19.6.2015

Pyörähdys Pukinkulmassa: Bock`s corner brewery VAASA




Kuluvan vuoden maaliskuussa nämä lasiovet aukesivat yleisölle. Kyseessä on Vaasassa sijaitseva panimoravintola, joka herättelee henkiin samaisessa Pukinkulmassa aiemminkin toiminutta Bockin Panimoa, joka loppujen lopuksi kuoli Harwallin käsiin. Terassi vaikutti houkuttelevalta ja se olikin lähes viimeistä paikkaa vaille täynnä oluen ystäviä. Sisätilat niin ikään ovat sisustettu erittäin sielua hivelevään tapaan. Valaistut kiviseinät tuovat mieleen keskiaikaisen linnan, tiiliseinät sen sijaan saksalaisen olutkellarin ja muhkeat nahkasohvat kirjahyllyineen brittiläisen olohuoneen. Lisäksi joukkoon on sekoitettu ripaus Sons of Anarchya ja Kalevalaa. Aidon panimoravintolan tuntua vahvistaa keittovälineistön välitön läheisyys.


Pöydistä löytyy asialliset luonnehdinnat oluista sekä pientä statistiikkaa öluthörhöille suunnattuna. Prösyyri antaa luvan ymmärtää ja odottaa, että ajatuksissa on jo lisää tuotteita. Tiskiltä saa kaksi maistiaisannosta viiden euron yhteishintaan. Vaan miksei kaikille kolmelle tämän hetkiselle oluelle ole kimppahintaa?
Pale ale ja Dunkel tuli maisteltua paikan päällä ja pilsnerit hain lähicittarista matkaan.

Pale Ale 5,0%
Ruohoinen aromi
Maku heinäisesti aavistuksen talikkoinen. Ei kovin raikas.
Ensi puraisu lupaa parempaa, mutta loppu kääntyy kalsean alumiiniseksi.
Saatavilla myös kauppavahvuisena (4,7%).
Dunkel 4,9%
Samettisen valuva pitsi.
Kermisen pehmeä ja toffeisen tahmea. Kokonaisuus on kevyen paahtunut. Siirappinen makeus puskee yli. Kokonaisuutena oikein maistuva teos.

Pils
Pilsneriä on saatavilla Panimolla hanasta 5,0%-versiona sekä Vaasan Cittareista 4,7%-kauppavahvuisena pullossa.
Lasissa lepää utuisen samea, jopa nektarimainen oljenkeltainen olut. Tuoksu on ruohoisen voikukkainen ja erittäin tuoreen mansikkainen. Ehkä häivähdys ananastakin on aistittavissa.
Suutuntuma on hyvällä tavalla alusta loppuun asti niljakkaan diasetyylinen. Maussa on jo tuoksussakin esille tullutta riisikakkua ja popcornia. Eikä mitään microkamaa, vaan kunnon voissa uitettua intiaanipaukkumaissia. Tai sitten se on jotain muuta. Hekuman tiivistyessä tietoisuus tuoksuista heikkenee. Jotain erittäin tuttua tässä aromissa joka tapauksessa on. Johtuisko hiivasta? Lisäksi selkeää kasvishernekeittoisuutta meiramilla höystettynä, joka lisääntyy loppua kohden samaa tahtia kuin pohjasakka lähenee. Säilyvyydelle ei taata hurjan pitkää ikää. Parasta ennen leima on pullotuksesta kolmen kuukauden päässä. Tämä kertoo kyseisen erän olevan n. 3 viikkoa vanhaa, joten hyvillä vesillä mennään. Koska pilsneri toimi ehdottomasti parhaiten, niin täytyy seuraavalla Vaasan visiitillä käydä testaamassa myös hanaversio. Muutenkin kaikin puolin käymisen arvoinen miljöö. Bocks!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti