30.6.2017

Kanavan panimon Sulku Pils 4,7%


Kirkkaan meripihkainen pilsneri tulee Suomen Vääksystä. Parasta ennen 4/18, joten olisiko pullotuksella se pari kuukautta ikää. Tyylilleen ominaisen valkean vaahdon alta lehahtelee ruohoista diasetyylia, mutta myös metrin edestä multaa. Kedon kukat alkavat olemaan jo parhaat päivät ohittaneita ja samankaltainen sihinä käy suussa. Makukokonaisuus on lähinnä mitäänsanomaton ja tunkkainen. Loppujen lopuksi ei ole oikein mitään mihin tarttua, vaikka kaikesta huolimatta Sulku on kuitenkin aika suoraviivainen. Linja vain kulkee kaikkien aromien kanssa eri polulla.  Lisää vain maku?!

22.6.2017

Finnjävel


Reality/pop-up-ravintola Finnjävelin nimikko-olut on kyseisen perinnefinediningillan sommelier Samuil Angelovin ja Hopping Brewstersin Kimmo Kyllösen yhteistyössä pantu "muinaisolut" eli gruit amerikkalaistyyppisellä pale ale pohjalla. Gruitteihin henkilökohtaisesti lähiaikoina paljoltikin tykästyneenä odotukset ovat samalla tyylilajin suhteen hyvinkin korkealla, mutta toisaalta ajatuksin onkohan tästä mihinkään?
Korkkaamisvaiheessa sitruunalakritsainen tuoksu pulpahtaa pintaan ja tuo mieleen Laihian markkinoiden metrilakukojun, mutta lähes samanaikaisesti oluen sielu vapautuu jo todelliseen mittaansa. Tunturipuroisen tiivis puolukan ja appelsiinisuklaan liitto painii vuoron Pohjolan katajissa ja tropiikin papajapuiden seassa. Lasiin kaatuu kuravetisen alkukantaista nestettä, joka on pantu Akaalla. Valoon vieden olut muuntautuu kuitenkin kirkkaan kultaiseksi keikyksi. Ajatukset laukkaavat taas kääntöpiiriltä toiselle, mutta Napapiirinen notkeus nillittää näennäisesti nasevimpana näkökantana. 

Suussa sulava suutuntuma sivelee sisulla ja suutelee suklaalla. Kertakaikkisen jännä liemi kyseessä. Hiivainen marmeladi tuo mieleen jotain mummolan makuja ja hajuja, joista en sen enempää saa kiinni. Poskissa pirullisen pihkainen puolukka puhkuu puisen paletin palkeilla piirtäen paleontologisia pääkalloja pyrexin pinnan pitsiverhoiluun. Huh, hunajainen makeus villitsee samalla kaivaten vierelleen jotain hapanta. Tätä makeutta aavistuksen alas samalla kirpeyttä korostaen, niin avot! Se olisi jävlä gott!


18.6.2017

Harviestoun Old Engine Oil 6,0%



Silloin tällöin Alkon valikoimasta löytyy Harviestounin vanhaa moottoriöljyä vaihtoehdoksi Koffin Portterille. Aikaisemmin Harviestounin sai alta kolmen euron, mutta nyt hinta näyttää kivunneen kolmeen ja puoleen. Samaan tapaan Pirtterin hintaa nostettiin 2,45€→ 2,94€. Kauralla boostattu moniulotteinen skottiportto tuoksuu suklaakahvisen samettiselta ja tiramisuisen tummalta. Hiiltyneen hauras huuliherkkyys kasvaa kiduksissa kuninkaallisen kahviseksi kokonaisuudeksi, joka lepuuttaa lahkeitaan lähtökohtaisesti ehkä joka lempeästi lakritsaisen turvepedin yllä. Erinomainen olut kesät talvet ja parhaimmillaan jälkiruuan kumppanina olkoon se sitten se tiramisu tai tilsit, kuten minulla tässä juuri nyt. Käynnistää vanhemmankin koneen!


16.6.2017

Berlin Stone Little Bastard


Stonen Berliinin yksiköstä Suomen maitokauppoihin talvella saapunut neljäpikeseiska ei ole aivan niin arrogant kuin veljensä, mutta alkuasetelmiltaan toki erittäin mukavan oloinen löytö ässän tiskistä joka tapauksessa. Meripihkaisen rubiinisesti auringossa kelmeilevä olut tuoksuu makean maltaiselta ja kuivatuilta persikoilta. Varjoisammassa nurkassa värimaailma synkkenee kuravetisempään suuntaan, mutta tuoksu säilyy samana. Maku vie vahvasti Berliinistä kohti Brittejä viimeistään pihkaisen Rollo-toffeen noustessa pintaan, mutta oluen entiteetti jää kuitenkin aavistuksen tunkkaiseksi. Hedelmäistä humalaakin löytyy kompensoimaan kokonaisuutta ja jälkimaun kohdatessa tunnelma alkaakin tiivistyä uuteen nousuun. Jopa alkoholiprosenttien alhaisuus ei juurikaan enää häiritse ja pehmeän bostoninen pinnoite valtaa mieltä. Mukava ja laadukaskin teos, mutta hintaluokassaan valitettavasti silti jonkinmoinen turhake.

12.6.2017

Rocking Bear Skydive Pori Mango APA


Satakunnan laskuvarjoilijoiden nimikko-oluen väri löytyy jostain kadmiumiin sekoitetun sinooperin subtraktiivista. Tasaisen tyyni neljä ja puoli prosenttinen mango APA tuoksuu trooppisesti käyneille banaaneille, eikä ainakaan vielä anna viitteitä varjohypyn suuntaiseen adrenaliinihyökkäykseen. Sahtinen suutuntuma kääntyy aavistuksen persikkakiljuiseen suuntaan. Etiketin sekä oluen ulkoisen olemuksen luoma illuusio taivaan raikkaasta kesäoluesta alkaa murentua pilvi pilveltä. Kokonaisuus jää valitettavan tunkkaiseksi rysähtäen lopulta kasvot edellä koivikkoon. Naruista vedettiin, mutta varjo aukesi tällä kertaa turhan verkkaisesti.

10.6.2017

Märkää Kundin kuivalihoille - osa1


Kesäpäivä parhaimmillaan. Antelias aurinko johdattaa saunan terassille ja suorastaan käskee nauttimaan kelistä oluen mitalla. Tällä kertaa kellarista koostui matkaan kuvan mukainen kotimaan pienpanimo-siksari ja tarkoituksena löytää näistä sopivia makupareja kuivalihoille. Färssiosaston korruptiokuivikset sain ohimennen keväällä Helsinki Beer Festivaaleilla Kuivalihakundin standiltä. Tässä maistelussa setin ensimmäiset neljä makua: Habanero nauta a.k.a. Jerkku, Savu BBQ possu eli Porky sekä Ruusterit ts. kanat srirachalla ja sitruunaruoholla maustettuina. Seuraavaan teistinkiin jäi vielä neljä pussia erilaisia Jerkkuja. Palataan näihin myöhemmin.


Aluksi pyyhittäköön pöytä Kuivalihakundin lihojen laadun suhteen. Jokainen rasia pullollaan järjettömän maukkaita ja tuoreita smaakeja. Näitä kerran maistaneena ei liiemmin enää tee mieli amerikkalaisia bulkkijerkyjä. Mutta minkälainen olut sopii parhaiten korostamaan näiden kuivaliha Lamborginien hienostuneen voimakkaita flavoreita? Ainakin Kimiton mustaherukkainen Mosaic Vienna viettelee molemmat kanat polvilleen ja puunaa etenkin Lemongrass Ruusterin hedelmäisessä humalakylvyssään entistäkin ehommaksi makuelämykseksi. Sriracha Ruusteri sen sijaan löytää kemiöläistäkin toimivamman kumppanin raumalaisesta Red Alesta. Linden Breweryn uutuusoluen makeus tasapainottaa juuri sopivasti Srirachan mausteista takapotkua. Kyseinen kombo tuo makunystyröiden ulottuville molempien tuotteiden teknisimmätkin nyanssit. Muflonin Mandariini IPA antaa hyvin samankaltaisen käsittelyn Habanero Jerkylle, joka tosin on turhankin mieto liha ainakin jos olet chilisyyttä etsimässä. Onneksi pussissa odottaa myös Naga Jerkkua. Joka tapauksessa porilainen IPA kaivaa kesystäkin Habasta toimivan nautintonaudan esiin. Pöydän muihin lihoihin veraattaen Jerkku on selkeästi kuivin ja vaatiin oluelta notkeaa nektariinisuutta ja huumaavan hedelmäistä humalaa. Sitrushedelmien kirjo polskii poskipäissä happamasta greipistä makeaan mandariiniin ja takaisin. Vaikea olla tästäkään nauttimatta.


Savuinen possu vuorostaan piehtaroi parhaiten tummemmissa öljyissä. Näistä kolmesta tummasta oluesta sensuellimmin Porkyn vastaanottaa Pyynikin Käsityöläispanimon 4,2%:nen Sessio stoutti. Tamperelaisen oluen silkin pehmeä ote syleilee barbeque porsasta ja sitoo kasslerista tihkuvan ihran itseensä, eikä rasva näin ollen sulaudu liiaksi suun sisäpinnoille. Makun Savu Porter ja etenkin Hiisin Iku-Turso olivat tällä kertaa jokseenkin liian dominoivia erinomaisessa itsekeskeydessään, mutta voisin nähdä nämä sopivina makupareina kuivalihoille toisena vuodenaikana. Lumen saartama hirsimökki, takkatuli ja hirvenpää seinällä saattaisivat saavuttaa näille oluille lihojen seurana optimaalisen nautintomontaasin. Tämä kesäilta oli kuitenkin tässä ja erinomaisten nautintoaineiden symbioosi saavutettiin mitä parhaimmalla tavalla. Sauna kutsuu.

Loppuun Loposen lausunto: "Happy Joen kanssa kaikki goes!"