Keikysivut

6.6.2019

KimitoKeiky 2019




On jälleen KimitoKeikyn aika! Kotiolutvirtuoosi, ota paras reseptisi ja ilmoittaudu mukaan! Tällä kertaa käänsimme hanikoita kaakkoon ja kisaoluiden prosenttiyläraja nostettiin kymmeneen pinnaan. Muilta osin säännöt ovat edellisiltä vuosilta tutut.

Juuri Sinä voit osallistua kilpailuun kunhan sinulla ei ole historiaa kaupallisen oluen valmistuksesta. Poikkeuksena, jos olet aikaisemmin kyseisen tai jonkin vastaavan kilpailun kautta päässyt tekemään olutta, josta et itse ole rahallisesti hyötynyt, niin tätä emme pidä esteenä kisaamme osallistumiseen. Osallistumiseen tarvitset omalla reseptilläsi ja omilla laitteillasi valmistetun oluen. Olut saa edustaa mitä tahansa tyyliä (ei villihiivaa) alkoholivoimakkuudeltaan max. 10,0%. Voit osallistua kisaan myös useammalla kuin yhdellä oluella.

Voittajaolut tullaan panemaan Kimito Brewingin laitteistolla yhdessä reseptin luojan/luojien kanssa. Samalla voittajaoluen tekijä/tekijät pääsevät tutustumaan pienpanimon arkeen Jonas Sahlbergin omintakeisen persoonallisella opastuksella.
Lisäksi kilpailun kolme parasta olutta palkitaan Panimonurkan lahjakorteilla:
1. 100€
2. 50€
3. 20€


Kilpailuun voi ilmoittautua 31. heinäkuuta 2019 mennessä sähköpostilla keikyklubi(at)outlook.com otsikolla KimitoKeiky. Kerro sähköpostissa oman nimesi lisäksi kilpailuoluesi nimi, resepti (humalat, hiivat ja maltaat yms.), missä valmistat oluesi sekä kuvaus mitä pullosta pitäisi löytyä. Ilmoitamme näytteiden (kolme etiketöityä pulloa = min. 0,33l/pullo) toimitusosoitteen ilmoittautumisajan päätyttyä. Pullot voi toimittaa postitse tai henkilökohtaisesti tuomalla allekirjoittaneelle blogistille Porvooseen.

Kilpailuun osallistuvista pulloista tullaan julkaisemaan kuvia sekä sosiaalisessa mediassa että Keikyblogissa. Reseptit pidämme luonnollisesti salassa. Näytepullot tulee toimittaa annettujen ohjeiden mukaisesti 29.8. 2019 mennessä.

Kilpailun tulokset julkaistaan täällä Keikyblogissa syyskuun loppuun mennessä. Somessa kilpailun hästäginä toimii #KimitoKeiky, jolla kilpailijat voivat tuoda esille esim. panon vaiheita ja kotipanimoidensa laitteistoja.

Valitsemme voittajan yhdessä Kimito Brewingin Jonas Sahlbergin kanssa. Podiumin korkeimmalle jakkaralle päässyt kotiolut pannaan Kimito Brewingin panimolla 1000 litran suuruisena eränä ja tuote kohdennetaan mahdollisuuksien mukaan myyntiin ensisijaisesti kotioluen kotipaikkakunnan tai lähikuntien ravintoloihin. Viime vuoden voittajan Tommi Hovin vinkit kotiolutharrastajille voit lukea tästä linkistä.

Tervetuloa mukaan kisaan!



5.6.2019

Vedellä on väliä


Alko lanseerasi viikon alussa 3.6. ristiriitaisia keskusteluita synnyttäneen uuden alkoholittoman tuotteensa. Eli nyt se on vihdoin Alkoissa. Kossuvichy ilman kossua. Valitettavasti nimeksi asti edellä mainittu title ei kuitenkaan päässyt. Välivedellä halutaan muistuttaa suomalaisia veden juonnin tärkeydestä etenkin alkoholipitoisen illanvieton yhteydessä. Alkon Ilvesjoella pullotettu Kurikkalainen Välivesi on kevyesti hiilihapotettua lähdevettä. Kävin maanantaiaamuna Alkon pääkonttorilla maistelemassa kesäkuun erikoiserien oluet ja viinit läpi, joissa ei liiemmin ollut mainitsemisen arvoisia liemiä. Tämän jälkeen lähdin testaamaan Välivettä kenttäolosuhteissa. Penthousesta pullo povariin ja baanalle!

Astelin Arkadiasta ripein askelin kohti keskustakirjasto Oodia, jossa julkistettiin parhaillaan Antti Rinteen hallituksen hallitusohjelmaa. Kolmannen kerroksen sisälämpötila oli jo valmiiksi noussut yleisömäärän johdosta tappiin, joten etsin sopivaa paikkaa Väliveden korkkaamiselle. Vastapäivään varovasti vääntäen pullo sihahti purkaen paineensa ympäröivään Oodin trooppiseen sisäilmaan. "Kevyesti hiilihapotetun" veden hiilidioksidi oli askellukseni ansiosta kaasuuntunut voimakkaasti. Varovaisuudestani huolimatta tämän seurauksena korkin auetessa nesteen paine aleni äkillisesti aiheuttaen syöksyvirtauksen ulos pullosta. Väänsin nopeasti korkin takaisin kiinni minimoiden vahingot. Väliveden ensipuraisu jäi siis vielä odottamaan.
Matka jatkui kohti Punavuorta. Bier-Bierin ovet olivat vielä kiinni, mutta Black Doorin terassilla palvottiin jo aurinkoa. Huomattavasti rauhallisempi kävelytahti oli saanut Väliveden kaasut takaisin tasapainoon ja pullo sihahti auki turvallisesti. Etkon sunnuntaipunssi IPA jätti yllättäen kylmäksi. Kuplavesi maistui myös Tommyknockerin keikkuvilla / kiikkuvilla pöydillä ja Avery IPA tuli juotua siinä välissä.

Seuraavaksi klassisempiin maisemiin. Punavuoren Ahven on eittämättä yksi Helsingin viihtyisimmistä juottoloista. Arvostan erityisesti paikkoja, joissa ei soiteta musiikkia. Kaikin puolin tähän aikaan päivästä Ahvenessa oli muutoinkin rauhallinen tunnelma. Keltaiseen pikkutakkiin ja sähkönsiniseen kauluspaitaan sonnustautunut parrakas mies astelee sisään muutamaa minuuttia ennen lasissani olevan muka NEIPA´n tyhjentymistä. Oluthuone Lehto onkin näemmä sulkenut remontin ajaksi, jota ei näy ainakaan vielä tapahtuvan. Parin korttelin päästä Angleterressä puoli pinttiä Roosterin suklaa brown alea, Distant Sun (cask). Välissä vettä, jota oli kätevästi saatavilla myös baaritiskin päästä. Parrakas pikkutakkimies näyttäytyi jälleen.

Välissä vettä ja Villiin Wäinöön. Pieni annos Malmgårdin talon olutta Onnia 5,50€ ja iso 5,00€. Hinnoittelu aiheutti pientä hässäkkää, mutta halvempi on halvempi, vaikkei sitä sitten loppuun saakka joisikaan. Coronassa jopa Guinness laskettiin nopeasti, mutta biljardikerhoa vastapäätä löytyi kierroksen sekä kaikkien kalaravintoloiden mukavimmin nimetty kuppila, Leijuva Lahna. Koivuliemen herra meni tilaukseen erinomaisen palvelun saattelemana, eikä olutkaan huono ollut.

Tässä vaiheessa Välivesi alkoi maistumaan jo kovin väljähtäneeltä. Kolmeneljäsosaa pullon sisällöstä täytti jo ilma, joten viimeisimmätkin hiilidioksidin rippeet olivat purkautuneet laajenneeseen ilmatilaan. Pakko paikata tilannetta pizzalla. Takaisin Viiskulmaan. Brewdogissa nimittäin paistellaan nykyään myös pizzoja. Sen verran tuhti nälkä, että ei kehdannut kuvaa ottaa. Polttavaa paprikaa potkiva pizza oli hyvä, mutta jäi aavistuksen jälkeen esim. Bristolin Brewdogissa syömästäni lätystä. Väliveden viimeiseksi etapiksi jäi Ruttopuiston Pikkulintu, jonka sijainti löytyi pariin kertaan hautakivien ympäri seilattua. Kovin kolkko miljöö ei houkutellut viihtymään sen pidempään kuin halvassa mikrokebabbilassakaan, mutta Takatalo & Tompurin Mustakaura maistui tähän väliin joka tapauksessa täydellisesti. Viimeiset vedet ja kohti kaupungin rajaa. Vedellä on väliä.







25.5.2019

Hapanoluita ja hipstereitä - eiku kombuchaa!


SOUR SPRING BREAK! Kuulostaako jopa liian nuorekkaalta ja trendikkäältä? Pohjoismaiden ensimmäisen hapanoluisiin keskittyvän festivaalin hipsteri-imu oli jo reilusti ennen tapahtumaa käsin kosketeltavissa. Kalliosta pääsee ratikalla melkein suoraan Korjaamon ovelle, mutta minäpä löysin parkkipaikan jopa vielä lähempää. Kyllä, saavuin autolla olutfestareille. 


Alkuillasta tapahtumapaikka vaikutti hyvin tyhjältä ja paikalla olevasta kuluttajasta monet eivät edes edustaneet maksavaa asiakaskuntaa. Hain Korjaamon omalta baaritiskiltä alkoholittoman Heinekenin suuvedeksi ja pyörin hetken aikaa hämmentyneenä ympäri soursalia nollalager kädessä, kunnes siirryin suljettuun tilaan Olutliiton hallituksen kokouksen ajaksi. Täällä Heineken ajoi itse asiassa asiansa erittäin hyvin.



Parin tunnin paikoillaan istumisen jälkeen tunnelma Korjaamolla oli muuttunut. Väkeä oli yhtäkkiä ruuhkaksi asti ja italodiskon humppavolyymi raastoi tärykalvoja. Ei ainuttakaan merinovillapipoa näköpiirissä. Pallomeren läheisyydessä keskusteluun ei enää kyennyt, joten asettauduin eteisaulaan rupattelemaan vastaan tulleiden tuttujen kanssa. Lähietäisyydeltä löytyi festareiden musta lammas, "Haze Corner", jonka valikoimassa oli NEIPA´a sekä yksi pils. Ostin kolmella eurolla viisitoista senttilitraa kirkasta olutta. Sour Spring Breakin halvimmassa hintakategoriassa oluet ovat tämän hintaisia. Kalleimmillaan tanskalaisista hapanoluista saa pulittaa kuusikymmentä euroa litra, mutta kuulemma tämä on rahan arvoista.


Nojailin tyhjään pöytää, joka osoittautuikin niin ikään myyntikojuksi. Kombucha! Alkoholitonta juomaa! Ennakkoluuloillen lähdin maistelemaan Citralla, Nelson Sauvinilla ja Simcoella kuivahumaloitua kombuchaa. Aivan käsittämättömän hyvää ja raikasta janojuomaa sekä hyvin paljon oluen kaltaista. Äkkiä ajauduinkin maistelemaan koko The Good Guysin polkupyöräkärrystä löytyneen repertuaarin läpi.  Mansikalla ja basilikalla sekä pelkällä inkiväärillä maustettujen "teejuomien" makumaisema oli kuitenkin enemmän siiderinen/mehumainen. Hyviä toki nämäkin.


Humaloidun kombuchan pauloissa jäin haastattelemaan miestä polkupyörän takana hieman lisää. Aasiasta lähtöisin olevalla juomalla on pari tuhatta vuotta vanhat juuret, joten ihan uudesta keksinnöstä ei ole kyse. Kombuchan alkoholiprosentti on yhden prosentin paikkeilla, eli tuote jää sopivasti alkoholilainsäädännön ulkopuolelle. Suomessa kyseinen raja on 1,2%, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa kombuchan kaupallistaminen on aavistuksen haastavempaa, koska täkäläinen raja on asetettu puoleen prosenttiin.


The Good Guys on nyt valmistanut tätä villihiivoilla ja elävillä bakteereilla synnytettyä pästoroimatonta terveysjuomaa helmikuusta 2018 lähtien. Markkinoilla saatavaa neljää eri makua pullotetaan kuukausittain 2000-3000 litraa, mutta kysyntä olisi vieläkin kovempaa. Kukapa ei olisi kiinnostunut jostain terveellisestä, joka vieläpä maistuu hyvälle? Alkoholittoman juoman hintataso kuitenkin aavistuksen hirvittää. Kombuchalitrasta joutuu maksamaan kahdestatoista jopa yli kahteenkymmeneen euroa litra. Toisaalta itse maksoin juuri kolme euroa viidestätoista senttilitrasta, joten kaikki on suhteellista. 


Sour Spring Break siis vielä tänään Korjaamolla, joten menkäähän maistelemaan. Tapahtumaan voi osallistua, vaikka happamat maut eivät hivelisikään makuhermoja. Eihän sitä tiedä, vaikka paikan päältä löytyisikin sellainen souri, joka muuttaisi jonkin käsityksesi tai kenties tyydyttäisi suolanhimosi. Ja autoilijallekin maisteltavaa löytyy, mutta vaikket ajokuntoasi ylläpitäisikään, niin menkää Kombocha-kioskille ja lausukaa:
- Heavenly hops. 


















20.5.2019

Tuffan Vehnä


Viisiprosenttinen Tuffa kaatuu lasiin varovasti. Pullon pohjalla on sen verran sedimenttiä, että ihan kaikkea ei heti kärkeen uskalla kumota. Hiivathan on kuitenkin saatava mukaan, joten pyörittelen pulloa ja annan suurimpien partikkeleiden painua takaisin pohjalle. Ja sitten sameutta lasiin. Samalla tuoksuun tunkeutuu hiivan mukana lisää banaanin makeutta sekä ruohoisen raikasta humalointia, joka voimistuu loppua kohden myös maussa. Kokonaisuus ei ole tuoksun osoittamalla tavalla liian makea, vaan pikemminkin sitruksisen sähäkkä. Toinen kaato tuo jo aavistuksen liikaa sementtiä joukkoon ja suutuntuma muuttuu turhan nektariiniseksi. Vehnäinen pehmeys vie kuitenkin molemmissa lasillisissa pallon maaliin, eikä tästä loppujen lopuksi puutu kyljestä kuin ruoka.
Isoisän kalsarikuviointinen etiketti kruunaa makunautinnon, mutta missä on jarrarit?

14.5.2019

Yksisarvisen tuhnu


Amager Pink Farts & Unicorns vähintäänkin lesoilee sekä nimellään että etiketillään. Pullo erottuu siis hyllystä, mutta kannattaako ostospäätös? Lasiin soljuu samean oloinen sitruuna vaahtokarkeilta lemuava lager lieju. Ulkoisesti nesteellä on lähes neipainen olomuoto, mutta kirkkauskin kuitenkin siintää siman sielussa. Maltaisen tiskiaineinen suutuntuma yltyy maussa greipin ylivoimaksi, eikä tämä jälkimakua kohti ainakaan yhtään lievene. Kokonaisuus jää mykkäisen tuhnuksi.

11.5.2019

Panimo Duuni Jussi-Brown 2018


KimitoKeiky-kotiolutkilpailu lähestyy jälleen! Viime vuoden skabassa mukana olleita oluita jäi muutama pullo kellariin ja sieltä silmiini osui jyväskyläläisen Panimo Duunin Jussi-Brown. Etiketin päivämäärä kiinnitti huomioni, koska kyseinen brown ale on pullotettu kutakuinkin tasan vuosi sitten. Vaikka Jussi-Brown ei kovatasoisen KimitoKeikyn 2018 finaaliporukkaan päässytkään, niin muistikuvissa on erittäin laadukas ja tyylinsä mukainen tekele. Mutta miten kotiolut on kestänyt vuoden kellaroinnin?


Olut on täysin kirkas ilman minkäänlaista sakkaa pullon pohjalla. Rubiinisen ruskea neste vaahtoaa tulppaanissa kauniisti ja jättää pintaan ohuen harson. Tuoksu on kellaripubisesti brittisen brown ja maltaisen makea. Jostain kuitenkin aisteille kumpuaa vihdotun puusaunan viilenneet leppälauteet, joiden kosteus leijailee yhä ulkoilmassa. Suutuntuma on kevyen kuparinen ja karamellisen kuorrutettu. Maussa kaikki edellä mainitut voimistuvat entisestään ja jälkimaussa paahteinen suklaisuus iskee suoraan suonille. Kyllä, tämä vuoden vanha kotiolut on edelleen erittäin nautinnollinen ja laadukas brown ale.

14.4.2019

Kevään Keisarit


Nokian Panimo lähestyi jälleen näytepakkauksen voimin. Kevään Keisari uutuuksista kaupoista jo löytyy kuvassa olevat tuotteet, joita panimon sivuilla luonnehditaan seuraavasti: "Punertava, wieniläistyyppinen pohjahiivaolut. Tämä mm. vienna-maltailla tehty täysmallaslager vie nauttijansa wieniläisten kristallikruunujen alle valssin pyörteisiin. Vaahto kuin keisarinna Sisin tanssiaispuvun helma, maku soi kielellä kuin sinfoniaorkesterin lento, allegro ja adaggio" sekä "Musta, irlantilaistyyppinen stout, jonka tukeva paahteisuus ja miellyttävä maltaisuus sekä maltillinen 5,5% alkoholipitoisuus panee jalat vipattamaan kuin Flatleyn irkkutanssirivistöllä. Tästä ei stoutti stoutimmaksi tule". 

Wiener Lager 5,0%
Auringonlaskuisen oranssi Keisari puleeraa päivän päikkeessä kuin parahin prinssi. Maltaisen makean tuoksun päällä leijailee nokialaisen lähikaupan kahden euron hävikkilaatikkolta eksynyt yksinäinen banaanikärpänen. Suutuntuma on kevyen kapea-alainen ja kolsyraisen kotikaljainen. Kokonaisuutena ihan mukiinmenevä, mutta ei täysin kokonainen.

Premium Stout 5,5%
Aavistuksen Coca-Colaa ruskeampi sekä valoa punertavammin taittuva neste vaahtoaa nätisti. Tuoksussa on niin vaniljaa kuin vadelmaakin, mutta paahteinen pikakahvi prässää piispankahvoja kuin pikaliima. Suutuntuma on niin ikään mokkainen, mutta samalla kaihoisen katkeroinen. Kokonaisuutena täyteläisen topakka ja tyylipuhdas toteutus.

13.4.2019

Helsinki Beer Festival 2019





Ensimmäistä kertaa henkilökohtaisessa Helsinki Beer Festival historiassani ennätin Kaapelitehtaalle jo lehdistötilaisuuden alkuun. Näin ainakin siis oli tarkoitus, mutta pari minuuttia Merikaapelihallin kellariosastolla harhailua ja myöhässä sisään, sori. Festivaalijohtaja Markku Korhonen kertoili omaan boheemiin tapaansa tutut tarinat festivaalien sisällöstä sekä tämän kertaisesta teemamaasta Slovakiasta. Organisaation maakuntakierroksella Korhonen oli päässyt tutustumaan kattavaan otantaan Slovakian 67 pienpanimosta, joista HBF tarjosi jälleen asiakkailleen erinomaisen valikoiman tuotteita, joita ei liiemmin Suomessa ole nähty. 


Korhonen tarjoili perjantain ensimmäisen oluen itse. Slovakialainen tumma lager hämmästytti humaloinnillaan ja osoittauituikin sitten lopulta DIPAksi. Tummaa lageria olisi ollut siinä viereisessä hanassa. Ensi puraisun jälkimainingeissa ammattilaistunnit alkoivat vetää ensimmäisiä maistelijoita sisään. Tila tuntui aika täydeltä jo kello kolmen pintaan, vaikka ovet avautuivat suurelle yleisölle vasta viideltä. Jotenkin sellainen tuntu, että näitä "ammattilaisia" on joka vuosi enemmän ja enemmän. Toisaalta monet näistä tekevät tilaa maksaville asiakkaille lähtiessään pois alueelta jo pian varsinaisen aukioloajan alettua. Itse henkilökohtaisesti olen monena vuonna lukeutunut näihin "seiskan bussiin"-porukoihin, kuin myös tänäkin viikonloppuna.


Ruokapuolella Alexanders tarjoili härkänsä optimaalisesti nestettä tihkuvan märkänä ja Kuivalihakundi luonnollisesti kuivana. Lisäksi tarjolla oli perinteiset saksalaiset makkara-annokset sekä Johann Schlagin osterit. Lauantainakin pyörähdin niin ikään vielä paikalla, mutta aikani kului Olutliiton liittokokouksen merkeissä, enkä ehtinyt edes oluelle. Oliko siellä muuten tänä vuonna sika?









10.4.2019

"Beer Tasting for Professionals" @ Belgium Embassy


Varma vuotuinen kevään merkki on Belgian suurlähetystön kinkerit ambassadorin houstaamana Kaivopuiston residenssissä. Viime syksyn vierailun aiheuttamaa juustoähkyä muistellen kurvailin paikalle kaikkia mahdollisia julkisen liikenteen kulkuneuvoja hyödyntäen ja saavuin lopulta paikalle tyylikkäästi vain pari tuntia myöhässä. Näin ollen henkilökohtaisesti en tiedä tuon taivaallista isännän tervetuliaispuheesta, mutta yläkerran puheensorinasta päätellen tunnelma oli tähän mennessä niin sanotusti jo korkattu.


Paikalla oli toistakymmentä tuntemattomampaa sekä muutama jo ennestään tutumpi belgialainen panimo maistattamassa omaa valikoimaamaansa meille suomalaisille "professionaaleille". Suurin osa näistä edusti pienempiä panimoita. Belgialaisten oluiden kanssa annoskoot on yritettävä pitää mahdollisimman pieninä, mutta aika usein kyseisessä suurlähetystössä tämä on ollut kaatajien puolesta vaikea ymmärtää. Tällä kertaa asia ei kuitenkaan tuottanut vaikeuksia. Ainakin pienpanijat taisivat olla pihempiä omista keitoksistaan, joka laskettakoot tässä kohtaa positiiviseksi asiaksi. Vähemmän olutta jukkapalmuille.


Selkeästi suurimman huomion kaikista oluista sai Houblonden luomuolut, jota mainostettiin isosti "maailman ensimmäisenä dynamisoituna oluena". Belgiasta Suomeen tätä ihmettä oli lähetty markkinoimaan panimopamppu Tanguy De Prestin tytär Marine, joka lausui vakuuttavan mainospuheensa jokaiselle olutta maistaneelle. Hänen harmikseen, en usko, että kukaan tästä kuitenkaan vakuuttui. Vai mitä mieltä, voiko oluesta tulla parempaa jos sen raaka-aineena käytettävä vesi "dynamisoidaan" ajamalla se pyörteen lävitse?


Kaiken kaikkiaan partyt menivät perinteikkäästi makuja maistellen. Suolapalat tosin olivat kokeneet pienoisen inflaation, mutta toki juustot ja oliivit tukivat oluiden makupalettia erinomaisesti.

Paikalla olleet panimot: Van Bulck Beers, Brouwerij van Steenberge, Brouwerij The Musketeers, Brouwerij Maenhout, Brouwerij Leysen, Brouwerij Kompel, Brouwerij Het Nest, De Meester, Broeder Jacob, Brasserie Lupulus, Brasserie Houblonde, Brasserie d'Ebly, Brasserie de Silly, De Gijzelse Microbrouwerj, De Hoevebrouwers, Hoppegeluk, Brouwerij de Kassei, Dame Jeanne.

22.3.2019

Los Bastardos Linden


Raumalainen Linden Brewery sai kunniakseen valmistaa arvovaltaiselle yhtyeelle, Los Bastardos Finlandeses, oman oluen. Oluen tyyliksi muotoutui yllätyksettömästi bändioluille stereotyyppinen lager. Mutta mexican lager? Paperilla älyttömän yhteensopiva kombo yhtyeen imagon kanssa, mutta varsinkin maissi oluessa tuo ensimmäisenä kuitenkin mieleen kirkkaat ja pitkäkaulaiset pullot, joiden kyljessä komeilee joko keltapaitaisen siivouspalvelun tai italialaisen eurodance-yhtyeen nimike pienellä extralla. Tähänkö on Suomen Thin Lizzyn / ZZ Topin arvokkuus runnottu?


Oluen historia sai alkunsa kyseisen bändin laulajan, Bryn Jonesin vieraillessa Raumalla edellisen vuoden lopulla. Taitelijan trubaduuri -osuuden loputtua hän päätyi paikallisten panomiesten pöytään ja yhteistyökuviot olivat nopeasti toteutusta vaille valmiina. Pitäähän jokaisella itseään kunnioittavalla bändillä olut olla ja tällä kertaa kyseessä sattui olemaan yhtye, jolla on eittämättä yksi maailman vaikuttavimmista logoista, joka kilpailee uskottavuudestaan jopa Motörheadin kanssa.

"Muutaman tuopin ja jallun jälkeen olutkin oli suunniteltu." - M. Linden


Patinoituneen puupaneelin värinen jalojuoma tuoksuu raikkaalle ruohomättäälle sekä nahkaiselle nuottitelineelle. Kaikki Coronan tapaiset mielleyhtymät katoavat välittömästi. Suutuntuma soittaa skitalla suoranaisen samettisia sointuja sauhutellen samalla sikaria sisätiloissa. Maissin makeus pehmentää Motueka-humalan tuomaa luontaista limen purentaa ja kääntää mullasta esiin kaivetun Marshallin nupit kaakkoon heti ensi rytmistä. Sitruksisuus nousee loppua kohden Domestosmaisen dominaattorin rooliin raikastaen ruumiin radikaalisti. Kokonaisuutena Los Bastardos Finlandeses Lager on juuri sitä kaikkea mitä samainen yhtye edustaa. Vienna lagereiden Jack Daniel´s, rock ´n´ rollin ruumiillistuma lasipullossa. Olut jota on vain yksinkertaisesti pakko saada lisää. Viva Los Bastardos!



4.3.2019

Pyynikin Käsityöläispanimon uutuuksia


Vuodenvaihteen jälkeen porstualleni oli jälleen ilmestynyt olutlähetys Tampereen suunnalta. Kuriiri soitti ja kertoi, että "jotain juhlaolutta tässä on". Paketin avaamiseen saakka elin pelon sekaisissa tunnelmissa, koska pahvien kyljessä mainostettu Vaalea Juhlaolut ei valitettavasti ollut niitä Pyynikin Käsityöläispanimon suurimpia voitonkiljahduksia. Paketin sisältä paljastui kuitenkin vuoden alun markettiuutuuksia, jotka ainakin tähän mennessä varmasti löytyvät jo ympäri Suomea, jossei jopa pitkin Eurooppaa. 


Citra California Lager antaa nimensä puolesta odottaa aurinkoa, surffilautoja ja kasvoilla polttavaa Santa Ana -tuulta. Ulkoisesti olut on kullankeltaisen hämyinen valkealla lyhytkestoisella vaahdolla kuorrutettuna. Pitsi sen sijaan on paksua ja pysyvää. Citran pellettisyys tuntuu tuoksussa ja jatkuu maussa aina jälkiliukkaille saakka. Raikkautta on ihan mukavasti, mutta samalla myös aavistus appelsiinimehuista hiivaisuutta. Suutuntuma on lopulta aika flätti. Pyöräytys poskipäissä aikaansaa pientä pörinää, mutta happoja saisi joka tapauksessa olla tuhdimmin. Kokonaisuutena hedelmäisen virkistävä ja melkein jopa rapsakka janojuoma. Surffilaudat jäävät kuitenkin naulaan ja tuulenkin vire tuntuu enemmän katabaattisena kuin föhninä. Kyseiseen olueen on kuulemma panimolla tehty tämän keiton jälkeen pieniä viilauksia, joten kauppojen hyllyillä ilmeisesti aavistuksen upgreidattu versio.


Galaxy Saison nostattaa kauniin kromin keltaisen oluen ylle tyylikkään valkuaisvaahdon, joka ei pitsinnypläystä kaihda. Australialaiselle trendihumalalle tuttu sitrushedelmäinen raikkaus iskee nystyröille yhä syvemmin oluen siirtyessä lasista kiduksiin. Tuoksun ensivaikutelma on runsaan pellettinen sekä greipin katkuinen. Suutuntuman virkistävä sitruksisuus muuntautuu maussa jopa makean mandariiniseksi liu´uksi. Jälkimaku nousee jo ananaksen puolelle. Nestemäinen hedelmäsalaatti ja huomattavasti lähempänä föhn-virtausta kuin Citra.



Amarillo Pale Alen humalan ja maltaan symbioosisessa tuoksussa kaikuu metalli. Kuparisen punertava olut soljuu suussa melko vetisenä. Odotukset eivät nyt aivan kohtaa. Jos yritetään kuitenkin ajatella laatikon ulkoa, niin toisaalta toffeisen bitterinen maltaan makeus toimii tässä kohtaa ihan ok, vaikka tosin ei yhtään sen enempää. Jälkimaussa vihanneksisuus ajaa valitettavasti sitruksisuuden edelle, eikä jälkiliuku jätä parasta mahdollista fiilistä. Sellainen räntäsade Rochfordissa meininki, eikä sen enempää pale ale kuin amarillokaan. Tämänkin oluen reseptiin on ko. batchin jälkeen tehty korjauksia.


Winter Lager vaahtoaa varovasti ja tuoksahtaa simaisesti hiivalle ja etiketissä luvatusti "hennosti savulle". Happoja ei juurikaan ole löydettävissä. Aromatiikka tuo aisteille perinteisen kotioluen, jonka pinta on aavistuksen jäässä. Oluen tarjoilulämpötila tässä vaiheessa kuitenkin reilusti plussan puolella ja jopa lähempänä kymmentä astetta kuin nollaa. Suutuntuma heittää hedelmäisestä humaloinnista maun jälkiliukkaat suoraan junaraiteille ja tunnelma latistuu kuin markan kolikko. Välttävästi vetinen ja esanssisesti epämiellyttävä kokonaisuus. Hento, kuten kylkitekstissä luvattiin.



Peräkaneettina mieleeni pulpahti, että kellarin kätköistäni löytynee Papabeersin Winter Ale, joten jospa sitä korkkaisi tämänkin vihdoin pois homehtumasta. Kyseisen pullon kyljestä löytyy merkintä BBF 11/2015 eli yksilö on pullotettu reilut neljä vuotta sitten.
Ehkä aavistuksen turhan kauan kypsynyt yksilö siis kyseessä, mutta tarkastellaan nyt joka tapauksessa miten Papa on vuodet vastaanottanut. Kaadettaessa vaahtoaminen on Winter Lagerin kanssa samaa luokkaa, mutta hapokkuutta löytyy aavistuksen enemmän. Tuoksusta nousee pintaan metsmaasikaisen esanssinen makeus. Vieno viinaisuuskin nostaa päätään ja suutuntumassa tämä voimistuu ensivaikutelmasta yhä enemmän iholle. Tunnelma on lämmin. En ehkä odottanut liikoja, mutta loppujen lopuksi oluthan on kestänyt vuodet suhteellisen tyydyttävästi. Ei siis hyvin kypsynyt, mutta säilynyt. Mansikkainen marmelaadisuus puskee tosin turhan voimakkaasti ja alkoholinen suutuntuma vaatisi ympärilleen ruskean paperipussin, mutta onhan tämä kuitenkin toimiva paketti. Hangelle en siis luovuta. Jollain tapaa mieleni assosioituu Bryggeri Helsingin Vuosi Sata ja mieleni tekee juustoja.