Keikysivut

31.5.2017

KimitoKeiky Kotiolutkilpailu


Keikyklubi ja Kimito Brewing kutsuvat Sinut kotiolutvirtuoosin mukaan avoimeen kilpailuun, jonka voittaja pääsee toteuttamaan itseään panemisen merkeissä ehkä yhdessä Suomen kauneimmassa panimoatmösfäärissä Kemiön saarella. Osallistumiseen tarvitset vain omalla reseptilläsi valmistetun pintahiivaoluen. Olut saa edustaa mitä tahansa tyyliä, mutta alkoholivoimakkuuden yläraja on 6,5%.

Kilpailuun voi ilmoittautua 30. kesäkuuta mennessä sähköpostilla keikyklubi(at)outlook.com otsikolla KimitoKeiky. Kerro sähköpostissa oman nimesi lisäksi kilpailuoluesi nimi, resepti, missä valmistat oluesi ja lyhyt kuvaus mitä pullosta pitäisi löytyä. Ilmoitamme näytteiden (kolme etiketöityä pulloa = min. 0,33l/pullo) toimitusosoitteen heinäkuun aikana. Kilpailuun osallistuvista pulloista tullaan julkaisemaan kuvia sekä sosiaalisessa mediassa että Keikyblogissa. Reseptin pidämme luonnollisesti salassa. Näytepullot tulee toimittaa annettujen ohjeiden mukaisesti viimeistään syyskuun ensimmäisellä viikolla. Kilpailun tulokset julkaistaan täällä Keikyblogissa lokakuun loppuun mennessä. Somessa kilpailun epävirallinen hästäg on #KimitoKeiky.

Valitsemme voittajan yhdessä Kimito Brewingin Jonas Sahlbergin kanssa. Podiumin korkeimmalle jakkaralle päässyt kotiolutmestari pääsee panemaan oluensa Kimito Brewingin panimolla 500 litran suuruisena eränä ja tuote kohdennetaan myyntiin ensisijaisesti kotioluen kotipaikkakunnan ravintoloihin.

Rohkeasti panemaan ja tervetuloa mukaan kisaan!










28.5.2017

Olutkaupunki Reykjavik?


Islantiin matkustaessa on otettava huomioon, että lompakkoon tulee varata enemmän rahaa kuin McCoyn Andyllä. Kolkyt donaa paikallista valuuttaa ei yksinkertaisesti riitä juuri mihinkään. Hintataso on siis kova, josta esimerkkinä normi oluttuopillisesta huudetaan noin kymmentä euroa.
Olutkulttuuri on Islannissa muihin Euroopan maihin verrattuna kovin alkukantaisissa lähtötelineissä, mutta starttipistoolin laukaus on toki jo lähettänyt pioneerejä pitkänmatkan juoksulle ja ensimmäiset askeleet ovatkin sujuneet suhteellisen rivakasti. Oluen suhteen Islannissa vallitsi kieltolaki vielä vuoteen 1989 asti, jota ennen Brennivínin menekki oli jopa nykypäivääkin suurempi. Ennen tätä alkoholittomasta oluesta länträttiin väkevämpää mm. vodkan avulla. Kieltolain murtuessa Islannissa myytiin ensimmäisenä päivänä n. puoli litraa olutta per capita. Nykypäivän alkoholilakien hullunkurisuuksista ja vierailusta pienpanimossa voi lukea aikaisemmasta postauksestani.


Pääkaupungin ulkopuolelta artesaanioluen löytäminen ravintolan repertuaarista voi olla haastavaa, mutta Reykjavikissä valikoimaa löytyy monesta kuppilasta. Käymisen arvoinen tai periaatteessa pakollinen kolmikko on niin kutsuttu ”Craft Bar Trinity”. Lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan sijaitsevat oluthuoneet tarjoavat asiakkailleen erilaisia makumaailmoja. Mikkeller & Friends on eittämättä Reykjavikissä paikka, josta saa laaduikkaimmat oluet. Luonnollisesti tanskalaisiin panimoihin erikoistuneesta vinttikapakasta löytyy laajavalikoima hanaoluita. Mikkellerin ja To Ølin lisäksi tarjolla oli Omnipolloa, BrewDogia, Berliinin Stonea ja Foundersia. Paikallisten oluiden hana rajoittui yhteen Souriin. Paikan baarimikko oli erittäin palvelualtis maistattamaan hanatuotteita läpi. Baarin alakerrasta löytyy ravintola, josta voi tilata ruokaa sekä drinkkejä. Juomia sekä ruokia voi kuljettaa kerroksesta toiseen eniten miellyttävälle nautiskelualueelle. Pieni lasillinen hanaolutta maksoi noin 900 ISK.



Trinity joukkion lisäksi erittäin keskeisellä paikalla puiston kulmassa sijaitsee Gastropub Sæta Svínið. Sætan ”Icelandic Beer Tours” mainoksia näkyi monessa paikassa ja varmasti heittävät etenkin turisteja sisään ravintolaan. Olutkierroksella tarkoitetaan neljän paikallisen oluen tastingiä, johon löytyy kolme erilaista vaihtoehtoa: Light, Medium ja Dark. Otsakkeet kuvaavat oluista sekä vahvuutta että väriä. Päivällä nauttimani tumman beer flightin jälkeen palasin paikkaan vielä illemmalla, koska suurin osa ravintoloista sulki arkikeittiönsä viimeistään kymmeneltä. Hevonen alkuruokana oli järjettömän hyvää, mutta hampurilaiseen oli sotkettu jotain makeaa kastiketta, joka teki koko sämpylästä melko äitelän. Tilausta tehdessäni tiedustelin mahdollisuutta saada annos ilman perunoita. Tarjoilija kävi tarkistamassa asian keittiöstä, mutta pelkän hampurilaisen tarjoileminen ilman lisukkeita osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Lisäksi ravintolasta saa tiettyyn aikaan myös kymmenen ruokalajin menua, jossa jokaiselle ruualle on räätälöity oma olut. Menun hintaa en uskalla arvella, koska burgeri alkuruokineen ja oluen kera kustansi n. 70 euroa.



Vain muutaman metrin päässä edellisestä paikasta sijaitseva Micro Bar on Trinity-kolmikosta undergroundein paikka, jossa ei siideriä tai kuohuviiniä tarjoilla. Tämän saivat seurueen leidit karvaasti kokea, mutta onneksi kellarikapakasta löytyi islantilainen "lärvilauta" eli paikallisista tisleistä koottu maistelusetti. Toinen toistensa naapureina, myös trinityn Skúli Craftsbar löytyy lähikulmalta. Ratebeerin koostama trio on siis viimeisen vuoden aikana kasvanut kvartetiksi enkä usko, että nousu aivan tähän vielä jää. Islannin kokoisessa maassa katto alkaa kuitenkin joka suhteessa tulemaan yllättävän äkkiä vastaan. Kieltolaki nyt sentään on kuitenkin selätetty.





9.5.2017

From waste to taste - Hävikkileivästä olueksi


"Don't waste, get Wasted". Aika näyttää mitä Byroslaviamme lakilasset tai Valviran kukkahattuheidit tulevat tästä sloganista/oluen nimestä sanomaan? Ettei tässä nyt vaan houkuteltaisi hauraita hipstereitä helppoon humalaan? En lukeudu kyseiseen alakulttuuriin, enkä ole edes hesalainen, mutta sain kuitenkin kutsun maistelemaan tätä innovaatio-oluen prototyyppiä helsinkiläiseen hävikkiravintola Looppiin niin sanotun "olutbrunssin" merkeissä. Samalla keikalla kävin muutoinkin siirtämässä erään korillisen olutta takakontista toiseen, joten polttoainekkin sai teeman mukaisesti mukavasti katetta. 

Kyseessä on siis From waste to taste-hankkeen ja Brewniversen yhteistyöllä hävikkileivästä kyhäilty olutviritelmä ja tällä kertaa maistettavana niin sanottu viides yritys. Tähänastiset kymmenen litran suuruiset koe-erät ovat olleet lakiteknisistä syistä mietoja, koska hankkeeseen on kerätty varoja joukkorahoituskampanjan voimin, mutta tuulen voimistuessa tulevaisuudessa lopullisen oluen vahvuudeksi on kaavailtu noin viittä prosenttia. Tämän hästäg femman alkoholivolyymi oli 2,2%. 

Voimakkaasti sitruunamehun keltainen neste tuoksuu joko selkeästi simalle tai sitten jossain Loopissa on teekkari jumissa. Suutuntuma on kepeän kapea, mutta samalla myös virkeän raikas. Näillä prosenteilla ei ryhdikästä selkärankaa voi odottaa ja mielikuvat on hyvin vaikea suunnata siihen millainen kyseessä olevasta oluesta lopulta on tulossa. Tällä hetkellä en uskaltaisi vielä edes oluesta puhua, mutta jonkin kaltainen virvoitusjuoma tässä on kyseessä. Itse ajattelisin käsillä olevan tuotteen ennemminkin puolivillaisen juhlapyhän kunniaksi kolmen vartin korkillisesta skumppapullosta eteistarjoiluna seisten nautittavaksi alkumaljaksi. Nythän on kuitenkin niin, että tässä vaiheessa oluesta 50% on mäskätty kauraleivästä, mutta yhteistyösopimus Vaasan kanssa ounailee viljalaadun vaihtumista rukiimpaan suuntaan, joten oluen olemuskin tulee muuttumaan melkolailla kokonaisvaltaisesti. Lähtöpiste alkumaljasta ei siis voi navigoida itseään päämääräänsä, koska tietyöt ovat vielä pahasti kesken, eikä Punavuori hipsteriä kuitenkaan kiinnosta miltä neste maistuu, kunhan se on postmodernisti ekologisen indiepanimon panemaa, niin kauppahan tulee käymään. Mahdottoman hieno ja globaalisesti merkittävä hankehan tämä on. Mielenkiinnolla jään seuraamaan miten maailman pelastus kulaus kerrallaan etenee ja millaiseen lopputulokseen oluen kanssa lopulta päästään.