Keikysivut

18.6.2018

Suokin juhannus BBQ


Suomenlinnan Panimo on itselleni henkilökohtaisesti aina ollut kovin ristiriitainen. Perusvalikoimaan kuuluvat tuotteet eivät ole liiemmin liikauttaneet, mutta kausioluet sen sijaan ovat useasti loksahtaneet yllättävänkin hyvin kohdilleen. Esimerkkinä vaikka Foil Hat B Weisse, joka päässä etenkin kesäfestareilla kelpasi eittämättä tallustella. 
Alkoholilakiuudistuksen vanavedessä Suomenlinnaltakin on kevään aikana tullut prosenttiluvultaan viitosella alkavia maitokauppauutuuksia. Ulrika Saison, Horn IPA ja Chapman Lager ovat uusia vakiovalikoiman vahvistuksia. Kealakekua sen sijaan tuli Alkon käsityöläisolutkattauksen mukana kansan saataville helmikuun 2018 alusta lähtien ja ainakin toistaiseksi pysynyt hyllyillä siitä saakka. Kokonaisuudessaan kesältä maistuva paketti ainakin näin ulkoisesti tarkasteltuna, mutta kurkataan myös sisätiloihin.


Vakiovalikoiman kevään uutuustuote Ulrika Saison on samean kultainen ja tasaisen kompakti olut vienon valkealla vaahdolla. Viljapeltoisen sitruksinen tuoksu vie ajatukset maalaistunnelmaan laiduntamaan lehmiä punamustassa ruutupaidassa kortta suupielessä mutustellen. Ulrikan suutuntumakaan ei lähde pelätyllä tavalla märehtimään, mutta pieni liimaisuus kuitenkin tunkeutuu pintaan loppua kohden jopa voimistuvalla velositeetillä. Hunajainen hedelmäisyys on balanssissa belgialaisen Esterin kanssa, mutta esikuviinsa nähden boostia puuttuu enemmän kuin kannuksen kärjen verran. Ensin ajattelin tämän oluen barbeque-juhlien alkumaljaksi, mutta heitetäämpä se kuitenkin mintunlehdillä koristeltujen ja mascarpone-vaahdolla kuorrutettujen mansikoiden kumppaniksi aterian loppuun, jossa happaman ja makean liitto saadaan sinetöityä onnelliseen finaaliin. Toimii varmasti.


Horn IPA lanseerattiin kevään alkupuolella ja ainakin Helsinki Beer Festivaaleilla se oli jo kansan hypisteltävänä sekä voittamassa Vuoden olut kilpailussa omaa sarjaansa. Kypsän aprikoosinen outlook kannattelee tätä olutta heti kättelyssä pitkälle, mutta vaahdon alta päätään nostavat jenkkihumalat piristävät päivää jo kuin sadekuuro Sonoranissa. Suutuntumassa tihku muuttuu suoranaiseksi tulvaksi ja rapeus raikastaa rähjääntyneimmänkin humalabongarin. No ei nyt aivan, mutta hyvää tämä on joka tapauksessa. Yön yli hautuneen ribsirivistön kylkeen osuvan oivallinen juoma, mutta periaattessahan grillistä rasvaa tihkuvan lihan jötkäleen lajikkeella ei niinkään ole väliä. Partneri on valittu ilman sen suurempia speed deittejä.


Kirkkaan kultainen Chapman Lager poreilee kauniisti valkean vaahtonsa alla. Hedelmäisen humalletun tuoksun takaa esiin paljastuu maukkaan suoraviivainen jenkkilager. Maussa kuitenkin punainen lanka lähtee aavistuksen sivuraiteille. Ruohoisen rapsakka kokonaisuus astuu Ameriikan aromihumaloinneiltaan huolimatta tsekkipilsnerin suuntaan eikä diasetyyliltäkään vältytä. Laadukas tekele anyway. Kevytkenkäisyydessään uppoaisi loistavasti grillausoluena ruokaa odotellessa, mutta menisi toki suoraan pullon suusta saunan yhteydessä.


Kealakekua on siististi cool. Virikemunaisen keltainen olut vaahtoaa kauniin valkeasti ja jättää paikoin paksuhkoakin pitsiä lasin reunamille. Huumaavan hedelmäisestä tuoksusta voi suoraan puristaa niin pomeranssia kuin papaijaakin. Samettinen suutuntuma on kuin stoutista ja nektarisen viskoosinen maku suodattaa Cookin mangometsiköstä esiin muun muassa vaniljaa, ananasta, laktoosia ja sitruunaa. Aika hämmentävää, mutta todella toimivaa. NEIPA´isen pehmeyden takana ilmeisesti sopivasti vehnää ja sielullisesti kauraa. Lopultakin löytyivät ne ainekset alkumaljaan. Kippis!

27.5.2018

PKP Nordic Lager & Pacific Pale Ale


Tampereen tummimpien likvidien heimopäällikön Pyynikin Käsityöläispanimon vaaleat oluet ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta menneet enemmän tai vähemmän maalista ohi mitä ohuimmilta ovat ulkoisesti näyttäneet. Kyseisen panimon oluita voisi siis suoraan lainatakseni kuvailla kännissä keksityn suomennoksen sanoin, Mustat donkkaa tykimmin. Seuraavaksi lasissa kuitenkin nimenomaan näitä vaaleampia Tesomalaisia.


Nordic Lager (batch 2062) muistuttaa kaikin puolin itsenäisyyspäivän paikkeilla myynnissä olleen Pyynikin nelosboksin epäonnistuneen tuntuista Vaaleaa Juhlaolutta. Nordicissa on samankaltainen viljaisen hiivainen maltaisuus pinnassa ja simainen kokonaisuus maistuu makeasti liimaisen laimealta. Tölkin kylkeen on painettu perusallergeenitiedot kaiken maailman hieroglyfeillä, mutta viestituotteenakaan tölkin sisältö ei vakuuta. Pohjoismaalaisuus jättää suutuntuman kylmäksi, jollei kotikaljaisen orastavaa sahtimaisuutta oteta lukuun.


Pacific Pale Ale (batch 2074) tuoksuu ainakin Nordicin jälkeen mukavasti hedelmäisiltä humalilta. Suutuntumassa on kuitenkin aika paljon samaa kuin edeltävässä ja etenkin liimaisuus nostaa päätään ikävästi rapsakan, mutta tainnutetun humaloinnin helmoista. Tölkin assosioima trooppisuus jää aika lailla kuivaksi ja oasiksesta onanoiva oluthörhön sielu jää ilman kostuketta. Hiivaista hedelmää ilman humalan hekumaa nektariinisella greippimandariinitwistillä. En ole koskaan Fantakiljua maistanut, mutta hyvin onnistuneena se voisi olla jotain tämän kaltaista.