Keikysivut

31.10.2014

Hepworth Sussex Conqueror Stout 4,5% ENGLANTI

Colan ruskea brittistout vaahtoaa kauniisti ja muistuttaa lasissa hyvin paljon Irlannin mustaa kultaa Guinnesia. Karamellisen paahtunut mallas tuoksuu Mocca Masterilta ja suutuntuma on ohuen kahvinen. Maku on ehdottomasti tämän oluen heikoin lenkki. Etiketistä assosioituneet Talisman lautapeli ja ensimmäinen Highlander eivät kohtaa stouttia millään muotoa. Kokonaisuus jää valjun vetiseksi ja kepeän helpoksi. Jälkimaku taittuu jo turhankin makeaan hedelmäisyyteen.
47

29.10.2014

Olutexpo 2014


OlutExpo 2014 katselmus koostuu omalta kohdaltani lauantain antimista kello kahden ja seitsemäntoista väliltä.
Puitteet olivat kaikin puolin toimivat. Kaapelitehdas sopi tilaisuuteen kaikessa rujoudessaan erinomaisesti ja käytännön asiat toimivat kuin kierrekorkki olutpullossa. Lasivaihtopiste lämmitti erityisesti mieltä, eikä ainaista tuoppien lilluttelua tarvinnut suorittaa itse. Panimot olivat lyöneet parastaan tiskien näyttävyyden puolesta ja niimpä paikan päällä sai ostaa olutta vaikka kleinbussin takakontista, jos niikseen tahtoi.
Jostain minä kuitenkin mieleni pahoitin. Tapahtuman nimi Olutexpo vei harhaan. Tilaisuudessa nimittäin oli tarjolla myös viskiä. Paljon viskiä. Hyvää viskiä. Tämä johti siihen, että en osannut valmistautua tällaisiin houkutuksiin henkisesti ja olin heikko. Join viskiä. Jos tilaisuuden nimessä olisi suoraan kerrottu messujen olevan myös jotain muuta kuin pelkästään olut-aiheiset, olisin osannut varautua houkutuksiin. Missä on kuluttajansuoja? Valvira? Avi? Ei missään. Mikael Jungner oli paikalla, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Viskiä oli juotu. Linnanjuhlissa ryypätään yhä. Jopa Joulupukki oli humalassa, mutta sivistyneessä sellaisessa. 


Kaikesta huolimatta tarjolla oli viskien lisäksi tapahtuman nimenmukaisesti myös olutta. Ensimmäisenä vastaan asteli Sierra Nevadan Hoptimum, jonka erinomaisuudella ja sadan IBUn voimalla sai poltettua makunystyränsä puhki, jotta mikään ei enää tuntunut miltään. Ainakin tämän perään siemaistu Suomenlinnan DiipaDaapa oli juuri sitä mitä nimi antoi ymmärtää. Spitheadkaan ei sytyttänyt. Oravannahkojen tapaan korkkien vaihtaminen alkoholiin toi mieleen Monopolin pelaamisen. Lautapelit on kivoja. Siirryttiin mikropanimoskeneen. Makusteltiin kurpitsaa, jossa oli paljon samaa kuin Pyynikiltä maistamassani testiversiossa. Inkivääri tässä ehkä enemmän taustalla. Skiffer Ale sulatti sydämet raikkaudellaan, enkä Makumiesten suositusten jälkeen voisi kuvitella seuraavalle Helsingin kierrokselle muuta ruokaa kuin Skifferin merihenkisen pizzan. Sorineitsyys lähti samassa hötäkässä. Olin ladannut kyseiselle panimolle selkeästi liian kovat odotukset ja pienoinen pettymys painoi päätä kellertävien nesteiden kanssa, mutta Black IPA palautti uskon lasinalusiin. Toivoin suurempaa riskinottoa, mutta toisaalta panimon debyyttioluiden on kuitenkin varmempi suuntautua suurelle yleisölle.
Tarjolla oli myös ainutlaatuisesti suodattamatonta Pilsner Urquellia suoraan tynnyristä, joka luonnollisesti missattiin täysin. Kahteen kertaan. Hiisin Leimaus kuulosti mielenkiintoiselta ja varsinkaan kun kyseisen panimon kohdalla ei pettymyksiä vastaan ole tullut niin odotukset olivat  jälleen kerran korkealla. Habanero jäi kuitenkin vaisuksi ja mango valtasi mielen. Pettymys.
Mieleenpainuvimman tiskin tarjosi italianmiehet rennon Välimerellisellä otteellaan niin rupatteluun kuin myös panemiseen. Jälleen raikkaus nousi valtiksi ja Amiata Marsilia Gose puhdisti makunystyröitä tummanpuhuvien ja voimakkaiden lietteiden jälkeen. Jokunen viskikin tuli tosiaan huuhtaistua, mutta koska tämä on yksityinen anonyymiblogi en usko, että lainpuitteissa on sallittua kertoa niistä sen enempää.

Illan päättyessä taskussa oli vielä puolitoista korkkia. Niillä vielä Koffin Porter läksiäisiksi ja kotia kohti. Kiitos.



27.10.2014

Gambrinus Svetlý Original 10° 4,5% TZEKKI

Tallinnan lautalta löytyi myös laimeampaa tzekkipilsneriä, jotka poimin auliisti ostoskoriin peruslaiva IV-bulkkien joukosta. Panimo on sentään samainen laitos, jonka tuotannosta löytyy tzekkioluiden lähetyssaarnaaja Pilsner Urquell. Pienoiset odotukset siis ladattuna, vaikka toki halpatuotteesta onkin kyse. Väri on haalean kellertävä ja vaahto vaatimaton, mutta silkkinen. Tuoksu vaikenee maltaaseen keitetyssä hernekeitossa ottaen askeleen kohti niittyjä. Maussa on taattua tzekkiläisyyttä aavistuksen vedellä lantrattuna tosin. Saippuainen jälkimaku astuu selkeästi rajan yli, mutta ilmansuunta jää epäselväksi. Ihan juotava laivabulkki hintaansa nähden.
48

24.10.2014

Grimbergen Blanche 6,0% BELGIA

Blanche päivällä
Greippisen utuinen, mutta haalealla läpikuultavalla tavalla. Keskirunsaan vaahdon jättämä pitsi on esirippuisen valuvaa.
Mausteinen tuoksu sisältää banaanista makeutta ja sitruksista viljaisuutta. Suutuntuma on hyvin raikkaan greippinen, mutta samalla hiivaisen himmeä.
Korianterisen keväinen ja yrttisen vehnäinen maku päättyy sokerisen makeaan tahmaisuuteen kitalaessa.
84
Blanche illalla

23.10.2014

BrewDog IPA is Dead - Kohatu vs Comet ja EXP366 vs Amarillo (single hop)


Ulkoisesti luonnollisesti hyvin samanlaiset oluet ovat osa BrewDogin IPA is Dead sarjaa, jossa samalla reseptillä on valmistettu useampia oluita ainoastaan humalaa vaihtamalla. Tällaiset Single Hop sarjat ovat mielenkiintoisia, koska näistä saa hyvän kuvan kyseisestä humalasta yksinään. Omasta mielestäni alkoholia olisi voinut olla prosentin verran vähemmän, mutta luotetaan skottipunkkareiden ammattitaitoon ja siihen, että tämä on paras mahdollinen alusta humalien vertailuun. Siitähän tässä on kyse, vertailusta. Harvoin jos koskaan oluissa käytetäänkään pelkästään yhtä humalaa, koska näitä yhdistelemällä saadaan aikaan paras lopputulos.
Näistä neljästä humalasta tunnetuin ja käytetyin on ehdottomasti Amarillo, joka itsessään on jo legendaarinen. Muut ainakin itselleni tuntemattomampia. Kohatu taisi olla Uudesta-Seelannista.
Ulkoisia eroja jos pitää väkisin etsiä, niin Comet ja EXP366 ovat ehkä todella pienesti haaleampia kuin Amarillo ja Kohatu. Kohatussa tuoksahtaa selkeästi alkoholi, jota esimerkiksi raikkaan trooppisessa Cometissa ei aisti millään muotoa. Vaahdot ja pitsit ovat vaatimattomat. Hapokkuus on niin ikään miniatyyristä. Maltaisuus Kohahtaa, havuisuus Colahtaa, mansikkaisuus on Exponentiaalista ja heinäpeltojen sekä appelsiinipuiden viitoittama tie vie Amarilloon. Jollain tapaa suutuntumat assosioivat vahvasti Kohatun kohdalla Mikkelleriin ja Cometin kanssa To Øl:iin. Comeetta esiintyy pihkaisella greippisyydellä boostattuna. Kohatussa greippi taittuu enempi smoothisti sitruunan suuntaan ja tunnelma on tropikaalisempi.
EXP366 tuoksuu hedelmäisen mansikkaiselta, kun taas Amarillo on perinteisesti purevan sitruksinen sekä sieraimissa että suussa. Heti Ilkka Lipsasen jälkeen mieleen piirtyy tuohivirsut. Amarillon suutuntuma on pehmeä, mutta loppukaiku sopivasti hyökkäävä. Perus IPAleichoneita, joissa humalat pääosassa.

Hop podium:
C 86
A 85
K 84
E 83





20.10.2014

Moosehead Lager 5,0% KANADA

Allekirjoittaneen ensimmäinen kanukki pöydässä. Valitettavasti valikoimasta ei herunnut kuin semibulkkilageria, mutta jotain särmää tässä kuitenkin on, varsinkin näin hirvenmetsästyksen aikaan. Sen verran mitä olen australialaisia tavannut, voisin vakuuttaa, että markkinarakoa löytyisi kengurumaasta. Myyhän meilläkin Foster´s pelkällä pussieläimen ruholla.
Tuoksun styroksinen viljaisuus muuttuu suussa makean maltaiseksi ja loppuu alumiiniseen kylmyyteen.    Perusbulkkikamaa siis Kanadan vanhimmalta itsenäiseltä panimolta. Mielen sopukoissa vilisee kuva MacGyveristä isoisänsä kanssa kalassa. Ilman räjähdyksiä.
51

19.10.2014

Kaiku

Kaiku on auringonlasku Havajilla. Akvarellin maalarina Tuopin Ääressä istuu Johnny Rio. Jo pelkkä väri hehkuu lämpöä kuin vanha kunnon Slev´in liesi perseen alla nupit kuutoseen asti kierrettynä. Tuoksussa on humalaista höyryä ja tropikaalista tärinää. Tarina lähti Haminasta Ugi:in ja tällä kertaa hedelmät kypsyivät Suokin trooppisten palmujen alla.
Rapsakkuus ja raikkaus lyövät silmille raipan lailla, jota Jenni Vartiaista lainaten voisin sanoa, että narkkaan.
Vehnäinen pihkaisuus tuo eksoottisen hedelmäiseen kokonaisuuteen sopivasti kotosuomalaista havumetsäisyyttä ja alkukantaisuutta. Kuuleeko Kieku, täällä Kaiku? Roger.



13.10.2014

Stadin Panimon South Pacific Pale ale 4,5% ja Stallhagen Pale Ale 6,0%

Varsinaisesta rinnakkaisvertailusta ei nyt voida puhua. Pale alet pöydällä ovat prosenteiltaan eri veroluokassa, mutta näin suomalaisen oluen päivänä mieli tekevi enemmän, joten otetaan kaksin kappalein. Katsotaan kumpi sytyttää enempi; palmupuut Pattajalla vai auringonlasku Ahvenanmerellä.
Stallhagen sihahtaa sutjakammin, mutta StaPa kuohuu kuitenkin korkeammalle ja tattimaisemmin. Pitsit ovat hyvin samankaltaiset lukuunottamatta pääkaupungin tuomaa jämäkkyyttä, kuolaisempaa otetta ja aavistuksen paksumpaa selkärankaa. StaPan trooppisen hedelmäinen tuoksu polttaa sieraimia Havaijin auringon polttaman hiekan lailla ja humalan purevuus kilpailee Jawsin kanssa ostoskärryjen syönnin maailmanennätyksestä. Ahvenmaan ale tuoksuu ylikypsältä papaijalta ja makean maltaiselta hunajalta.
Oluiden maut laulavat yhteen kuin Sonny ja Cher Sunnyssä. Humalointi napsaa / rapsaa suussa Southissa ja päärynäinen mallas voitelee purukaluston Stallhgan toimesta.
Pale alet täysin erilaisiin tarpeisiin. StaPaa kirpsakan humalan nälkään ja Stallhagenia maltaisen makeaan mahlaisen diasetyylisyyden kaipuuseen. Omaan makuuni StaPa antoi ehkä liikaa ja Stallga liian vähän.
StaPa 83
Stallhagen 82

Bryggeri Helsinki Pils 4,5% HELSINKI

Kullankeltainen pilsneri puhtaan valkoisella vaahdolla, jonka pitsi on parhaiden nyplääjien käsialaa. Panimolle omainen tyylipuhtaus on aistittavissa heinäisen humaloinnin leijaillessa kohti sieraimia. Se on pilsneriä se. Suuhun muodostuu maalaismaisema ilman eläimiä. Korkeintaan hevonen ja kissa. Nämäkin ovat sisäsiistejä tapauksia.
Jälkimaku on mukavan, jopa hieman yllättävän toimiva. Sitrushedelmäinen katkeruus ja maltainen yrttisyys nousevat pintaan kera rapean ruohoisuuden.
83

12.10.2014

Bryggeri Helsinki E.S.P.A. 4,5% HELSINKI

Kauniin kuparinen ja hennon beigesti vaahtoava english ale. Pitsi putoaa nätisti jättäen tyrskyistä piirrosta lasin reunamille. Tuoksu on pähkinäisen brittinen ja karamellisen karambolainen. Makean maltainen maku voitelee ja aikaan saa sellaisen maiseman, jossa oikealle päin katsottaessa mäntymetsä on rusikoitu harvesterilla kasaan ja vasemmalla puolella stigalla niitetään ruohoa. Pumpernikkelinen jälkimaku ruispohjalla.
78

11.10.2014

Bryggeri Helsinki Stout 4,5% HELSINKI

Bryggerin pikistoutti allekirjoittaa elokuvahistorian mieleenpainuvimman suomennoksen "Mustat donkkaan tykimmin". Tuoksu on maitokauppaiseksi erittäin täyteläisen lakuinen ja paahteisen kahvinen, johon on pudotettu pipetillinen anista. Alhaiset prosentit tuntuvat luonnollisesti maussa, mutta muutoin täyteläisyys täyttää kielen oikealta vasemmalle. Yrttisen palanut kokonaisuus jättää jälkeensä kasan tuhkaa, jonka päälle on sitten kuitenkin heitetty sangollinen vettä metsäpalovaaran vuoksi. Harmi. Kesähelteet. Meni jo.
77

10.10.2014

Rousal Pils 4,6% ROSALA


Rousal Brygghus löytyy Suomen panimoista ehkä kaikkein eksoottisimmasta paikasta. Rosalan saari sijaitsee Hiittisten saaristossa useamman sillan ja lauttayhteyden päässä mantereesta. Hankoon matkaa kertyy veneellä n. 30 kilometriä ja autolla reilut sata kilometriä enemmän.
Merellinen aromikkuus odottaa siis oletettavasti aistijaansa?
Persikkaisen kellertävä utuinen olut vaahtoaa kuin mentos-cola.
Tuoksussa päällimmäisenä on ruohoinen humalointi. Samankaltainen puraisu kipristää kielen päällä reilulla hapokkuudella kyllästettynä. Maltaisen mangoinen maku jää valitettavasti taka-alalle.
Kokonaisuutena tämä Rousalin ensimmäisenä keväällä 2013 ulos tullut tuote on hiivaisen hapokas ja purevan pirteä saaristopilsner. Jos joskus matkaan Bengtskärin majakalle, haluan evääksi tätä. Pilsenerin jälkeen panimolta on ilmestynyt ainakin Bock, APA ja Amber ale.
77

3.10.2014

Maku Amber ja Golden Ale 4,5% TUUSULA

Heti ensimmäisenä pyydän kiinnittämään huomiota pulloissa koreileviin panimon logoihin vrt oluen väri. Kauneimpia asioita vähään aikaan. Tosin Maku IPA:ssa logo on violetti, joten se siitä värisuorasta, mutta nyt nautitaan tästä duosta. Burger King kaupungista ponnahtavan Maku Brewingin etikettigrafiikka on kuin suoraan Marimekon tehtaalta. Plagiaattisyytöksiä ei kuitenkaan ole syytä osoitella mihinkään suuntaan. Maku on Maku. Se huomattiin jo kesällä SOPP:issa.
Erityisen vaahtorikasta tuotanto ei tunnu olevan, mutta pitsinauhainen reunus varjostaa lasin reunoja pysyvän vahvasti. Amberin reunoille piirtyy pienoisen pallomaista brysseliä.
Golden Alen tuoksu on patonkisen hiivainen ja hedelmäpeltoisen humaloitu. Maussa on sitruunaista happamuutta ja kukkaista raikkautta. Hiivainen suutuntuma tekee oluesta läheisen lähimmäisen.
Amber Ale sen sijaan tuoksuu brittisen toffeiselle ja jenkkiläisen humalaiselle. Maltaisen makea fiilis siivittää havumetsäisen halkomaista tunnelmaa kohti käpyjen kopsahtelua kangaskynsisammaleen peittämälle kalliolle. Kuuntele huuhkajaa. Halaa mäntyä. Tunne taisto. Hiljaisuus.

Tämän makustelutuokion paremmaksi nousi niukasti Olut Kultainen, mutta molemmat kyseessä olevat maut ovat enemmän kuin maistamisen arvoisia. Ehdottomasti tulee hankittua toistekin ja jäihän näitä pari kellarin puolelle vielä tästäkin satsista.
Amber 80
Golden 84

2.10.2014

Founders Centennial IPA Lasipullo vs Alumiinitölkki

Centennial IPA tuli Alkon valikoimaan viime keväänä ja nyt syksyllä samaa tavaraa ilmestyi monopolin hyllyille myös tölkkiversiona. Siis sama olut eri paketissa. Vai mitenkä? Alkon nettisivut antoivat jälleen kerran hifistelijöille ihmetyksen ja keskustelun aihetta. Itseäni lähinnä huvitti.
Alunperin kyseinen olut oli tyypattu Alkon puolesta kuparinruskeaksi ja keskitäyteläiseksi, mutta alumiinipakkaus toi mukanaan meripihkaisuuden ja nosti täyteläisyyden huippuunsa. Muut "erot" voi lukaista alla olevasta Metsäjoen kuvakaappauksesta (Kiitos Harri). Tämä poiminta aiheutti pienoisen alkuräjähdyksen. Alkon arvostelu sai jälleen uutta pontta.







Huhu kiiri myös Alkon henkilökunnan korviin ja inhimillinen erhe korjattiin. Lopulta alumiinikuoreenkin pakattu IPA vastasi samoja speksejä kuin vastaava tuote lasipullossa. Ruokasuosituksetkin yhtenivät.
Summa summarum; voiko näillä tuotteilla kuitenkin olla eroja? Pakkaus voi toki vaikuttaa oluen makuun. Alumiinitölkki antaa paremman UV-suojan kuin lasipullo, mutta tarttuuko siitä mukaan metallista makua? Näin ainakin käy jos juo suoraan tölkistä. Maistetaan.


Pullotavara tuntuu suussa öljyisemmältä ja tuoksuu tunkkaisemmalta. Tölkistä maku on raikkaampi ja tuoreempi. Maku asiat muutoin identtiset. Mutta johtuuko tämä paketointitavasta? En lähtisi sanomaan, mutta en voi myöskään tietää. Tällä kertaa kyseisiä oluita ei löytynyt samalla BBF:lla varustettuina. Pullossa 2/15 ja tölkissä 4/15. Kaksi kuukautta on IPAlle jo pitkä aika, joten eniten kaatuisin kuitenkin veikkaamaan raikkauden syyksi tuoreutta. Rehellisesti IPA on aina tuoretuote. Kannattaa siis syynäillä oluiden parasta ennen leimoja ja ottaa tylysti se tuote sieltä hyllynperiltä. Aamen.