27.2.2016

Top Fuel Hoplite Pale Ale 4,7% LOHJA


Lohjalaisen panimon nettisivuilla on kunnioitettavasti ilmoitettu jokaisen erän humalat ja pullotuspäivämäärät. Niimpä otin rinnakkaismaistoon pullot A6 (20.7.2015) ja A9 (10.11.2015). Humalapohja erillä on muutoin sama; Magnum, Columbus ja Simcoe, mutta ysissä extrana Cascade.
Korkkaamisen tuloksella vaikuttaa, että kutosessa olisi huomattavasti enemmän happoja, mutta kuohunta on kuitenkin kaadettaessa molemmissa hyvin identtinen. Ulkoisesti ei muutoinkaan eroavaisuuksia löydy.

Tumman ja synkän meripihkaisten oluiden pinnalla kelluu jäävuorimainen vaahtokerros, joka tuntuu osittain myös uppoavan. Ylhäältä katsottuna kuohu on marenkisen muhkea ja silkkisen sileä. A9:n tuoksu on hyvin heikko ja muistuttaa vahvasti jotain jolla pesin käteni edellisenä viikonloppuna. A6 sen sijaan heittää kehään hyppysellisen belgiboostia, joka porautuu sierainten aistikanaville. Kutosen maku on havuisen humiseva ja trooppisen tangelteleva. Ysillä tuntuu taasen olevan suurempia vaikeuksia todentaa edeltäjänsä vaatimuksia, eikä pullon loppuun saattaminen ole mitenkään mieluista puuhaa. Kokonaisuus on kuin maustettua vettä, eikä humalan purentaa löydy millään muotoa. Kutonen kyllä puraisee ja uppoaa kiduksiin kitkerällä katkeruudella kurkkua raastaen. Jälkimaussa on aavistuksen häiritsevää greippistä kumisuutta ja mäntysuopaista mallasta, joka löytyy molemmista yksilöistä. Loppuvaiheessa huomioitavaa, että A9:n pitsi on selkeästi paksumpaa. Summaten, ei niin tasalaatuista settiä, joka häiritsee tietysti siinä tapauksessa jos jokin erä ei yksinkertaiseti toimi. Uskotaan ja toivotaan, että suunta on ylöspäin. Kokeilemisen arvoista ehdottomasti!
A6 67
A9 40




25.2.2016

Suomenlinnan Foil Hat B Weisse 4,9%

Vaaleanpunainen neste täyttää lasin tilaviinimäisellä olemuksellaan. Tuoksukin viittaa marjaviinin tai käyneen mansikkamehun suuntaan. Pakastettuja karpaloita kinuskikastikkeella, uuh. Suussa olut pehmentää happamuudellaan hampaiden pintoja sellaisella sitruunan sykkeellä, että pH-arvon voisi veikkailla huitelevan jossain kahden ja puolen paikkeilla. Pitää jättää hampaidenpesu vähän myöhäisemmäksi.
Vehnäinen villivadelma valloittaa ja villitsee. Mustaherukka, jolla kyseinen keitos on maustettu, tulee parhaiten esiin ensipuraisussa sekä uudelleen jälkimaussa. Itse henkilökohtaisesti olisin lähtenyt veikkaamaan käytettävän aromin olevan peräisin punaviinimarjasta. Kokonaisuus on ehkä hieman liikaa mehumainen, vaikka kieltämättä hyvin raikastava ja erittäin mielenkiintoinen. Olutmaailman Ukkosmaine (ei yhtä täydellinen) - Oletteko te tosissanne? Aivoni ovat radioaalloilta turvassa. Turpa kiinni Mozart, tää on mansikkakausi!
77

22.2.2016

Mathildedalin Pirske 6,9%

Pirske vain käy ja neste suuntaa kohti tulppaania. Hiivat lasiin kaadettuna olut on utuisesti tumman kellertävä ja vaahto säntillisen suppea. Päärynäisen pippurinen tuoksu puhdistaa kiitoradan belgihiivaisuuden tieltä. Makea metsäorvokin terälehtisyys johdattaa maalaismaisemaan ja päätyy lopulta erittäin puhtaana pidettyyn karsinaan. Villisika emakon ylläpitämä vaaranilmapiiri on läsnä, mutta hallinnassa. Tässä hypättiin jo osittain suutuntuman puolelle. Maku jatkaa samankaltaista maaseutumatkaa ja näen silmissäni gallialaiskylän. Voisiko käsissäni olla itse Akvavitixin tekemää taikajuomaa? Oloni on kieltämättä voimakas. Olen käynyt salilla. Banaaninen makeaus hiipii esiin, mutta mausteet murskaavat äitelyyden ja tekevät unesta hapokasta unelmaa. Jälkimaku avaa lopulta ovet maatilan emännän  köökkiin, jossa leivinuuni käy kuumana ja hiivaleipä kohoaa pangon päällä. Pirhana miten yksi olut voi tuottaa taikaa ja mielikuvia.
90

20.2.2016

Ruosniemen Musta Lomittaja 6,3% PORI

Seuraavaksi jonkin sortin gammaversio Ruosniemen heinäkuisten Winston-hanojen sadannesta keitoksesta eli Betaversio Musta Savu-saisonista. Betaa edelsi vaalea Lomittaja-alfa saisonuros. Kumpaankaan en kerennyt tutustua.
Musta Lomittaja on colaisen black and brown pokkarin paksuisella vaahdolla, joka kestää minuuttiviisarin liikettä aika mukavasti jättäen jälkeensä ripeästi valuvaa pitsiä.
Tuoksu on nokisesti savuinen ja kuivahiivaisen kumisesti kahvinen. Kevyen raikasta suutuntumaa seuraa maltaisen mokkainen maku, joka vahvistaa savuisia speksejään kohti loppua. Viimeisenä mieleen jää hedelmälakritsa ja maustettu maitosuklaa. Yllättävän helppo ja liukas, mutta laadukas lesti.
83

19.2.2016

Lehe Lõbus Njuufa 6,5% versus Pyynikin Black IPA 8,5%

Black IPA on ollut paikoin hyvinkin kiistelty genre. Ainakin ennen yleistymistään. Suomessa tosin Plevnan Sam Viitaniemi taisi panna mustaa IPAa jo siinä vaiheessa kun se oli muilla panimomestareilla vasta pilkkeenä silmäkulmassa, eikä sitä maailmalla sen paremmin tunnustettu ylipäänsä olemassa olevaksi lajikkeeksi. 
Otin tällä kertaa rinnakkaisvertailuun nämä kaksi artesaani BIPAa ihan vain sillä perusteella, että niitä sattui kellarin perukoilla lojumaan muutamia lestejä. Pullojen lämpötila oli aukaisun koittaessa 17 celsius astetta ja nautiskelun aikana elohopea kohosi parilla mancave-pykälällä Sentencedin pauhatessa taustalla.
Virolainen mustis sihahtaa selkeästi ärhäkämmin ja vaahdostakin sen näkee, että hapokkuus on sillä puolella tusinasti voimakkaampaa (liian). Samaisen yksilön tuoksu on sitrushedelmäisen paahteinen. Manselainen sen sijaan tuoksahtaa  palaneen mustaherukkaiselta. Lehen maku on mansikkaisen makea ja suklaisen suolainen. Aika vaisu kokonaisuus. Pyynikin öljyinen suutuntuma jatkuu kahvisen lakritsaisella flavorilla ja saa Lõbusken näyttämään tässä yhteydessä keskinkertaisen epäonnistuneelta endeavourilta. Myös yrttisys ja siirappisuus korostuu voimakkaamiin tammesterilaisissa hyppysissä. Tosin huomioitavaa on kahden prosentin ero oluiden volyymissa.
Lehe 73
Pyynikki 84

16.2.2016

Teerenpeli Julmajuho 7,7% LAHTI

Nimen taustalla ei ole sen paremmin Ståhlberg kuin Paasikivikaan, vaan Lahden Lotilan tuotekehittelijä J. Larkio. Teerenpelin omasta henkilökunnasta siis veistetty kokonaisuus nimeä myöten.
Julma Juho on ensikatsomalta ulkoisesti sysimusta ja sielultaan synkkä. Valoa vasten tarkasteltaessa väri paljastuu tummanruskeaksi ja sielun sisin lämpö alkaa nousta esiin suutuntuman hellässä hyväilyssä. Harvoin on Teerenpelin tuotos aiheuttanut heti kättelyssä vastaavaa arvostusta. Beigen pehmeä vaahto syleilee samettisesti nesteen pintaa ja jää ohuelti suojaamaan juipin aromeja loppuun asti. Sedimenttisesti savuinen ja karamellisen kepeä kahvin tuoksu yllättää vienoudellaan. Maku on sopivasti luumuisen makea ja metsänuotioisen kärtsäinen. Tervaleijonaisen suklainen kokonaisuus on Teerenpelimäiseen tapaan tarkoin harkittu ja kliinisen varovainen. Erinomainen tuotos kuitenkin kaikin puolin, mutta nimen perusteella odotin jotain rohkeampaa. Ei julma, ennemmin lauhkea.
87

13.2.2016

Kallio Artisan Brewery & Birra Amiata Lura 7,2% ITALIA


Kuluvan vuoden Alkon käsityöläisvalikoiman ehdottomasti mielenkiintoisin ja eksoottisin olut on Kallio Artisan Breweryn Italiassa Birra Amiatan kannuissa käytetty Lura. Lura sai ilmeisesti alkunsa, kun Olavi Mensio kävi Erasmus-vaihdossa Italiassa kokeilemassa panemista Cerullon veljesten kanssa ja pilottituotos esiteltiin ensi kertaa Suomen OlutExpossa vuonna 2014. Nyt tuotetta on siis saatavilla Alkoista, joihin Lura saapui tyylikkäästi viikon myöhässä muiden oluiden jo koristaessa monopolin sesonkihyllyjä. Olut on suorastaan räätälöity hesalaiselle hipsterille. Mausteita on kerätty niin suomalaisesta havumetsästä (kataja) kuin myös sardinialaisesta välimerenilmastosta (myrtti). Eikä siinä vielä kaikki. Panemiseen käytetty vesi on nostettu tulivuoren kupeessa sijaitsevasta lähteestä. Todelliselle hifistille etiketissä vielä suositellaan nauttimaan olut kuivatun poron sydämen kanssa. Itse vedän tällä kertaa nakuna.

Lura on ulkoisesti läpipääsemättömän samea. Valossa hyvin kaunis yksilö. Väriltään tumman persikkainen olut muistuttaa kieltämättä hyvin paljolti sahtia, jolle panimo ilmoittaa Luran pohjautuvan. Loppua kohden väri muuttuu ruskeammaksi hiivojen saavuttaessa Tekun. Tuoksu on hiivaisen havuinen ja korianterisen katajainen. Pepsodentisen mentholinen suutuntuma aiheuttaa pienoista hämmennystä. Maussa raikkaus seuraa minttuisena taustalla, vaikka kokonaisuus onkin kauttalinjan vienosti tahmaisen tunkkainen. Kuitenkaan sahdin nektariinisuutta saati makeaa banaanisuutta ei ole läsnä. Vihreän omenan karvaus leijuu päällimmäisenä jos hedelmistä puhutaan. Kokonaisuuden flavori liikkuu jossain valkoviinin, oluen ja sahdin välimaastossa leivinhiivalla höystettynä. Tuomio? Ei niin hyvä kuin odotin, eikä niin huono kuin pelkäsin. Pienenä annoksena voisi toimia huomattavasti paremmin. Voisin kokeilla vaikka snail-shottina?! Nyt tällaisen kolmenvartin pullon nauttimiseen kului neljäsosa vuorokaudesta, mutta mikäs sen hienompaa.
70


11.2.2016

Iso-Kallan Salmiakki Porter 6,7% KUOPIO

Monopolin tarjoamasta käsityöläisvalikoimasta seuraavana lasissa on oikealla salmiakkiuutteella maustettu olut, jollaista ei ihan joka päivä tule vastaan. En tiedä, mutta väittäisin, ettei vastaavaa löydy kotimaamme ulkopuolelta. Nostalginen historian havina siivittää kohti suupieliä. Nimittäin ensimmäistä kertaa allekirjoittaneen vieraillessa olutfestivaaleilla, olisiko ollut anno domini 1998, Tampereen Tummien Oluiden Torilla silmiini osui salmiakkiolutta. Silloin tiesin/ymmärsin oluesta jopa vähemmän kuin nykyään, mutta erikoisesta olutelämyksestä jäi positiivinen mielikuva. Panimoa en harmikseni muista, joten jos lukijalla on tietoa, niin kiitos kommentteihin jyviä.

Keskitytään nyt kuitenkin I-K:n tuotokseen. Olut on väriltään colaisen mustanruskea, mutta vaahtoaa limonaadia samettisemmin ja kestävämmin. Maltaisen marjainen tuoksu kylmää salmiakin taakseen. Suutuntumassa sen sijaan on puhdasta ammoniumkloridia, joka voimistuu kohti jälkimakua. Flavori on prosentteihin nähden yllättävän laimea ja vetinenkin, mutta silkkisen sulava koostumus hivelee poskia. Salmiakin suurena ystävänä täytyy myöntää, että tämä tuotos saattaisi olla suhteellisen hyvälläkin pohjalla ilman kyseistä uutetta. Salmiakki aiheuttaa fenolisen ja suolaisen sivumaun, joka ei ole parhaimmasta päästä. Perustuote on siis runkoa vaille kunnossa ja mausteet metsässä. Jälkimaku on vihdoin voimakkaan salmiakkinen, vaikka itse henkilökohtaisesti en ole enää ollenkaan varma onko näitä makuja (olut+salmiakki) mitään järkeä yhdistää? Aika samalle viivalle Laitilan lakun kanssa, mutta tällä moodilla hitusen jopa juotavampi yksilö. Helppous ei tosin kauas kanna. Kokonaisuus kippaa kuitenkin kaivatut kullat kuiluun, eikä käteen jää kuin tyhjä vaskooli.
41

Erä #356

9.2.2016

Malmgård Tammiportteri 6,6% MALMGÅRD

 Malmgårdin Panimo toi viime joulun sesonkiin uuden tammiporterin entisen Oakin jalanjäljissä. Heti kärkeen fiilis oli innostunut. Pernajalainen tumma olut herättää aina tunteita.

TPortteri on mustaa. Valoa vasten oluesta saa irti runsaan ruskeita ja rikkaan rubiinisia sävyjä. Iloa silmälle ja sielulle. Vaahto laskeutuu aika nopeasti ohueksi seitiksi ja peittävä pitsi valuu viskoosisen vaimeasti virraten. Tuoksussa on vienon valkoista vaniljaa ja tuhman tummaa tammea. Kahvisuus paistattelee taustalla. Maku on Oakin tavalla samettisen pehmeä ja hiilloksisen helppo. X-Porterin syvällisyys jää kauas, mutta lasissa onkin täysin erilainen olut. Prosentit jäävät sopivasti alle seiskan, joten pitkän nautiskelun sijaan tämän porton ottaa helposti mukaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Arviointiin nappaamani pullo taitaa olla jo kuudes laatuaan. Kokonaisuus on miellyttävän savuisesti suolainen ja lakritsaisen letkeä. Humalointikin iskee sopivasti suoniin. Vaikka runkoa saisikin olla reilusti runsaammin, niin pidän sisällöstä erittäin paljon.
Etiketissä suositellaan tarjoilulämpötilaksi 12-15 celsiusta, mutta omaan makuuni speksit nousevat parhaiten esille lähellä kahtakymppiä.
90



8.2.2016

Laitilan Lakritsi Portteri 5,4% LAITILA

Laitilalainen portteri on maustettu Kouvolan lakritsilla (uutteella), joka ilmeisesti tekee ulkonäköön kuraisen ruskean taittosävyn muuten mustassa outlookissa. Vaahtoa on niukasti, mutta pitsipalluroita jää valumaan pitkin snifterin reunoja. Hyvin miedosta aromista ei kovin helposti löydä sen suurempia speksejä. Kai siellä sitä lakritsan kaikua jossain piilee. Suutuntuma on valjusti Wirvoitusjuomatehtaan tyyliin hernekeittoinen. Maussa lakua on tuoksua enempi, mutta tunnelma äityy jollain tasolla esanssisen makeaksi. Jos mietin lähtisinkö liuottamaan lakritsaa veden sekaan ja millainen keitos siitä syntyisi, niin tässä pullossa piilee vastaus viiden pilkku neljän prosentin volyymilla höystettynä. Lopputulos on kokonaisuudessaan karmaisevan kelju. Huonoimpia Laitilan keittoja mitä olen maistanut.
44

6.2.2016

Paloaseman Panimo Nokipalo 4,5% NUMMI

Tutustuin Paloaseman Oppipoikaan viime kesänä. Kisällin arvonimeen tuntui olevan vielä reilusti matkaa ja seuraavana uunista tulikin ulos Nokipalo.
Ulkoisesti Nokipalo on likaisen ruskea a.k.a. kuravetinen. Vaahtoa nousee aluksi pieteettisesti, mutta tämä katoaa kokonaisuudessaan sekunneissa. Lapsuuden kodissani oli aina joulun alla kymmenen litran ämpäri kotikaljaa ulkoeteisessä käymässä. Nokipalon tuoksu tuo mieleen kuistilla leijailevan kylmän kankean kotikaljan, johon puinen kauha jäätyi pystyyn. Suutuntuma tukee assosiaatiota hiivaisella otteellaan. Maussa ei tunnu olevan oikein mitään mistä saisi kiinni. Vetistä kotikaljaa kuin uutteesta konsanaan. Ainoastaan makeus jää uupumaan ja se on erittäin hyvä asia. En tiedä mistä oluen nimi on repäisty, mutta minkäänlaista paahteisuutta tai savuisuutta ei ole havaittavissa. Lienee nuolevan aseman raunioita. Kokonaisuus on onneksi nippa nappa juotavissa, joten viemäriin sentään ei tarvitse lähteä. Nyt pitäisi kutenkin saada kolmantena ulos oikea tuote tai muuten tämä alkaa olemaan tässä.
41

4.2.2016

Lehe Tujukas Tuukan 4,2% VIRO


Keilalainen mieto stoutti taittaa valoa vasten mustaa rubiinisen punertavaan. Vaahto on hiekkaisen ruskeaa ja pitsi valuvan katoavaa. Tuoksu tekee terassikahvilan tunteen ruisjuurileipomon naapuriin. Suutuntuma on omenalimonadisen laimea ja vaimean vetinen. Keskikohdilla maku näyttää parhaat puolensa kahvisen paahteisuuden astuessa pariovista buutsit lattialautoja kolistellen. Hetken aikaa nautinto on teeskentelemättömästi täyteläisen samettinen, mutta ensipuraisun ponneton piina palaa pirtaan. Kokonaisuus jää latteksi, mutta puoliajan tyylikkyys pysyy muistissa. Toki voisin ostaa toisenkin.

79

3.2.2016

Pollyanna Eleanor 6,8% USA


Ulkoisesti sekä aromaattisesti vahvasti kahvinen vibraatio. Tuoksussa mukana sopivasti palanutta mallasta ja tuhkaista mustaa polkupyörän kumia. Brownien brunetti ja barokkisen beige vaahto kuorruttaa öljyisen liukkaan, mutta tahmean suutuntuman. Nahkainen siirappisuus suolaa suun sisäpintoja kuin merivesi Harvian kiuasta.
Kokonaisuus on kahvisen kaakaoinen kermaisella kruunulla.
91







1.2.2016

Svaneke American Pale Ale 4,8% TANSKA


Tanskan amerikkalainen unelma. Onko se tenniksen peluu vai rumpujen soitto? No, tällä kertaa tähtilipun syleilyyn on kiedottu olutta. 
Melko kirkas ja tiilen punainen neste ei vaahtoa. Tuoksu on pihkaisen puinen ja mandariinisen makea. Yrttinen suutuntuma jatkaa kulkuaan jälkimakuun asti, mutta väliin astuu muun muassa mallasta ja kinuskia. Kokonaisuus jää turhan makeaksi ja kolkoksi.

70