentin varmuudella tunnistettava olut, vaikken kyseistä portteria olekaan aikaisemmin maistanut. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan vihanneksinen talon maku on selkeästi pinnassa. Lisänä fenolista marjaisuutta. Testin huonoin porter.

Cole Slaw: Mämminen ja vellimäinen. Veikkaan Huvilaa.

Tappara: Mämmimäinen tuoksu jatkuu voimakkaan mämmimäisellä maulla. Melkein kuin mämmiä. Joisin, vaikka en tykkää mämmistä. Tästä tykkään.

Kesäsavu: Mieto mämminen karamelli. Huono.

LASISSA: LAITILAN KIEVARI

5.     Liukkaan helppo suutuntuma kertoo, että ollaan taas miedommassa päässä. Tästä puuttuikin näköjään veikkaus. Otetaan vielä viimeinen siivu ja lasi tyhjäksi. Kyllä. Sen verran monta Pyynikin portteria olen kumonnut, että tämäkin on melko varma tunnistus. Mukavasti paahteista kahvisuutta näilläkin prosenteilla.

Cole Slaw: Savuinen ja rukiinen. En pidä. Veikkaan Savuruista.

Tappara: Tuoksuu kypsältä kompostilta. Ohuen vetinen maku, jossa lyhyen karvas jälkimaku. Tylsä.

Kesäsavu: Nenän aukaiseva syvä ja vahva tuoksu. Laimea maku on pettymys.

LASISSA: PYYNIKIN PIKKUPORTTERI

6.     Yrttistä lakritsikahvia vahvemmasta päästä. Testin ristiriitaisin olut. Hilasin lasia edestakaisin hyvistä huonoihin. Luulen, että tässä on nyt se testin isoenoklassikko, elikkäs Koff Porter. Onhan se ilmiömäinen olut, mutta tämä tilanne ja makumaailma ei anna tilaa. Jälkimaku muuttuu jostain syystä esanssisen marjaiseksi kiisseliksi. Tätä se on, kun yrittää juoda kahdeksaa mustaa olutta samaan aikaan. Jos ja vaikka kyseessä olisi Koffilainen, niin nyt ei jostain syystä iskenyt legendan mitalla.

Cole Slaw:  Hajuton. Miellyttävä kevyt makeus ja paahtunut suklaa. Oisko Pyynikkiä?

Tappara: Miedon mämminen tuoksu. Voimakas maltaan maku ja mukavan pehmeä suutuntuma. Jälkimakua myöten miellytävä. Testin paras. Pakko olla Koff?

Kesäsavu: Miellyttävä tuoksu, jossa häivähdys kukan hunajaa. Maussa lakritsia.

LASISSA: KOFF PORTER

7.     Paljon vaahtoa ja juuri Tervahaudan verran Leijonapastillia. Selkeästi Rekolasta.

Cole Slaw: Miellyttävän tervainen – pelkkää tervaa. Nyt on Tervahautaa.

Tappara: Tervaa, omituista tervaa. Pahaa tervaa. Tervahauta?

Kesäsavu: Keskivahva tuoksu. Vaahtoaa paljon. Tervapastillinen jälkimaku.

LASISSA: TERVAHAUTA

8.     Makean hapan. Jäljelle jää Suomenlinnan Helsinki Porter.

Cole Slaw: Kuivakka, paksu vaahto. Maussa kahvinen täplä. Oisko Koff?

Tappara: Tuoksua ei ole. Maku on tylsä, mauton, pesuainemainen. Pahaa. Ravintolassa palauttaisin tuopin.

Kesäsavu: Vahva kukkaistuoksu ja vähän laimea karamellinen maku.

LASISSA: SUOMENLINNA HELSINKI PORTER


Pisteytys näytti lopulta tapahtuvan raadin jokaisella jäsenellä vähän omalla tavallaan, joten muutin tulokset ainoastaan parhausjärjestykseen. Keskiarvosijoitukset näyttävät seuraavalta:

1.     X-Porter
2.     Koff
3.     Pajari
4.     Tervahauta
5.     Suomenlinna
6.     Pyynikki
7.     Savuruis
8.     Laitila


Summa summarum; näinkin vahvoja makuja omaavat oluet jäävät elämään suuhun ja maut sekoittuvat väkisin, vaikka vettä kiskoisi kaikin käsin joka siemauksen välissä.
Sokkotestaus on kuitenkin mahtava kokemus ja näitä pitää ehdottomasti tehdä lisää. Vaikka testin aikana oluiden tunnistaminen tuntui täysin mahdottomalta tehtävältä, niin omalla kohdallani porterit osuivat omiin lokeroihinsa jopa vähän liian hyvin. Toisaalta ainakin se tuli todistettua, että ”samanlaiset” oluet ovat kaikki totta tosiaan aivan erilaisia ja panimoiden ominaismaut seuraavat hyvin kaavaa. Sokkotesti onnistuisi paremmin, jos ei tietäisi mitä oluita kattaukseen kuuluu, jolloin ei pystyisi päättelemään sitä mikä olut lasissa on. Itse sorruin pääasiassa juuri tähän tunnistus laskelmointiin, mikä pilasi osittain testin pääajatuksen. Onneksi muu raati antoi omintakeisten mielipiteidensä laulaa.

Sokkotestien suosio on kasvanut muissakin olutblogeissa esim. Jaskan Kaljat ja Olutkellari. Mielenkiintoisia hetkiä!

26.3.2014

To Øl / Ölrepubliken Total Hubris 4,5% TANSKA/BELGIA/RUOTSI

Etiketin paragraafeissa seisoo: "A Selfish, Never seen anything like this motherfucker, unique if it should say it self; brilliant hoppy lager created between the self-centered beeremperors: Danish To Øl and Swedish Ølrepubliken." Että itsetunto ainakin oluella kohdallaan. 
Kyseinen olut on eurooppalaisen kolminaisuuden tulos. Tanskalainen panimo Belgian maaperällä ja ruotsalainen olutravintola mukana tekemässä reseptiä. Sen verran monimutkainen sabluuna, että odotukset nousevat etikettitaiteesta huolimatta suhteellisen korkealle. Pelkistetty pullografiikka on koostettu Adoben clip artsista ja Photoshopin valööriasteikosta.
Humaloinnin puolesta puhujana toimii erittäin runsas ja höttöinen vaahto, joka muistuttaa vahvasti meriveden piiskaamaa rantakallion vaahtotyrskyä. Tattiakin syntyy keskiaukeamalle. Samean greippisen oluen pitsi on niin ikään hyvin tiivistä ja paksua. Tuoksussa kuin myös maussa on runsaasti humalaa. Kokonaisuus on keksisen greippinen ja mäntyisen piikikäs.
Ei hassumpi maitokauppa lager. Suosittelen kokeilemaan, ainakin jos olet tiukan humaloinnin ystävä.
Hop, hopp, hoppy!
84


Thornbridge Raven Black IPA 6,6% ENGLANTI

Jaspiksen punertava, mutta ruskeaan vetävä musta IPA. Vaahtomuovisen tasainen ja tiivis kuohu nostattaa keskiöönsä upean tatin, joka kestää kiitettävän pitkään. Pitsi on niin tiivistä ja paksua, että sitä on vaikea erottaa vaahdosta.
Sitruunalakritsinen humalointi erottuu jo tuoksusta ja puskee voimalla päälle nesteen laskeutuessa kiduksiin. Tähän lisätään nuotiokahvin paahteisuutta sekä männyn neulasia kalliolla kevätauringossa niin saadaan aikaan tasapainoisen katkera ja öljyisen liukas yrttisen lääkemäinen Korppi-kalja. Ei pahaa sanaa, paitsi kummitteleva ananaksisuus, joka itseasiassa nesteen lämmetessä alkaa häiritsemään yhä enemmän ja enemmän. Yllättävän helppo kuitenkin. Odotin hieman moniulotteisempaa pakettia, vaikka tämäkin on aivan loistava kokonaisuus.
85

25.3.2014

Curious Brew Lager Beer 4,7% ENGLANTI

Maltaan keltainen olut nostattaa lagerille poikkeuksellisen silkkistä vaahtoa, mutta tämän nopeasti laskeuduttua näkymä onkin jo perusbulkkinen. Hunajaisen hedelmäinen tuoksu muistuttaa Karjalaa. Maussakaan ei liiemmin ole muita kuin Suomibulkkiin verrattavia ominaisuuksia. Eltaantuneen parfyymisen pehmeä ja multimakea kokonaisuus. Maistuu sen verran alkoholille, että voisin veikata prosentteja olevan paljon enemmän. Valmistuksessa käytetty samppanja-hiivaa, uuh.
41

24.3.2014

Siren Soundwave IPA 5,6% ENGLANTI

Massiivisen muhkeaa myllerrystä ja peittävän pimeää pitsiä. Väriltään Ääniaalto on persikkamehua, jota on blandattu samealla kuravedellä. Ei niin kaunis, kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Hedelmäisen hiivainen ja kinuskisen mäntyinen tuoksukaan ei viehätä. Maun karvainen vetisyys ja  ruohoisen kukkainen tunnelma jatkaa samaa linjaa.  Jälkimaku on kuivan katkera. En ihan allekirjoita Ratebeerin 97 pinnaa.
60

23.3.2014

Hitachino Nest Weizen 5,5% JAPANI

Nyt lähtee oman olutharrastushistoriani eksoottisin saga käyntiin. Japanilaista vehnäolutta lasissa!
Vaahto on kulttuuriin kuuluvalla tavalla hyvin vaatimaton. Liikaa ei lähdetä koreilemaan taikka keulimaan. Samean simaisen persikkainen olut tuoksuu vehnälle ja banaanille. Vahvasti mausteinen aromaattisuus tuntuu jo tuoksussa, mutta voimistuu koko ajan aina jälkimakuun saakka, jossa korianterinen pehmeys on muuttunut matkalla voimakkaaksi pippurisuudeksi. Suutuntuma on Hubba Bubbaisen viinikuminen ja saippuaisen emäksinen. Mainittakoon nyt vielä ananas ja diasetyylisyys, jotka poukkoilevat makumaisemassa mennen tullen. Kokonaisuutena liiakseltaan överi oikeastaan kaikilla osa-alueilla. Makeus lähinnä sokaisee aistit. Kuitenkin yllättävän hyvä japsiweizeniksi, koska ennakko-odotukset eivät olleet kovin korkealla. Go Japan!
71
Hitachinon olusia kellarissa

21.3.2014

TEASER! Kotimaiset portterit sokkotestissä


Saunailta Sannaisissa. Poimin kellarikierrokselta matkaan muutaman oluen. Tänään klubiraati ratkaisee näiden kyseisten porttereiden ultimaattisen parhausjärjestyksen. Onko veikkauksia?
Itselläni on vahva tunneside varsinkin Malmgårdin X-Porteriin, mutta myös suomalaisen oluen ulosvientipioneeriin Koff Porteriin ja Pyynikin Käsityöläispanimon lempeään artesaaniolueen Pikkuportteriin. Täysin uusia tuttavuuksiakin tästä kattauksesta löytyy; Kievari Portteri, Suomenlinnan Portteri ja Pajari Porter. Toki testioluiden vahvuushaarukka heittelee aina 4,2%:sta 7,2%:iin asti, joka luonnollisesti asettaa jo tiettyjä ennakkoasetelmia. Arpa on heitetty ja tulokset luettavissa lähipäivinä. Cheers!

20.3.2014

Olutta ilman alkoholia?

Facebookissa ja Twitterissä saatiin vuoden vaihteen jälkeen taas seurata tipattomia tovereita, jotka kamppailivat päiviä ja tunteja vastaan loputtomalta tuntuvan kuukauden kanssa. Osa Tipatonta Tammikuuta viettävistä yritti hakea lohtua esimerkiksi alkoholittomista oluista. Muutamia korulauseitakin kirjoitettiin tuplanollien puolesta. Lähdin selvittämään onko tipattomuus pehmentänyt kehujien päät, vai mistä on kyse?

Varsinkin nyt, kun seuraavaan tipattomaan on aikaa runsaasti, on hyvä miettiä omia ratkaisuja. Onhan heitelty ilmaan myös mahdollista "Extreme Tipatonta Heinäkuuta". Lisäksi hallitus pohtii ankarasti alkoholilakiin tulevia muutoksia, joten saattaa olla, että tulevaisuudessa ei olutta enää Maailmassa myydä. Pitää alkoholitonta kaljaa terästellä viinalla.

No, tästä itse tekolietteiden maailmaan. Seuraavat alkoholittomat oluet on maisteltu yhden vuorokauden sisässä, joten viimeisten kohdalla alkoi mitta olemaan aika lailla täysi, vaikka juuri niihin oli myös asetettu kovimmat ennakko-odotukset. Listasta puuttuu mm. BrewDogin Nanny State (0,5%), jota ei tähän hätään löytynyt ja joka ehdottomasti nousisi kärkipäähän. Tavoitteena oli maistella pelkästään täysin alkoholittomia oluita, mutta mukaan eksyi vahingossa myös muutama näitä puolen prosentin litkuja. Lisäksi Hartwallilta on juuri julkistettu uusi Lapin Kulta Arctic Malt 0,0%, jota pitää ehdottomasti myös kokeilla heti, kun kaupan hyllyille ilmestyy.

Rainbown Alkoholiton Lager lupaa hyvää valmistusmaansa puolesta. Voisiko olla, että belgialaiset, jotka ovat tunnettuja varsinkin vahvoista oluista, niittaisivat desibelit kaakkoon myös 0,0%:n linjauksella?
Olut maistuu kuitenkin trooppisen pistävältä pisuaarilta, metalliselta ja kuivalta.
Tuomio: JUOMAKELVOTON
Nikolain Vaalea Lager tulee Sveitsistä. Sävy saattaa olla hieman edellistä tummempi, mutta maku on kuin Talvivaaran kipsisakka-altaalla. Hirven virtsainen ja alumiininen. Potkii ylöspäin.
Tuomio: JUOMAKELVOTON
Bucklerissä onkin voltteja kaikkiaan 0,5%. Nyt haetaan tuntumaa Hollannista. Ei sekään huono olutmaa. Vaahtoa ja pitsiä on jo nimeksi. Kastemainen tuoksu ei paljon anna ja maku hakee itseään. Sitä ei ole. Toisaalta hyvä asia. Vähän kuin saisi lotossa kolme oikein.
Tuomio: LÄHES JUOMAKELVOTON







Jever Fun Saksasta.
Fun viittaa ilmeisesti teemaan "hauskaa ilman alkoholia". Kumimainen habatus. Plussaa nestemäisyydestä.
Tuomio: LÄHES JUOMAKELVOTON




OeTTINGER Alkoholfrei
Saksalaisen juureksinen ja metallisen melankolinen. Tuomio: LÄHES JUOMAKELVOTON













Bavaria 0,0%
Hollantilaista tiskiainetta, jossa emäksisyys hallitsee ja salpaannuttaa hengityksen.                    
Tuomio: JUOMAKELVOTON


Rainbow Tumma
Vaalean lagerin tavoin Rainbown ruskettuneempi edustaja on valmistettu Belgiassa. Jos tykkäät mämmistä, et tykkää tästä. Jos et tykkää mämmistä, et tykkää tästä.
Tuomio: JUOMAKELVOTON


Ukko-Pekka Pöytäolut
Nimi viittaa Varsinais-Suomeen, mutta muutoin tölkistä ei löydy minkäänlaista vinkkiä valmistuspaikkakunnasta, saati maasta. Pienen googlauksen avulla paljastuu, että olut tulee Finn Springin tehtaalta Sykäräisiltä. Sykäräisen minä mainitsisin, jollei sitten hävetä.
Päällimmäisenä maussa tuntuu pitkä jälkimaku, joka ei todellakaan ole hyvä asia.
Tuomio: JUOMAKELVOTON


Beck´s Blue
Alkoholia kokonaiset 0,3%. Nimestään huolimatta ei ole sinistä. Pettymys.                                     
Tuomio: LÄHES JUOMAKELVOTON


Nikolain Tumma Lager 0,0%
Taattua sveitsiläistä laatua kellon tai suklaan lailla.
Ei edes näytä oluelta.
Tuomio: JUOMAKELVOTTOMAN JA LÄHES JUOMAKELVOTTOMAN VÄLIMAASTOSSA







Krombacher Weizen Alkoholfrei
No nyt saksalainen on sentään yrittänyt. Ulkoisesti neste näyttää oikealta hefeltä.                        Tuoksussa ja maussakin on jotain banaaniin viittaavia aromeita.
Sameaa kamaa.
Tuomio: ÄÄRIMMÄISESSÄ HÄDÄSSÄ JUOMAKELPOINEN



Weihenstephaner hefeweissbier Alkoholfrei
Outlook toimii, mutta tuoksu paljastaa vajakin. Sierainpuolikin on vielä jotenkin kunnossa jos vertaa makuun, joka pahvisella sitruksisuudellaan jollain tasolla virkistää, mutta jättää silti kylmäksi.
Tuomio: ÄÄRIMMÄISESSÄ HÄDÄSSÄ JUOMAKELPOINEN
Warsteiner Alkoholfrei
Näyttää, haisee ja maistuu saksalaiselta. Ainakin jos ei puhuta oluesta.  Tuomio: JUOMAKELVOTON





Paulaner Hefeweissbier Alkoholfrei

Ulkoisesti pihkaisen banaaninen olut näyttää hyvältä, mutta odotuksille käy kuin Kelju K. Kojootille katujyrän kanssa. Lopputulos on pannukakku. Tätä pystyi kuitenkin juomaan paljon enemmän kuin montaa muuta kanssakilpailijaa, lähes kaksi desiä.

Tuomio: LÄHES JUOMAKELPOINEN

Bavaria Wit 0,0% Tähän nollawittiin tutustuin ensimmäisen kerran viime kesänä Paavo Nurmen puoli maratonin jälkeen, kun juoksijaystäväni kiskaisi takakontista ko. pullon palautumisjuomaksi (ennen palautumiskebabia). Näitä on tullut ostettua jopa muutamia kertoja tämän jälkeenkin ja edelleen tämän maistelusession jälkeen alkoholittoman oluen ostos tulee ehdottomasti kohdistumaan Bavariaan. Hiivaisen sitruunainen ja banaanisen Hubba Bubbainen olemus muistuttaa jo hitusen oikeaa olutta. Raikas ja rikas. Tämän testin ainut olut, jota ei kaadettu osittain viemäriin. Tuomio: JUOMAKELPOINEN
























Voiko näitä alkoholittomia juomia sitten kutsua oluiksi? Testin perusteella ei. Jos haluan pysytellä alkoholittomien parissa valitsen mieluummin maidon, Coca-Colan tai veden.

18.3.2014

Thornbridge Jaipur 5,9% ENGLANTI

Jaipur yllättää haalean oljenkeltaisella olemuksellaan, joka on hyvin samankaltainen panimon lähes puolet laimeamman Wild Swanin kanssa. Tutuksi tullut Thornin Tatti kohoaa myös tälläkin kertaa riikinkukkokoiraan tavoin fallosmaisesti retostellen kohti korkeuksia. Pitsi muuraa lasin lähes umpeen, joten vaahdon ja pitsin transformaatiota on vaikea lukea. Lopulta minuuttien kuluttua rauha laskeutuu Jaipurin ylle ja jäljelle jää kuuden millin paksuinen vaahto ja hitosti lacea. Trooppisen kukkea tuoksu tuo auringon sisään vuodenajasta riippumatta. Yrttisen ruohoinen suutuntuma jatkuu katkeran kristallisena ja appelsiinisen aatelisena makuna, jossa on sopivasti greippistä giljotiinia.
Kokonaisuutena pihkaisen pehmeä britti.
Thornbridge seven
88

Thornbridge Kipling 5,2% ENGLANTI

Thornbridgen South Pacific Pale Ale vaahtoaa yhtä runsaan tattimaisesti kuin aikaisemmatkin maistamani panimon oluet. Tattipuoli kunnossa. Pitsi on hyvin paksua ja tunturimaista hattaraa.
Ruohoisen hedelmäisen tuoksun keskiössä on vihreä karviaismarja. Mökkifiilis alkaa muodostua.
Maku vie assosiaation pidemmälle ja meri liplattaa jalkojen alla laiturin nokassa. Meren suolaisuus maistuu etenkin jälkimaussa, mutta katkeran puinen suutuntumakin tuottaa meri-ilman kaltaisia aromipesäkkeitä. Erittäin raikas ja virkistävä kokonaisuus on loppujen lopuksi liiankin helppo, koska lasi tyhjenee alta aika yksikön. Toimii. Etiketin mukaan Thornbridge oli ensimmäinen brittipanimo, joka käytti Nelson Sauvin humalaa panohommissa.
86

17.3.2014

Sierra Nevada Tumbler 5,5% USA

Rubiinin punaruskea brown ale vaahtoaa sametin pehmeästi ja pitsi seuraa samaa kaavaa.
Maltaisen karamellisoitu suklaa tekee tuoksusta syvän yrttisen ja porkkanaleivos+kahvi tyypisen nautinnon. Suutuntuma on kahvisen paahteinen ja loppuliukas karvaan sitruksinen ja mokkaisen ruskea.
78

16.3.2014

Thornbridge Chiron 5,0% ENGLANTI

Chiron on puhtaan ja voimakkaan keltainen olut, jonka olemus on öljyisen tahmainen. Runsaan rapea vaahto kohoaa reilusti lasin yläpuolelle jättäen jälkeensä sulavaa pitsiä. Makean hedelmäisen tuoksun taka-alalla dominaattorina toimii sitruksinen humalointi. Keveän keksinen suutuntuma virkistää vuodenajasta riippumatta tehokaasti. Maussa pistelee hapokkuuden ohella mukavan kirpsakka inkiväärinen polte muun mausteisuuden kanssa kimpassa. Kokonaisuus on täyteläisen kepeä ja raikkaan rapsakka. Ainut pakkasen puolelle vetävä asia on jälkimaku, joka kuivaa suuta kuin hiekkakakku vasemmassa poskessa. Sivuvaikutus: jano.
88

Thornbridge Wild Swan 3,5% ENGLANTI

Bakewellin Sininen kakkonen on vihreä. Täytyy kyllä heti sanoa, että nyt painitaan aika eri sarjassa Hartwallin kanssa. Huoh.
Väriä Villissä Joutsenessa ei liiemmin ole, mutta vaahtokukka on näyttävä ja pitsi kauniin rönsyilevä.
Sierainten kautta kulkeutuvaa tuntumaa ei voisi aivan heti arvata tämän voimakkuusluokan nesteeksi. Sitruunaisen kukkainen ja havuisen keksinen aromikkuus on suorastaan hämmentävää.
Lempeän hapokkaan hunajainen ja hedelmäinen kesäjuoma. Erittäin raikasta settiä.
Tunnelmaan sopivaa musiikkia
Wild Swanin kanssa: Pihka ja Myrsky
85




15.3.2014

Thornbridge Versa 5,0% ENGLANTI

Vuodesta 2005 lähtien Derbyshiren kaapista on tullut ulos toinen toistaan loistavempia oluita. Suomessa saatavuus on vielä tälläkin hetkellä rajoittunut lähinnä laadukkaisiin olutravintoloihin.
Panimon saksalaistyyppinen hefeweizen hiivoineen lasissa on persikkaisen simaisen samea ja vaahdoltaan runsaan tattinen. Tattimaisuus laskeutuu erittäin nopeasti ja jäljelle jäävä vaahto on mitäänsanomaton. Pitsi näyttäytyy lähinnä pienen pieninä palluroina valumassa huimaa vauhtia alas. Vehnäisen banaanin ja maltaisen mausteisen tuoksun perusteella voisin veikata kotimaaksi helposti myös Saksaa. Maussakaan ei hirmuisesti Thamesiin tiputa, vaan Versa pysyy kauniisti pinnan yläpuolella.
Hapokas, mutta pehmeä suutuntuma jättää korianterisen jälkiliukkaan, josta tihkuu kotipolttoisen tuntuisia hiivoja ja pientä alkoholisuutta. Oiva vehnä, vaikkakin hyvin perinteinen, eikä mitenkään erikoisen makuinen. Saksalaiseen esikuvaan kallistuisin tällä kertaa.
75

14.3.2014

Founders All Day IPA 4,7% ja Founders Centennial IPA 7,2% USA


Foundersin All Day IPA saapui ko. panimon ensimmäisenä tuotteena Suomen maitokauppoihin syksyllä 2013 ja nyt keväällä 2014 Alkon hyllyihin on tulossa astetta ronskimpi Centennial IPA.
Iso C on väriltään Pikku A.D.:tä huomattavasti tummempi (persikaisen kuparinen) ja vaahto runsaampi sekä hattaraisempi. Punaisen auton jättäessä jälkeensä vyöhykkeistä sukkanauhapitsiä, enkelit sen sijaan purkautuvat sitäkin tiiviimmin ja valuen. Pitkäkestoisesti oluen yllä säilyvä vaahto on vahvemmalla versiolla nelinkertainen pikkuveljeensä nähden.
Molemmat oluet omaavat trooppisen hedelmäisen tuoksun, mutta Centenniaalissa kaikki on syvempää ja moniulotteisempaa. Seitsemän pilkku kahden prosentin vauhdissa mukaan liftaa makean hunajainen maltaisuus, mansikkahilloinen humalointi ja vastasahattu mäntyisyys. Nämä toistuvat myös makujen malletilla. Päärynäisen pihkainen ja kuivan katkero kokonaisuus (Centennial) on täydellistä takkatulen siivittämän pimeän illan nautiskelu kamaa, kun taas havuisen pistelevä ja napakka (All Day) toimii raikkaan pirteänä janonsammuttajana ihan koska ja  missä tahansa.
All Day 90
Centennial 92

13.3.2014

Pyynikin Käsityöläispanimo Nuoret Vihaiset Miehet - Patasydän Dark Ale 4,2% TAMPERE

Runkosarjan viimeinen kierros pyörähtää käyntiin. Kaivan kellarin kätköistä viimeisen Patasydämen. Tästä alkaa kesä, nimittäin Ässien kesä. Hauskaa kesälomaa Pori!


Vannoutuneen Ässä-fanin maisteri Frangenin kasvojen koristaessa PKP:n vehnäoluen etikettiä, samaiselta toimistolta on markkinoilla myös porilaisen liigajoukkueen nimikko-olut. Nuoret Vihaiset Miehet tekivät vuonna 2003 yhteistyössä Olli Lindholmin kanssa Porin Ässille kannatuslaulun: Patasydän. Kymmenen vuotta myöhemmin juhlittiin mestaruutta. Seuraavana vuonna kausi loppuikin lyhyeen. Panimo kuvailee olutta seuraavasti: "Patasydän Dark ale on "padan musta", suodattamaton käsityöläisolut. Oluessa maistuvat perusporilainen periksiantamattomuus sekä karhun kämmenen pehmeä lyönti ryyditettynä Isomäen jäähallin seisomakatsomon yhteislaululla..."

Hiljainen kannanotto
Tuoksu on paahteisen kahvinen ja vadelmaisen vaniljainen. "Padan musta" olut vaahtoaa mukavasti genreensä nähden. Vaahtokukka on väriltään mokkaisen beige. Pitsi on tiivis, vaikka Ässien puolutuslinja auki. Sopivan kevyt suutuntuma tekee oluesta liukkaan ja helpon. Paahteisen maltainen maku päättyy makean hunajaiseen kahvin pori´naan. Lakritsia ja suklaata skottilaiseen makuun asti. Lasin pohja tuoksuu hiivalle. Veli-Pekka Ketola pelasi Ässissä numerolla 13, mutta mennään tällä kertaa Curtis Sheptakin a.k.a. "Hampaattoman Canukin" numerolla.
77






12.3.2014

Dia De Los Muertos Immortal Beloved Hefeweizen 5,5% MEXICO

Olut kuin morsian - valkoinen ja kylmä.
Mexikolainen vehnäolut ei hirveästi houkuttele, mutta etikettitaiteen kunniaksi otetaan pullo kierrekorkkeineen Walking Dead - jakson kumppaniksi.
Väri on oranssihtavan kuravetinen ja lyhyt vaahto katoaa samointein pitsittä. Tuoksun kannalta voisi vakaasti väittää vappuhäiden lähestyvän. Simaisen rusinainen ja hiivaisen banaaninen aromikkuus paukkuu Hubba Bubban lailla poskissa. Suutuntuma on edellisten adjektiivien ohella mausteisen pippurinen.
Kyseisen panimon tuotteita voisi ostaa ikkunalaudalle koristeeksi juomatta niitä.
50

Iki Yuzu 4,5% BELGIA

Iki tarkoittaa positiivista elämänasennetta ja etikettiin myöhemmin lisätty Yuzu on jonkin sorttimentin japanilaista sitruunaa.
Olut on De Proefbrowerij-panimon tuotoksia, jonka kattiloissa myös useat tanskalaisen Mikkellerin tuotokset ovat käyneet kypsymässä.
Runsaan muhkea ja samettinen vaahtokukka, jonka pitsi on paksua jötkälettä. Väri on ylikypsän sitrushedelmän simaisen samea.
Tuoksu on hiivaisen sitruunainen ja maussa yhdistyvät niin vähemmän vihreän teen tunkkaisuus ja tiskirättinen likaisuus.
Jälkimaku on hiivaisen hapan ja teen kuiva.
Epäolutmainen käymisteitse valmistetun long drink juoman tyyppinen kokemus.
35

11.3.2014

Sierra Nevada Torpedo Extra IPA 7,2% USA

Lasiin kaatuu kaunista ja poreilevaa hunajaa. Vaahdon suuruuden voi lukea kuvasta. Laskeutuminen alkaa reunoilta, joten keskelle muodostuu kivan näköinen tatti. Pitsi on runsasta ja pysyvää. Pihkaisen trooppinen tuoksu on samalla makeasti humaloitu ja puisen päärynäinen. Sitten Torpedo laukeaa suussa. Humalat huutavat hallelujaa ja katkerot kierivät kuperpeikkaa. Ammus ei siis ole ainoastaan prosenteiltaan, vaan myös maultaan erittäin tarkasti kohteeseen hakeutuva ammus. Jälkimaku on makean salmiakkinen.
Teemu Selännettä lainatakseni itse taputtelin vielä p*#kaa hiekkalaatikolla, kun Ken Grossman (Californian auringon alla) kehitteli formuloita autotallissaan.
94

10.3.2014

Dia De Los Muertos DOA IPA 6,8% MEXICO

All aboard! Ha ha ha ha ha ha haaaa! Ay, ay, ay... Johnny Blazen leap of death. Ei se tämä ole.
Avaan kierrekorkin pullonavaajalla.
Olut on kirkkaan öljynkeltainen, jonka ylle muotoutuu vatkatun valkuaisen näköistä valkoista tattimaista höttöä. Pitsiä voi paksusti. Kuivan keksinen tuoksu ei ole humalalla kuorrutettu. Kermaisen ruohoinen suutuntuma muuttuu äkkiä todelliseksi kuolleiden päiväksi alkoholisuuden nakuttaessa metalliporan lailla ohimoa. Jälkimaussa bensainen etanolisuus voimistuu entisestään ja nesteen määrä lasissa alkaa etoa. Maistuu Mexicolta.
Näin IPA-trendin ollessa vahvimmillaan (jos tästä nyt jotain positiivista on rääpäistävä) joskus on myös maisteltava kunnolla pahaa IPAa. Ei ole epäselvää millä ko. olut myy. Hel*#tin hyvännäköinen brändi.
47

9.3.2014

Tiny Rebel Urban IPA 5,5% WALES

"It´s time to go URBAN!"
Kullankeltainen, aavistuksen tahmea ja hapokkaan hyökkäävä IPA vaahtoaa reilun runsaasti ja piirtää betonista mustanaamiopitsiä. Kaunista.
Tuoksu on lempeästi, mutta täyteläisesti humaloitu ja kukkaisen rapean aromikas. Moniulotteinen makumaailma hämmästyttää karamellisella karambolalla ja ruohoisella rapsakkuudella. Jälkimaku on öljyisen pähkinäinen ja keksisen ananaksinen.
Kokonaisuutena perusipa, vaikka kuitenkin positiivisesti erilainen ja maanläheisen multainen.
88

8.3.2014

Anarchy Smoke Bomb 3,9% ENGLANTI

Morpethin Anarkia-panimon Savupommi näyttää ulkoisesti lasissa ja pullossa niin mielenkiintoiselta, että siitä on vaikea pysyä erossa. Kauniin auringonlaskuinen väri muuttuu pullonpohjahiivojen myötä kuravetisen ruskeaksi. Vaahto on tuuhea ja pitsi runsaan rönsyinen.
Palaneen puun tuoksu on samalla karamellisen makea ja suklaisen kukkea. Itse odotettu savu jää niin tuoksussa kuin maussakin harmittavan olemattomaksi.
Maltaisen ruohoinen ja fenylisen yrttinen maku on hemmotteleva, mutta tuhkaisen katkera jälkimaku kuivaa kitalakea lähes epämiellyttävästi. Savuolueksi en lähtisi mainostamaan ainakaan Aechtin vastaavien tuotteiden kanssa samalla pöydällä. 

77