31.8.2014

Old Worthy Scottish Pale Ale 5,0% SKOTLANTI

Tämmönen BBF 8/14 Pale Ale löytyi nurkista. Pistetäämpä juoden ennen kuin pahemmin päivettyy.
Kyseinen olut on kyseisen panimon ensimmäinen tuotos. Samaisesta Palesta on sittemmin tehty myös päivitetty 2.0 versio.
Pihkaisen kellertävä olut on puolihimmeä ja samettisesti vaahtoava. Pitsi tyrskyilee kivasti ja jättää kestävän kermaista piirtoa jälkeensä. Tuoksussa on makeaa maltaisuutta, mutta myös tunkkaista talikkoisuutta. Viskisyys kurkistelee jo sierainvaiheessa ja voimistuu entisestään kohdatessaan kitalaen. Suutuntuma on öljyisen liukas ja karamellisen toffeinen. Kokonaisuus jälkimakuineen tyrmää kaiken sen positiivisuuden mitä yksittäiset nyanssit antoivat oluelta odottaa. Lopputuloksekseen jää navettainen lantaisuus ja sikarinen savuisuus, jotka eivät aiheuta kombossaan hurraa-huutoja. Lähtökohdat mielenkiintoiset, mutta summa epäkesko. Toki, jos vastaan tulee, niin 2.0 on tyypattava.
71

30.8.2014

Fuller's Wild River 4,5% ENGLANTI

Fuller´s tuo mieliin kolme elokuvaa; Wild River (Joki Tulvii), River Wild (Villi Joki) ja L´ours (Karhu). Kaksi ensimmäistä luonnollisesti nimiperäisesti ja kolmas etikettitaiteen assosioimana. Kaikki leffat koskettavat jollain tapaa omaa nuoruuttani ja tuovat mieleen erinäisiä muistoja. Se siitä, nyt juodaan olutta.
Brittien villi joki on vaalean kullankeltainen ja kuohuaa keskitäyteläisesti. Pitsi on silkkaa betonia. Luonnonläheinen tuoksu pitää sisällään ruohoa, hedelmää, mallasta ja sitrusta. Suutuntuma on kevyt, mutta kuivan kukkainen ja katkeran greippinen. Jenkkihumaloilla (Liberty, Willamette, Cascade ja Chinook) höystetty britti kaatuu loppupeleissä kuitenkin selkeästi Fuller´siin päin, eikä ameriikan makua liiemmin ole havaittavissa. Kokonaisuutena raikas janojuoma.
72

29.8.2014

To Øl Blossom 6,3% TANSKA

Sano se kukkasin. To Øl´n vehnäale on haalean kullankeltainen ja liimaisen sumea. Käytetyt humalat ovat Simcoe, Citra, Galaxy ja Amarillo. Runsas vaahto piirtää belgisiä kuvioita ja laskeutuessaan tattimaiseksi saarekkeeksi se jättää lasin reunaan paksuhkoja pitsipalluroita. Kukkaniittyinen tuoksu on hedelmäisen humaloitu ja raikkaan ruohoinen. Vehnä puskee ilmoille suussa kera jenkkihumalien ja kedon kukkien, joilla kyseinen olut on höystetty. Maustekukkien kombosta löytyy niin samettikukkaa ja ruiskaunokkia kuin myös vadelmaa ja kiinanruusua orapihlajaa unohtamatta. Jälkimaku on appelsiinisen happamasti humaloitu ja hiivaisen hajamielinen. Kokonaisuutena mielenkiintoisen miellyttävä ja raikkaan rapsakka.
85

28.8.2014

Beer Here/Ugly Duck Helmuth Kellerbier 4,6% TANSKA

Tanskalainen kollaboraatio kellariolut maistuu torstai-illassa lähes perjantaiporterin lailla.
Olut on kauniin kellertävä ja ujosti utuinen. Vaahto samettisoi oluen pinnan ja pitsi tekee saman lasin reunuksille. Pullon pohjalta lasiin syöksähtää epämääräisen suuria partikkeleita, joita joutuu pureskelemaan suussa. Miinus. Hiivaisen hunajameloninen tuoksu on samalla raikkaan humaloitu kuin myös voisen karviaismarjainen. Ruohoisen sitruhedelmäinen maku komppaa aika lailla kaikkea mitä tuoksu antoi luvata. Ilmat ovat viilentyneet juuri sen verran, että voi heittää takkaan tulet. Plussa. Makkaralla höystettynä ihan kiva.
81

27.8.2014

Erdinger Urweisse 4,9% SAKSA

Tämä saksalainen vehnä ylittää juuri suomalaisen pahuuden akseliston alkoholimäärällään ja näin ikään kuuluu valtion monopolin kokonaisvaltaiseen hallintaan.
Ulkoisesti hefe on keltaisenoranssi, sameahko ja uhkeasti tattisen vaahtoava. Vaahto muuttaa olomuotoaan hapokkaan kuplaisesta erittäin hienojakoiseksi vasta vispatuksi valkuaiseksi.
Tuoksu on perinteisen saksalainen; korianteria, banaania, vehnää, hiivaa ja hapanta Hubba Bubbaa. Makean maltainen maku voimistaa tuoksussa mainittuja elementtejä ja etenkin banaaninen hedelmäisyys puskee kaiken ylle. Kultainen Kohlilaisen keskitien kulkija. Hyvä, ei erikoinen, perus.
80

23.8.2014

Moortgat Duvel vs Duvel Triple Hop Mosaic 2014

Anno domini 1871 Beelzebub itse keitteli Belgiassa Saazin ja Styrian Goldingin pyhän pirullisuuden kaksinaisuuden. Panimon nykyinen mestari on pyrkinyt vuodesta 2007 lähtien kristilliseen kolminaisuuteen, mutta onnistuen siinä? Lähdetään selvittämään.

En tiedä osuuko alavalo tiukemmin Tripel Hoppiin, mutta väritys vaikuttaa aavistuksen hailakammalta. Valoa vasten tarkasteltuna colori  taittuu greippiin kun perusversion ulkonäkö on hyppysellisen oranssisempi. Erot ovat kuitenkin erittäin marginaalisia ainakin vielä tässä vaiheessa. Tuoksussa kuivahumalointiin lisätty jenkkihumala Mosaic antaa jopa ennakko-odotuksiakin tykimmän aromin sierainosaston makusteltavaksi. Perinteisen Paholaisen aromi on omenaisen belgihiivainen ja päärynäisen pippurinen, mutta kolmoishumala heittää yrttistä marjaisuutta ja hedelmäistä humalointia stydisti kehiin. Katkerot iskevät T.Hopissa peittäen lähes kaiken muun alleen. Perinteinen versio on selkeästi raikkaampi ja helposti lähestyttävämpi, mutta Mosaic polkee oman polkunsa, jota seuraamaalla kuvittelisin löytäväni itseni Kiasman porteilta. Mosaic on kokonaisuudessaan selluloosaisen hyökkäävä ja tekee reliikin juotavuuden hankalaksi peittämällä omalla aromillaan alkuperäisen alleen. Rivien välistä siis luettavissa, että kyseessä olevat oluet eivät sovi yhteen. Erikseen ehdottomasti kokeilemisen arvoinen Kolmoisloikka ja jos et vielä ole ikinä tuntenut Duvelin lämpöä kielelläsi, kokeile, etkä ikinä palaa takaisin.

Duvel 93
Duvel Triple Hop 90


22.8.2014

Olutturismia: Tallinna (Don´t try this in Finland)

Tallinna on ollut jo jonkin aikaa olutihmisten huulilla muunkin kuin viinarallin nimissä. Etelänaapurin pienpanimobuumistakin puhutaan. Suomalainen Sori Brewing pystyttää laitteitaan vanhaan asetehtaaseen ja Pyynikin Käsityöläispanimon Tuomas Pere on avaamassa craftbeer-verkkokauppaa, jonka kautta voi tilata suomalaisia pienpanimo-oluita Suomesta Tallinnan kautta Suomeen rahdattuna. Samaan aikaan Virolaiset pienpanimot tehtailevat lukuisia uutukaisia markkinoille. Puolentoista euron tuoppien vaihtoehdoksi Tallinnaan on sadellut yksi toisensa jälkeen mielenkiintoisempia olutravintoloita ja pubeja. Näiden perään lähdimme juoksemaan, mutta jo ensimmäisen paikan jälkeen tajusimme, että yksi ilta on aivan liian lyhyt aika kaupungin tarjoaman kattauksen läpikäymiseen. Siispä nautimme joka hetkestä.

Ensimmäiseksi ongelmaksi muodostui suunnistustaito. Twitterin kautta useita suosituksia saaneena olin tulostanut old schoolisti kartan, jonka avulla pääsimme pisteestä a. (Peppersack) pisteeseen b. (Hopner) vain reilussa puolessa tunnissa. Jokainen Tallinnan tuntija voi nyt hymähdellä. Kyllä, matkaa kohteiden välissä on alle 50 metriä, mutta reittivalintamme sai sen tuntumaan kilometreiltä. Hopnerin löydettyämme emme olisi halunneet sieltä poistua. Koskaan.

Janoinen mieleni valitsi ensimmäiseksi olueksi Thwaitesin 13 Gunsin. Pullo maksoi kokonaiset 3,90€. Uuuh.

 Seuraavaksi silmiini osui postimiehiä varten suunniteltu tiimalasin mallinen oluttuoppi, johon ei ole kuin yksi kaadettava belgi. Kwak. Puutelineessä tarjoiltuna neljä euroa kaksikymmentä senttiä. Telineen originaali tarkoitusperä on ollut hevosvankkureissa oluen nauttimiseen liittyvä käytännöllisyys, mutta näin 2000-luvulla historia ja esteettisyys tuovat kyseiselle vahvalle belgi alelle aivan erityislaatuisen nautinnon, eikä Tallinnan Hopner muuta tunnelmaa kuin ainoastaan pykälien mitalla ylöspäin. Suussa silkkaa samettia, mausteista makeutta ja rumeliinistä rusinaisuutta.

6.8.2014

Viven Imperial IPA BELGIA vs Camba Bavaria Ei Pi Ai SAKSA 8,0%


Edellinen kumoamani DIPA oli Brewdogin HMNI-sarjan Päivi, joka ei säväyttänyt ainakaan hypetyksensä määrään verrattuna juuri millään tasolla. Nyt lasissa on samanvahvuiset (8%) double/imperial IPAt Saksasta ja Belgiasta. Molemmat maat ovat vahvoja olut taustoiltaan, mutta tyylilajin vahvuus ajaa kuitenkin enemmän Belgien suuntaan. Katsotaan, haistellaan ja maistellaan.

Ulkoisesti Viven lyö joka saralla Ei Pi Ai´ta vasemmalla koukulla leukaperiin. Sävyltään meripihkainen ja muhkea vaahtoinen belgi nostattaa tuuhean samettista vaahtoa ja jättää paksuhkoa sattumanvaraista pitsiä. Olkisempi ja niukkavaahtoisempi sakemanni sen sijaan jää lähes pitsittä. 

Maltaisen trooppiset hedelmät nousevat päällimmäisinä esiin kummassakin tapauksessa ja greippinen humalointi seuraa perässä. Viven on selkeästi öljyisemmän paksumpi ja karamellisempi. Germaaninen ruohoisuus nostaa humaloinnin tasoa Camban kohdalla, mutta belginen täyteläisyys täydentää nautintoa aivan toisella tasolla. En kumpaakaan moiti. Sieraimia kohti. 

Ampiainen lähestyi oluita ja valitsi lopulta viimeiseksi leposijakseen saksalaisen nestekatakombin. Niinpä viimeiset Ei Pi Ai´t jäi lasin pohjalle juomatta.

Ei Pi Ai 87
Viven 90

4.8.2014

SOPP 2014

Suuret Oluet Pienet Panimot aika koitti jälleen Rautatientorilla. Elohopea kohosi lähelle kolmeakymmentä, joten ihan pelkällä oluella ei ulkosalla selvinnyt. Kansalaisten parissa nyreyttä aiheutti vesipullosta veloitettava kahden euron oravannahka. No, kävimme päivällisellä Stone´sissa ja samalla tankkasimme vettä sieraimiin sen verran, että oli taas varaa hikoilla. Loppujen lopuksi ja hämmästykseksi alueella kävi koko päivän mukavan oloinen tuulenvire, eikä kuumuus tuntunut aivan sietämättömän ylitsepääsemättömältä.

Päivän ensimmäiset oluet maisteltiin tunteiden, taiteen ja tarinoiden Tuusulan tulkeilta. Kyseessä oleva panimo oli siis Maku Brewing. Ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle esittäytymässä olleen panimon tiskillä oli tarjolla 4,5%:sta Golden Alea kahdessa eri variaatiossa. Perus G.A. tuntui raikkaan hedelmäiseltä ja tuoksui tuoreen taikinaiselta. Hiivaisuutta sopivasti mukana. Vahvasti jännä. Samaisen oluen "Hop Edition" lunasti leimansa hopheadeille suunnattuna sitruksisen pihkaisena humalan Shangri-La´na. Loistava setti maitokauppavahvuiseksi! Kattauksen kolmantena juomana oli 6,8%:nen IPA, jonka humalointi oli G.A. Hop Editionin luokkaa, mutta sopivasti prosenteiltaan tujumpana antoi yhä parempia makuelämyksiä. IPAn suutuntuma oli paksu ja tuhti.

Lutakko Liekeissä
Seuraavaksi suuntasimme kohti Panimo Hiisiä. Jyväskyläläinen panimo on tavannut vakuuttaa/hämmästyttää olut oluelta ja odotukset olivat korkealla. Valitettavasti yksi koko festivaalien mielenkiintoisimmista tapauksista, Pohjoisen Jättiläinen, oli myyty loppuun jo ensimmäisenä päivänä torstaina. Samoin oli käynyt perjantain puolella American IPA TUFFille. No, pelikenttää löytyi kuitenkin riittävästi. Maistiin mahtui Lutakko Liekeissä, Hanssin Jukka, Hukka, Sour Puzz, Humulus Lupus sekä Game Brewery.

Lutakko liekitti totisesti suupieliä tiukalla humaloinnillaan niin, että piti tarkistaa onko kieli tallella. Inkivääri poltteli lempeän tuntuvasti jälkimaussa. Hukka jäi mieleen raikkaan hedelmäisen hinajaisena, Humulus Lupus hedelmäisen hapakkana aavistuksen holisena ja Sour Puzz marjaisena, aivan liian makeana ja parfyymisen banaanisena jälkiruokana. Pulloja ei Suomen alkoholisäädännön mukaisesti luovutettu tiskiä pidemmälle, mutta lainkirjat tunteva oluenammattilainen tiskin takana osasi kertoa, että "valokuvan ottamista ei ainakaan vielä ole kielletty".



Naapuritiskillä tuntui käyvän kuhina, eikä ainoastaan oluthanojen äärellä, mutta myös cocktail-cornerin ympärillä. Saattaapi olla, että itsekin tulisi joskus kokeiltua vastaavaa, nimittäin niin erinomaisen hyvältä se maistui. Esimerkiksi Gammel Skågiin tuli Metsänhenki oluen lisäksi mm. timjamia, vadelmaa ja Fernet Brancaa. Todellista taidetta piilotettuna shottilasiin.

Rekolan olutpuolelta pakollinen maistettava oli tietenkin Hiisin kollaboraatiosagaa jatkava Kaksi Kotia: Choko Cherry. Olut maistui juuri siltä mitä luvattiin. Kevyt, vahvasti suklainen ja kevyesti kirsikkainen. Hyvä, toimiva, mutta ei sen enempää. Katajan Kuisketta olin maistanut tasan vuosi sitten samaisessa tapahtumassa ja pitihän siitä ottaa toisinto. Vahvasti limppuisen rukiinen olut toimi viime vuonna paremmin kuin nyt, vaikka hyvältä se maistui edelleen. Tällainen kolmenkymmenen asteen paahde ei ehkä ole tummemmille oluille se kaikkein parhain maalialue. Kesäkolli sen sijaan hämmästytti jälleen kerran erinomaisuudellaan. Deja vu - kaksi vuotta sitten elämys oli sama. Jos joku olut maistuu hanasta erilaiselta kuin pullosta, niin se on Kolli. Malty-Jari kertoikin, että tämä kyseinen erä oli valmistunut kegitettäväksi aivan viime tingassa, jotta ehti vielä mukaan festivaaleille. Hyvä näin! Todellinen tuoretuote!

Vientiassistentti Islay Sahti
Next stop: Pori
Ruosniemi näytteli SOPPin ehdottomasti mielenkiintoisimman actin. Näytös alkoi Sori Brewingin kanssa yhteistyössä tehdyllä sahdilla. Komeasti katajainen ja barokkisesti banaaninen perinnejuoma sai jänniä/savuisia vibraatioita viskistä. Eikä mistä tahansa viskistä, vaan kypsytys oli tapahtunut Laphroaig Quarter Cask - tammitynnyreissä. Sahti on aina tervetullut tulokas kotimaiseen olutkenttään ja tämä kyseinen tapaus oli kieltämättä erilaisesti erikoinen. Vapaaherra Keskimäen Maalaispassio oli söörmarkkulaisesta raparperista ja satakuntalaisesta punajuuresta rakennettu navettaolut. Navetta ei maistunut, raparperi kyllä ja punajuurta en muista. Maalaispassio jäi kuitenkin lähes kirjaimellisesti moukarin alle, kun samaan aikaan maistelimme Sourniemen Stoutia.
Siemaus ja kiljuin kuin pikkutyttö (kirjaimellisesti).
Uskomattoman pahaa, pakko maistaa uudestaan!
Uskomattoman mielenkiintoista, pakko siemaista vielä!
Uskomattoman hyvää, pakko saada lisää!
Maista ite.
Plevnan tiskiltä maistelin oivallisen kaunista ja pehmeästi hyökkäävää Petolintu-pilssiä sekä raikasta Weizen Bockia. Jaskakin pörräsi siinä samaisella kanavalla. Loput illan oluista meni hartaasti nautiskellen, eikä niistä liiemmin sanottavaa jäänyt harddrivelle. Vesipullojen hintojen lisäksi keskustelua riitti myös Suomen hintatasosta yleensä. Turkkilainen reppumatkailija ei arvostanut muikkuja sen enempää kuin tuopin hintaa. Sveitsiläiset sohvasurffaajaladyt olivat ehkä väärillä festivaaleilla, koska heidän mielestään kotimaansa paras olut oli tyyppiä Pale Lager. Kiitos ja ensi vuoteen.
Saimaan IPAt Spelt ja Les Ardennes

Suokki Emanon APA



Laitilan höyry

"Kakkosoluen" vahvuinen Lammin Fillari kevensi ja raikasti