31.7.2015

Suuret Oluet Pienet Panimot 2015



Kolmipäiväisestä festivaalista neljäpäiväiseen kasvanut SOPP alkaa olla jo niin tosiharrastelijalle kuin myös henkilökunnalle kova koettelemus. Susikin sen jo tuntee nahoissaan. Vielä yksi päivä. 
Todellisuudessa festivaalit ovat aina olleet menestys, eikä vuosi viisitoista ollut poikkeus, päinvastoin. Tosin Rautatientorin tila alkaa käydä äärirajoillaan, joten ehkä jonain tulevaisuuden vuonna saamme kokea Helsingin SOPPia jossain muualla? Keskiviikko ja torstai tarjosivat ainakin hetkittäin haasteellisempia keliolosuhteita. Itse saavuin paikalle perjantaina auringon saattelemana. Foreca oli ennustanut iltaan täyttä aurinkoa ja 18-astetta silkkaa heattia. Lupaukset lunastettiin myös sään suhteen erinomaisesti.
Innokkaana alan-enthuastina olin ensimmäisenä porttien takana, mutta pikkuhiljaa väkeä alkoi kasaantua jonoksi asti.

Starttasin kevyesti Ruosniemen Hell Sinillä.  4,7%:nen bitter on ilmeisesti samaa kuin aiemmin myynnissä ollut Rocking Bear Moto Rock Bitter Ale. Tällä kertaa yhteistyökumppanina on Hellsinki Rock Girls. Mukava perusbitter näin keskipäivän ensimmäiseksi maistiksi. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kepillä jäätä. Sosiaalisesta mediasta olin havainnut, että Pyynikin Panimon Jaskan Kaljan 30 litran kegi oli avattu torstaina, joten oletin, että vastassa on ei oota. Yllätykseksi JK:aa löytyi edelleen hanasta, joten sellaista sitten! Jaskahan oli kauniin samea ja olkisen keltainen kokonaisuus. Ruista ranteessa, mutta kiltillä kauralla varustettuna. Ulkoiset ominaisuudet voittavat sisäisen kauneuden. Kuten Usko Eevertti sanoisi: kuiva ja naseva, suora mutta huoleton Jaskan pano.
Tässä vaiheessa alkoi tuttuakin väkeä lappaamaan kaksin käsin sisään, joten oluiden varsinainen pohdiskeleva tutkiskelu (jos sitä tähänkään asti oli) sai väistyä sosiaalisen kanssakäymisen tieltä. Tällaiset festarithan ovat ennen kaikkea nautiskelua ja kohtaamisia varten, eikä niinkään muistiinpanojen hifistelyyn rakennettuja. Olutblogistikollegoitakin tuli möötattua. Rollen kanssa oli mukavat rupattelut ja  Bissebaroni herätti allekirjoittaneessa sisäisen turkulaisen ja aloin puhua kuin kaarinalainen. Mistä sitten olutbloggaajat tavatessaan juttelevat? No ainakin lapsista, neuvolassa käymisestä, tietokoneista ja ehkä vähän myös oluesta. 
BB:n kanssa käytiin myös Laitilan Virvoitusjuomatehtaan tiskillä naukkaamassa yhdet lailliset lonkerot. Kyseessä siis juuri ennen festivaalia kohua aiheuttanut 6%:nen long drink, jota ravintoloissa ei lainsäädännön mukaan saa annostella kuin korkeintaan 8cl:n shotteina. Itse asiassa kahden annosenkin tilaaminen meinasi saattaa minut aluksi ongelmiin, koska BisseBaroni seisoi liian etäällä tiskistä ja juomanlaskija luuli että ihan vaan itselleni yritän ostaa tällaista satsia. Pois se minusta. 
Mitä sen enempiä. Kuvista voi ihmetellä maisteltuja oluita:

Maku Maalais - Tamminen: Hieman epämiellyttävän pisuaarinen tuoksu.
Kokonaisuus terävästi tammisen tanniininen ja kusisen greippinen. Hyvää.


Hiiden tattua laatua. Maailmojen Sodassa pidin enemmän tuoksusta kuin mausta.
Souri on aina ja etenkin tämä, jännästi kiva.











Radbrewin Alone in the Dark oli perus suklaisen kahvinen stout, mutta hedelmäisyyttä omaan makuun liikaa. Greenhousea voisin tissutella enemmänkin.
Stadin Milk Porter oli jollain kierolla tavalla ehkä paras maisti tällä kertaa. Ainakin innovatiivinen ja rajoja rikkova.
Laitilan Wasaborg savuvehnä ei juurikaan liikauttanut.
Ruotsalaispanimoiden oluista Närken Bästa Rököl vapautti tilaa tajunnasta runsaalla savuisuudellaan. Toppen!
Lappi TL:n sahtia olen odottanut saavani maistiin jo vuosia. Festivaalitunnelmissa nektarit (ruis ja mallas) osoittautuivat kuitenkin liian vaikeiksi hyytelömäisen, jopa geelimäisen koostumuksensa vuoksi. Tiukkaa tavaraa.
Plevna, Ruosniemi, Rekola ja Mathildedal tarjosivat lämpöä ja hellyyttä.
Hopping Brewsters: rapsakkaan raikas uusi panimotuttavuus.

Teerenpelin Panimon Erikoinen nro 2 oli liian alkoholinen ja viskinen.


Jälkihuomio: Ennen festivaalien alkua huomasin twitterissä olutviikinkien rantauvan Suomeen. Vinkkasin SOPPista ja brittikarpaasit innostuivat vallan mahdottomasti. Ilmeisesti olivat kiertäneet jonkin verran vastaanvanlaisia tapahtumia maailmalla ja reittasivat Suomen hyvin korkealle niin tapahtuman kuin myös paikallisten oluiden ansiosta. Yeah!


Loppukaneettina vielä muistettakoon, että alueelle ei saa viedä mitään sellaista, jonka sisällä voisi olla alkoholia tai jonka sisällä olisi mahdollista salakuljettaa alkoholia ulos alueelta. Sen paremmin alueelta ei saa viedä pois mitään sellaista jonka sisällä voisi olla alkoholia, vaikka se todistetusti olisikin tyhjä. Ainoana poikkeuksena sääntöön toistaiseksi vielä on mahalaukku, jonka sisältöön ei puututa.

30.7.2015

Ruokapuoti Lumon Testowit 4,5% TAMPERE

Metsäjoen sahtibelgin jälkeen onkin aika siirtyä herran seuraavaan aikaansaannokseen - mieskunnon kohentajaan. Kuten yleensä Raumalta allekirjoittaneelle kulkeutuvat oluet, niin myös tämä kyseinen on kulkenut pitkän matkan. Lopulta takakontti vaihtoi takakonttia Paavo Nurmen 1/2 maratonin jälkeisellä parkkipaikalla. Japanilaisesta japanilaiseen. Tärkeitä yksityiskohtia.
Kyseessä on siis Raumalaisen lähiruokapuoti Lumon neljäs kehittämä omaolut. Panimot ovat vaihdelleet ja tällä kertaa mentiin testaamaan Pyynikin pannuja Tesomaan.

Parasta ennen näyttäisi 7/15. Kyseessä on siis etiketin mukaisesti "Olut ilman humalaa", joten se puoli ei ainakaan ole päässyt ajansaatossa kärsimään. Sen enempää en rupea oluen syntyhistoriasta pauhaamaan, vaan siitä voi paremmin lukaista suoraan syntysioilta. Avataan itse olut.

Liemi on haalean keltaisesti olkinen ja vaahto hyvin niukka. Pitsiä jää sijoilleen vain hetkellisen nauhaisasti/palluraisasti. Tuoksu on kukkean käynyt ja pahkaisen pakurinen, johon kiteytettynä karpaasisti kirpsakkaa käymistä sekä hitunen hikeä ja ujosti ureaa. Tunnelma on belgisen sourinen.
Suutuntuma pysyykin paljolti samassa boogiessa. Gueuzemaista happamuutta greippisessa paketissa ja kuohuviinimäistä siiderisyyttä samassa simaisuudessa. Huh, välillä on pakko ottaa happea. Annan pienen siivun vaimolle, jonka vastaanotto on aika lailla painokelvoton, mutta monet edellä mainitut speksit kertaantuvat myös rouvan ulosannista, kuten  kusi ja hiki. Summa summarum nesteen luomaan olotilaan on hyvin vaikea päästä käsiksi. Kokonaiskuva ei välttämättä ole niin houkutteleva, mutta silti se saa janoamaan koko ajan lisää. Tästä huolimatta 0,33l pullo tuntuu kestävän ja kestävän kuin Panu-maali. Sen verran komppaan Tero Suhosta, että tällä voisi hyvin korvata skumpan tervetuliaismaljana, mutta miesporukalle luonnollisesti tarjoiltuna. Toista kertaa en enää lähtisi naiselle tarjoamaan.
Pitäiskö lähteä kylille?
78
Testowitin etiketistä löytyy kaikki olennainen.


24.7.2015

Vakka-Suomen Först I.P.A Nortamo-Seora juhlaolut 4,5% Ugi


Ny ei ollakka iha tavallises mynsteris. Oha tämä melkke valla pyhäpäev, ko kysees kumminki o ite Nortamo Seora juhla. Förstil merkata rauman giäles laeva ensimmäist perämiäst. Syydvästi tavoi tämäki o Ämpärpori oluprykäri taironnäyte. Etiketis seiso: "Nortamo-Seor om brykännt tämä olu sen gunnjaks, ett vuank 2015 tlee kulunuks 85 vuatt seoran grundamisest. Tämä olu om brykätt seillaevatte henges. India Pale Ale olutt o siirtomaavalla aikan rahdatt seillaevoill Englanist Indiaha."
Mut ei maar täsä sen enemppi bauhamma ko oteta försti klasihi.
Merepihkane olu o klaari ilma minkkä nägöst merempaska.
Tämä ei prännä eikä riissa niingo Aklantti, vaa o täysi stiltti niingo Puuvallisuntti. Olis siin varmast helppo noust plaanihi, mut ei paran ko o sen verra kappia kanava.
Tuaksus o Kuuskajaskari katajikko ja Rihtniämeläist tanskakuirimo samas paketis.
Smaaki o enkelsmanni sokurine ja maltaise makkia. Jäljest tleeva meresualase aromi.
Humala hakkava, jote kyses ei ol mikkä vaissu kali. Häyrihi taik duu blokkihi ast ei tämäm kans äkki pääs, kosk kuten Suames nii myös Raumal, maitokaupa eivä saa myyr yli 4,7%-vahvust napanteri.

Kronsmänttines tämä o oikke freesi eikä ollenkka klookump IPA. Selväst försti einest eikä mikkä taval jungmanni.
90


23.7.2015

Kocour IPA Samuraj 5,1% TZEKKI

Vaihtelun ja vaarallisen elämän takaa tzekki-IPA.
Vaahtoa löytyy kuin prahalaisesta poreammeesta ja tuoksukin muistuttaa karlovylaisen kanta-asukkaan kainaloa. Hedelmäinen eau de cologne on selvästi alkanut pettää.
Maussa on mausteista maltaisuutta ja hapanleipäistä humalaa. Greippisen kaktuksinen jälkimaku ei jätä parasta mahdollista kaikua, mutta kokonaisuudessaan ihan jees. Itse asiassa loppua kohden ja hiivojen sekoittuessa atmosfääri nostaa hieman profiiliaan, eikä karvaisuus muistuta enää pelkästään kainalosta.
76

22.7.2015

Rekola / Mathildedalin Kyläpanimo Luomu Musta Valssi 4,3% FISKARS


Ei aivan yön musta, mutta ainakin Coca-Colaan verrattavissa oleva tummuus valtaa tulppaanin joka sopukan. Horisontin ylle kohoaa valkeanruskea moccavaahto. Pitsi muistuttaa Bates Motellin verhokangasta. Tuoksu on paahteisen pelliksinen. Maussa nahka siirtyy epäsuoralta liekiltä suoraan heatiin ja pellis syttyy lähes palamaan. Alkoholin vähäinen lukema pitää kulovalkean hallinnassa, vaikka todellisuudessa tahtoisikin päästää helvetin irti. Krematorion savumerkit jättävät jälkeensä tuhkaisen jälkimaun, jonka lomassa kalskahtelee muutama metallinen tekonivel. Lopulta se onkin vain kupillinen nokikahvia nuotiolla lempeällä lakritsilla kyyditettynä.
78

21.7.2015

Salopian Darwin’s Origin 4,3% ENGLANTI

Shrewsbury on sekä Salopianin Panimon että Charles Darwinin synnyinkaupunki. Panimomestarin tunteiden ilmeneminen on kiteytetty tähän olueen.
Korkin aukaisu vapauttaa Darwinin spirituksen. Perinteisen bulkkilagerin näköinen kullankeltainen olut nostattaa kuohkean vaahdon, joka muistuttaa erehdyttämättä etiketissäkin komeilevaa luonnontieteilijän valkeaa partaa. Humalalla kuorrutettu tuoksu voitelee sielua pähkinäisellä maltaalla ja sitruksisella hedelmäisyydellä. Nämä speksit löytyvät myös mausta. Kokonaisuus on pehmeän pureva, toffeisen tahmea ja ruohoisen rapsakka bitter.
84

20.7.2015

Hitachino Nest Beer Espresso Stout 7,0% JAPANI

Lasissa mustaa kultaa. Parasta ennen leima näyttää 8/2014, joten katotaan mitä puolitoista vuotta kellarissa on saanut aikaan.
Cappuccinoinen vaahto on aluksi reipas, mutta tasoittuu vahvaksi harsoksi jättäen keskirunsasta luolamaalausmaista pitsiä. Tuoksu vie suoraan kahvipaahtimon sydämeen. Tuore robusta syleilee sieraimia kuin kauan kaipaamansa symbioosiveljeä. Suutuntumassa on leipäpuista laktoosia ja maitokahvia. Semanttinen sikkisyys sivelee suklaata suun sisäpinnoille samettisella sudilla. Jälkimausta tipahtelee myös lakritsaisia sävyjä. Kertakaikkisen käsittämättömän kulinaristinen kokemus.
99


Samaan aikaan Heinolassa:


WhatsUpin päässä maistissa tasan vuoden nuorempi yksilö (BBF 8/15).
Huomioitavaa huomattavasti runsaampi hapokkuus. Internetin suomaa interaktiivisuutta. Kiitos Jussi!

19.7.2015

Hitachino Nest Extra High XH 8,0% JAPANI

Sain Paroalhosta pöntön.
Sinne pesi lintu, nimittäin Japanin pöllö.

Tuntomerkit: Tiilenpunertava, ruskea höyhenpeite. Päälaella beigeä harjasta.
Tuoksu: Hunajaisen hedelmäinen ja maltaisen makea.
Maku: Kuivan havupuinen ja sakepippurisen alkoholinen.
Luonne: Hävytön ja helposti hyökkäävä.
Elinympäristö: Pimeässä kellarissa puolitoista vuotta piileksinyt lintu pönttöytyi heinäkuussa.
Esiintymisalue: Hyvin harvinainen Pohjolassa. Bongailuun  lähin paikka löytyy lauttamatkan päästä Virosta.
Tilattavissa internetistä.
Ihmisen kohdatessa: Ei kovin sosiaalinen tapaus. En lähtisi uudestaan halaamaan.
65

18.7.2015

Freigeist Köpenickiade 3,5% SAKSA

Juurikin kun pääsin sanomasta, että berliner weisseen ei pahemmin kotimaassamme törmää, niin Tikkurilasta löydän yksinäisen yksilön kuin odottamassa saapumistani. Saksasta kun tullaan, niin olut on pantu reinheitsgebotia kunnioittaen. Väri on hailakan kellertävä (kuvassa tiili heijastaa punaista) ja vaahtoa kertyy yhden sormen leveyden verran. Vaahto katoaa nopeasti ja pitsi sen mukana. Tuoksu on souristi sitruunankuorinen ja makean maitohappoinen. Raikas maku virkistää, mutta ei anna happaman omenaisuuden lisäksi juurikaan mitään mieleenpainuvaa. Viipyilevä vehnä saattelee siman happaman hedelmäiseen  loppuun.
77

16.7.2015

Mathildedal / Rekola Luomu Rölssi 4,5% FISKARS

Kölsch + rosmariini = Rölssi
Kyseessä taitaa olla neljäs koskaan maistamani kölsch. Aikaisemmin koetut Sünner ja Laitilan Kölssi eivät kumpainenkaan vakuuttaneet täydellisesti, mutta Rönnvikin Vaaleassa oli jo potentiaalia.

Rekolan ja Mathildedalin versio on aavistuksen samea ja kullankeltainen olut. Valkea vaahto laskeutuu seitinohueksi jättäen samalla hapokasta ja valuvaa pitsiä. Tuoksu on tulinen sitruunaisella twistillä. Mausteisuus hyökkää jokaisesta ilmansuunnasta samaan aikaan, mutta ihokosketus on lopulta hellästi hienovarainen. Rosmariini on selkeästi päällä. Maku seuraa perässä. Hunajaisen makea ja inkiväärisen poltteleva kokonaisuus tiivistyy hedelmäisen pippuriseen jälkimakuun. Loppujen lopuksi kölschisyydessä liikutaan rajapinnoilla, mutta ei siitä huolimatta vaan sen ansiosta kyseessä on erinomaisesti erilainen olut kuten Fiskarsin (ja Mathildedalin) tuotteilla on tapana. 

Rosmariini on oluen ja ruuanlaiton lisäksi innoittanut myös lauluntekoon. Riimipari jos toinenkin löytyy Tapio Rautavaaran Rosmariini kappaleen sanoituksista, mutta itse suosin levylautaselle Klaus Thunderin salamakomboa.
88

14.7.2015

Amager The Sinner Series Sloth 6,0% TANSKA

Seitsemän kuoleman syntiä.
Mitä niitä nyt on? Brad Pitt, Morgan Freeman ja Kevin Spacey?
Amager käy joka tapauksessa kaikki seitsemän läpi oluen muodossa:
Wrath (Saison)
Lust (Belgian strong ale)
Gluttony (DIPA)
Envy (IPA)
Pride (Imperial Stout)
Greed (Kellerbier)
Sloth (APA)

Laiskuutta on monenlaista. Laiska ei esimerkiksi saa aikaiseksi täyttää kottikärryjen renkaaseen ilmaa, kunnes se on jo liian myöhäistä. Laiskalle jää myös olutkellarin takahyllylle erinomaisia oluita, jotka olisi parhaimmillaan tuorekseltaan, mutta tulevat joskus nautituksi vasta parasta ennen leiman jälkeen. Tässä yksi sellainen. BBF 5/15.

Kultaharkon keltainen ja usvainen laiskuus panostaa ainakin alussa voimansa vaahtoon, joka kohoaa samettisen tiiviinä juuri niin korkealle kuin haluat sen yltävän. Pitsi on samoin tyylipistein nokittelevaa. Kukkean kreippisessä tuoksussa ei huomaa mitään vanhenemisen merkkejä. Niin ikään maku jatkaa matkaa rypyttömissä merkeissä. Kokonaisuus on maltaisen makea, mutta ennen kaikkea sitruksisen karvas. Freesi meininki, vaikka parhaat päivät onkin ehkä nähty. Silti erittäin maistuva tuotos.
81


13.7.2015

Kotiolut: Reittausblogin Sahtibelgi 10,0% RAUMA

Keikyblogin historian ensimmäinen kotiolut ja kaiken lisäksi raumalainen olut nimittäin juuri nyt lauteilla! Lestin salakuljetus on ottanut aikansa ja paikkansa tyylillä, eikä Satakunnan sosiaaliviranomaisetkaan ole tästä täysin viattomia. Jos olen oikein ymmärtänyt kyseessä on Metsäjoen toinen versio sahtibelgistä, joka on pullotettu elokuussa 2014. Vajaan vuoden kypsyttely siis takana, viitisen kuukautta Paroalhossa ja samaiset päivät Porvoossa.

Avaan pullon hyvin varoen peläten kuohuvaa vastaanottoa. Sihahduksen jälkeinen nesteen pinta on tyyni kunnes parin sekunnin jälkeen näyttää kuin aboriginaali haapsaarelainen hakisi voimaa pohjasta, jonka jälkeen nousee voimalla ylös aiheuttaen sen pelätyn kuohunnan. Vaahto nousee kuitenkin tyylikkään maltillisesti antaen sommelierille tarpeeksi aikaa kaataa liete lasiin läikyttämättä sitä kaakeleille. Kaadon yhteydessä jotain plomsahtaa lasiin. Alkusäikähdyksen ja pienen tutkiskelemisen jälkeen nesteen pintaan nousee lehti. Lienee Hayke vihtonut pajalla?

Vaahtoa siis riittää epäsahtimaisesti, mutta sitäkin belgisemmisti. Pulloon jää runsas suurikuplainen saippuavaahto ja lasiin kuuden millin suojasementti. Tuoksusta löytyy heti sekä sahtiset että belgiset vivahteet. Katajaisen makea ja brändyinen alkoholisuus kertautuu kuivattujen hedelmien megamättömixillä, jossa vahvasti ainakin luumuja, aprikooseja ja banaania.  Maku oikeastaan vain lisää tuoksun viitoittamia ennakkoasetelmia lisäten keittoon belgihiivaa ja maanläheisen mausteista ruokosokeria. Kokonaisuus on belgian imperial strong ale weissbock sahti tyyppinen ratkaisu. Lehtien määrä muuten lisääntyy loppua kohden.

Alkoholia siis pystyy todistetusti valmistamaan myös kotioloissa.

Sahtibelgi on raumalainen versio Hamletista oluen muodossa. Pyöräytetään siis pisteet Pirkka-Pekka Peteliuksen puujalostus perheyrittäjä arkea mukaillen:
87




Raumalaista pullonkorkki taidetta


10.7.2015

Plevna / Nøgne Ø Pohjantähti 4,5% TAMPERE

Nøgnen Kjetil Jikiun saapui teroittamaan tapparaansa Tampereelle lokakuussa 2014. Tuloksena oli punertavan oranssi pale ale yhteistyössä Plevnan Sam Viitaniemen kanssa. Historiallista sinänsä on, että kyseessä on koskipanimon ensimmäinen maitokauppatuote. Pullotukseen lainattiin Nokian Panimon laitteistoa, joten kolmaskin pyörä lisättäköön vielä tähän panimoiden väliseen kollaboraatioon.
Kauneutta ei ainakaan puutu valkean pitsin peittäessä lasin hentoon harsoonsa. Tuoksu on jenkkisesti humalainen ja pihkaisesti pohjoinen. Maussa on makean makeista mallasta ja humalaisen höttöistä heviä. Greippi kurkottaa ja purevuus suorastaan potkii. Jälkimaku on saunavihtaisen sitruunainen ja löylyisen lämmin. Olo on kuin oopperan jälkeen. Kaikin puolin ihanan raikas ja puhdas.
86

8.7.2015

Mikkeller Drink’in Berliner 2,8% TANSKA/BELGIA

Berliner weisse on harvinaisempaa herkkua, joten kun sitä maitokaupanhyllyt tarjoavat, suosittelen testaamaan vähintään pullollisen verran. Prosenteillakaan ei tuote yltiöpäisesti revittele, joten keskipäivän nautinto on enemmän kuin sallittua.
Väriltään hän on hennon kellertävä, jopa aavistuksen valkeakuulainen. Hiukset hulmuavat helposti korkeuksiin ja muistuttavat runsaudessaan pionin kukkaa. Tuoksu on raa´asti  omenainen ja tuoreasti etikkainen. Suutuntuma puree huulta seksikkään kirpsakasti ja siemaisee valkoviiniä vain kurlatakseen hampaansa. Hapanta vehnää kauniissa kuoressa. Alkoholimäärällisessä kastissa oman luokkansa parhaimmistoa ja se on otettu huomioon myös hinnassa (4,59€/0,33l).
85

6.7.2015

Nøgne Ø Asian Pale Ale 4,5% NORJA

APAn uudet tuulet; Nøgnen Aasia Pale Ale on ansainnut nimikannuksensa ilmeisimmin sitruunaruohon kautta. Suosittelut luonnollisesti kääntyvät aasialaisen ruuan kanssa nautittavaksi. Pullossa näyttää olevan reilusti hiivapartikkeleita joista iso osa helähtää lasiin, koska lesti makasi jääkaapissa pitkin pituuttaan.  Vähempikin olisi riittänyt. Värimaailma on viljapeltoisen kellertävä ja likavetisen samea. Tuoksu on itämaisesti inkiväärinen ja sitruunaisesti saippuainen. Suutuntuma on sitruksisen siro ja hiivaisen hapan. Kokonaisuutena witbierin oloinen puoliraikas kesäjuoma. Ei kuitenkaan iske uusintaostoon asti varsinkaan Nøgnen hintaportailla.
75

4.7.2015

Olutpaja Silkkitie 4,2% LAITIKKALA

"Silkinpehmeä pintahiiva olut", sanoo etiketti. Katsotaan.
Ulkoisesti keitto tosiaan on aika seesteinen, vaikka hapokkuuttakin löytyy kiitettävissä määrin. 24-karaatin kultainen väri on vain aavistuksen samea ja vaahto niukan harsoinen. Tuoksu on Pommacisesti hedelmäinen ja viljaisen yrttinen. Itseasiassa aika jännä itämaisen kotikutoinen fiilis aromissa. Mausta löytyy kaikki hedelmäsalaatin ainekset tuplamandariinilla ja pienellä inkiväärin raastolla höystettynä. Jälkimaku on maltaisen riisinen. Riisin kanssa läträily ei yleensä ole kovin hyvä asia (kun puhutaan oluesta), mutta tässä kohtia siinä on onnistuttu vähintään keskinkertaisesti. Maukasta ja "silkkistä" nestettä.
83

2.7.2015

Paloaseman Panimo Oppipoika 4,5% NUMMI

Erittäin kaunis persimon oranssi ja läpäisemättömän samea ulkokuori nostaa vaahtoa ainoastaan harsomaisesti. Tästä huolimatta jälkeen jäävä pitsi on suhteellisen pysyvää ja osittain jopa peittävää. Tuoksu on pääasiassa hiivaisen hedelmäinen ja maltaisen maanläheinen. Multaisuus puskee esille jälkimaussa, jota ennen suutuntuma herättelee hedelmän hekumaa ja kauran karvaisuutta. Kokonaisuudessa edellä mainitut jäävät valitettavasti hyvin kauas taka-alalle. Hiivaisen höyryinen tuntuma tuo esille maatilaa ja tallia jokseenkin vielä sopivassa määrin, joten häiritseväksi asti tunkkaisuus ei pääse iskemään. Kotiolutmainen hiivaisuus hallitsee alusta loppuun asti peittäen kaiken muun kiitettävästi alleen. Kannatuksen vuoksi ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, vaikka sisältö ei aivan hintaansa (5,40€) haukukaan.
Mielenkiintoinen autotalliartesaanipanimo, jolta jään odottamaan seuraavia keitoksia.
71