22.10.2017

Panimohommia: Pullotuspäivä @ Kimito Brewing


Kimito Brewing on pannut menemään viidensadan litran Braumeisterillaan aina siitä saakka kun Valviran luvat kävivät kuntoon helmikuun alussa 2016. Laitteisto on Panimo Hiiden peruja. Ensimmäisenä vuonna olutta tuutattiin ulos noin 17 000 litraa ja pullotuotteet pistettiin lestiin käsipelillä. Edelliseksi jouluksi hankittu brittiläinen Meheen M2 pullotusmasiina saatiin niin sanotusti pelikuntoon kuluvan vuoden alussa, jo ennen loppiaista ja 2017 vuosituotanto kasvoi 28 000:een litraan. 2018 tuotanto tulee kasvamaan edelleen johonkin 45 000:n litran tuntumaan, joka alkaa lähentelemään kemiöläisen panimon ihannelukemia.


Aivan näinä päivinä Alkon valikoimaan iskeytyy Kimiton ensimmäinen indian pale ale. Viettämäni viikonloppu Kemiössä antoi minulle mahdollisuuden maistella uunituoretta American IPAa monissa eri tilanteissa ja paikoissa. Tunnelmallisesti takkatulen loimussa, pyttipannun seurana, niin puu- kuin sähkösaunan lauteilla, pullon suusta sekä lasista nautittuna ja tietenkin verekseltään panimolla tuoreimpana mahdollisena, mikä ei tyylisuunnan huomioon ottaen ole mikään älyttömän huono asia.


Kyseisenä viikonloppuna, tarkemmin ottaen lauantaina, pullotimme Jonaksen kanssa n. 2300 pulloa Kimiton American IPAa, jotka lähtivät alkuviikosta kohti pitkäripaisia. Tämä urakka otti ungefär seitsemän tuntia tiukkaa työskentelyä Meheen pumpatessa olutta pulloihin. Eikä tiputettu maahan kuin yksi laatikollinen. Keravalla muuten Koffi painaa saman verran olutta tölkkiin varmaan alta minuutin...


Kun on tehnyt täyden työpäivän panimolla ja ainakin jossain vaiheessa koskenut lähes jokaiseen pullotettuun tuotteeseen, niin arvostelukyky alkaa väkisinkin heiketä kyseisen oluen kohdatessa tunteikkaan läheisyyden kipinän, vaikka sitä olisikin vain apupojan roolissa sen ympärillä hääräillyt. En osaa edes kuvitella sitä miten rakkaalta jokainen pienpanimolta maailmalle purjehtiva yksilö voikaan tuntua, kun kyseessä on panimon perustaneen henkilön itse alusta loppuun asti suunniteltu ja tuotettu olut.


Tunteiden ei kuitenkaan anneta nyt vaikuttaa, kun valmistaudutaan palautteen antoon. Ei voi mitään, onhan se joka tapauksessa kaunis. Okrankeltainen olut hukkuu hallitusti helmenvalkean hyrskeen hillittyyn huomaan. Isolla kädellä humaloidun tuoksun kätköistä pilkistää maltaasta ponnistava niin sanottu olutpanimon tuoksu. Aitoa tavaraa. Ipanaattoreina toimii kunnon jenkkikvintetti eli humalaosastolta löytyy Magnumia, Chinookia, El Doradoa, Cascadea ja Azaccaa. Ei huono.


Suutuntumassa humalainen hapokkuus hyökkää ensin aavistuksen turhan kovaa, mutta tämä korjaantuu oluen rauhoittuessa lasissa ja jopa muutaman tiiman aikaa hivenen lämmetessä, jolloin neste pehmeytyy alati kohti samettisen sileää olomuotoa. Jonas itse kuvailee teostaan kimitomaisen mallasvetoiseksi jenkkimeiningiksi, jota en voisi enempää allekirjoittaa. Kimiton niin sanotuksi panimon mauksi on ainakin minulle iskostunut maltaaseen sitoutunut sitruksisuus, joka tuo oluisiin mukavaa sweet and sourmaista tasapainoa. Etenkin tähän kyseiseen IPAan tämä aromikkuus sopii kuin sokeriherne nenään. Käykäähän hakemassa oma lestinne testiin ja kommentoikaa miten teille maistui?








17.10.2017

KimitoKeiky voittaja


Kemiönsaaressa Storfinnhovan metsäkylän keskellä vietettiin viime viikonloppuna eräänlaista luokkakokousta. Kaikki KimitoKeiky-kilpailuun osallistuneet kotioluet kokoontuivat laiturin ääreen ja olivat valmiita antamaan kaikkensa voittaakseen kyseisen mittelön. Aurinkokin näyttäytyi ja illan tuomareiden eli allekirjoittaneen blogistin sekä Kimito Brewingin headmasterin Jonaksen aistikanavat olivat mitä herkimmillään vastaanottamaan kaikkea kilpailijoiden tarjoamia arominyansseja aina tuoksusta jälkimakuun asti. Pääsimme myös jälleen kerran ihailemaan upeita etikettitaiteita, joihin selkeästi oltiin siellä sun täällä keittiökeittoloissa panostettu enemmän kuin olimme osanneet odottaa.


Illan viiletessä sytytimme kynttilät ja vapautimme oluet kruunukorkkien kahleista yksi kerrallaan. Lämmitimme jopa saunan uhrautuessamme tuomaroinnin meille asettamaan vaativaan, mutta luonnollisesti erittäin mielekkääseen tehtävään. Mutta mikään tämä ei voisi vähempää kiinnostaa teitä arvoisat oluen ystävät ja blogini lukijat. Teitä kiinnostaa vain ja ainoastaan miten kisassa kävi…Pikku hiljaa menemme kohti tätä tietoa. Sitä ennen söimme pyttipannua.


Reissussa rähjääntyneet, väsyneet, mutta onnelliset finalistit
Perjantai-illan aikana valitsimme kilpailijoiden joukosta parhaat finaaliin, joka suoritettiin seuraavana iltana tuorein aistein. Yllä olevan kuvan oluille siis kunniamaininnat erinomaisesti onnistuneista panoista.  Aikaisemmin mainitun tuomarikaksikon lisäksi lopputuomarointiin oman asiantuntijuutensa toi myös Jonaksen vaimo Stina. Niin monta hyvää ja erilaista olutta. Aluksi näistä parhaan valitseminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta lopulta tuomaristo oli kuitenkin hämmästyttävän yksimieleinen. Meillä oli voittaja.



Odotin hetkeä jolloin pääsisin ilmoittamaan kilpailun voittajille Sami Huuskoselle ja Jani Flinkmanille tuloksista ja tiistain myöhäisillassa tavoitinkin ainakin toisen Lusin panomiehistä ilmeisesti jostain päin Heinolaa ties mistä hommista: "Unreal, ei voi muuta sanoa! Sanotaanko näin, että aika puskista tämä voitto tuli, noh niin tavallaan voitto-olutkin, Lusin metsien keskeltä. Noin 1 1/2 vuotta olemme oluen kotipanimomenetelmiä kehitetty erä ja resepti kerrallaan. Aina opittu jotain uutta matkan varrella, mikä tässä touhussa hauskinta onkin. Voittoisa LSA syntyi kuten muutkin panot, fiilispohjalta. Perustavina tekijöinä oli tukeva mallaspohja sekä tuhti humalointi, mutta myös panostus itse prosessiin sekä materiaalin optimiin käyttöön. Hyvä siitä tuli myös omasta mielestä ja tietysti olemme reseptiä jalostaneet jo hieman eteenpäin. Tietysti toivomme myös muidenkin kuin itsemme ja ystäviemme pääsevän maistamaan tätä kevyesti savuista täysmallas-humalapommia! Korkkaanpa vaikka yhden LSA:n voiton kunniaksi..."

LSA eli Lusin Savuinen Ale
Kuusi prosenttinen Lusin Savuinen Ale on aavistuksen Itämerisesti samea, jonka pohjalta kumpuaa meripihkainen punertavuus. Vaahtopäät eivät nouse äärimmäisen korkealle, mutta viekoittelevat siitä huolimatta pitsiverhouksellaan. Oluen sielu lepää suupielillä vielä pitkään siemaisun jälkeenkin. Hunajakennoinen makeus saa aikaan maallista mielihyvää ja muinaishistoriallista mielenmuhinointia. Edellä mainittuja assosiaatioita vahvistaa yhä enemmän ja enemmän mallasrungosta kaikuva vienon savuisesti sahtinen alkukantaisuus, joka lusilaisella röyhkeydellään ja larppauksellisella rivoudellaan lakaisee kaikki muut Kimitokeiky-finalistit pöydän alle. Onnittelut voitosta, kohta pannaan isosti!