25.1.2015

Rönnvikin vaalea ja tumma LAITIKKALA

Vihdoinkin löysin Rönnvikin pulloja! Nämä yksilöt tarttuivat matkaan Tikkurilan Citymarketista. Vuosaarelainen Timo Jukka on niittänyt mainetta kotipanijana ja jakeluoluet ovat olleet jo pitkään odottelun alla. Viinitilan yhteydessä toimiva Jukan Olutpaja on kuplinut työn alla jo viitisen vuotta.

Nimet ovat valitettavan harhaanjohtavia. Vaalea on varsinaisesti kölsch ja tumma altbier. Saksalaista teemaa siis havaittavissa. Omasta mielestä etiketeissä voitaisiin puhua asioista niiden oikeilla nimillä, mutta ehkä nämä tumma ja vaalea ovat sitten suomalaisille helpommin lähestyttävämmät nimitykset.
Molempien oluiden vaahto on saman korkuinen ja keskikuplaisen tuuhea. Vaalean kultainen "Vaalea" jättää enempi pitsiä. Blondin niittyinen kukkaisuus on yhtä hento kuin brunetin reikäleipäinen siirappisuus. Nyt puhutaan siis tuoksusta.
Maku jatkaa aika lailla samaa linjaa. Ei mitään sensaatiomaista, mutta erittäin tyylipuhdasta suorittamista. Molemmat lajikkeet ovat varsinkin Suomessa harvinaislaatuisempia löydöksiä, joten sanottakoon jo toiseen kertaan, voisi lukea etiketissä, edes pienellä fontilla. Pulloista hehkuu värimaailman kautta isänmaallisuus, veteraanit ja talvisota. Jollain lailla tämä teema yhdistyy myös oluiden maussa.
Molemmat ovat kokonaisuudeltaan kepeitä, mutta jollain ihmeen tavalla se ei haittaa. Ainakaan vetisyys ei iske missään vaiheessa pintaan. Tummassa suussa rapsuu kävyt ja havut. Vaaleassa elovena-tyttö viljasiilossa.
Muistaakseni ainut kotimainen kölsch, jonka olen maistanut aikaisemmin, tuli Laitilasta ja sen tämä kyseinen ainakin hakkaa mennen tullen. Tumma pesee lattiaa vähintään Koffin Perinnekaljalla.
Vaalea 85
Tumma 80

12.1.2015

Panimo Hiisi Synnyimme Lähtemään ja Lutakko Offroad JYVÄSKYLÄ

Maanantain perimmäiseksi synnikseni tunnustan, että epähuomiossani aika ajoin kellarini uumeniin unhoittuu liian pitkäksi aikaa sellaisiakin olusia, joiden nautittavuus tuorekseltaan olisi enemmän kuin suotavaa. Tällä kertaa perääni huutelivat Panimo Hiiden kaksi kumppanusta. Vieri vieren aseteltuna ja parasta ennen päiväykset männä vuotisina. Korkit auki sanoin ja lasit täytyivät.
Eurooppa Neljä Teatterin 25-vuotista taivalta kunnioittavan oluen tuoksu on marjaisen maltainen ja Lutakko taas haiskahtaa hedelmäiselle humalalle. Ulkoisesti oluet ovat samankaltaiset. E4 aavistuksen tummempi ja Offari reilusti vaahtoavampi.
Molemmat ovat säilyneet yllättävän hyvin ikäänsä nähden. Ei liiemmin tunkkaisuutta tahi muuta epämieluisaa sivumakua. Mopo-olutkin rähisee edelleen trooppiset humalat tankissa suhisten ja vehnäiset ralliraidat greippiruohossa vinkuen. Teatteribisse sen sijaan on kuin keritty versio panimon Rakista. Ei niinkään lämmin ja karvainen, mutta oikeassa ajassa ja paikassa ihmisen paras ystävä.
E4 78
Offroad 84

10.1.2015

Iso-Kallan Savo Special Bitter 4,5% KUOPIO

Vaaraslahtelaisen bitterin kaataminen lasiin osoittautuu suhteellisen hitaaksi ja lähes mahdottomaksi toimenpiteeksi. Korkki auki ja nesteet pitkin pöytää. Vaahdon laskeuduttua toinen kaato ja jälleen ohranestepitoinenvahinko.
Pehmeän persikkaisen pittersohvenin pitsi polkee perinpohjaisen parokkista polkua Raaseporin rannoille asti. Tuoksu on maltaisen hiivainen ja sappisaippuaisen sitruksinen. Suutuntuma on niin ikään hyökkäävän hapokas sekä katkeran kuusinen. Kokonaisuudesta kasvaa loppua kohden mehukkaan metsämansikkainen ja raikkaan ruohoinen sitruspirtelö. Siinä sopivasti yrttiä ja pähkinää niin riistaruuan kumppani on tässä ja nyt.
84

5.1.2015

Einstök Icelandic White Ale 5,2% vs To Øl Cloud 9 Wit 4,6%

Some on vuoden vaihteen jälkeen huutanut juomasuosituksiaan normaalia enemmän, kiitos Valviran ja uusien alkoholilakisäädösten yhä useampi haluaa kertoa julkisesti minkälaista nestettä milloinkin on nauttimassa.
Tänään mielenkiintoni Twitterissä herätti Helinä Turumore kysellen olutharrastajien suosituksia alkavalle viikolle ja samalla jakaen oman olutvinkkinsä. Koska kellarista löytyi Helinän suosimaa White Alea, niin miksipä en olisi ottanut maistiin. Samalla hyllyllä notkotti tanskalainen hyvin samankaltaisilla spekseillä ladattu kumppani, joten nappasin kaverin matkaan.

Viikinki on kaikin puolin hentoisempi otteeltaan kuin tanskalainen yhdeksäs pilvi. Väreissä oljenkeltaisuus jää kuparisuuden jalkoihin ja tuoksussa korianterisen kukkainen vehnäisyys saa hedelmäisen humaloidusta rautakangesta iskuja suoraan polvitaipeeseen. Haraldin vaahtopääkään ei kunnioitusta herätä, mutta cumuluspilvi sen sijaan tyrskyää kohti horisonttia jättäen jälkeensä suunnattoman täyteläisen tähtisumun pitsin muodossa.
Makunystyröillä Cloud on mangoisen mausteinen ja lopussa mandariinisen makea. Hapokkuus hallitsee. Loppujen lopuksi en ehkä asettaisi wit-kategoriaan, mutta toimii erilaisuudessaan loistavasti. Kokonaisuutena erilainen, mutta tavanomainen.
Icelandicin suutuntuma on aavistuksen tiskiaineinen, banaanisen makea ja persikkaisen pehmeä. Jälkimaku on sulaa hunajaa, jonka kuultavan valumisen jäljet painautuvat poskipäihin aivan kuin nautittava neste olisi kaksinverroin ruumiinlämpöä kuumempaa. Finaali osoittautuu omaan makuuni turhan makeaksi, mutta kokonaisuus on uniikin originaali.
Lähdöstä alkaen aina viimeiseen mutkaan saakka tanskalainen johti kirkkaasti, mutta joskus käy niin, että loppusuoralla painetaan ohi rintakehän mitalla.
Otin vielä molemmat oluen loput pulloissa lauteille mukaan, mutta varsinaisiksi saunaoluiksi kummastakaan ei näyttänyt olevan.
Einstök Icelandic White Ale 86
To Øl Cloud 9 Wit 84

3.1.2015

Saimaan Tolkku Ale 4,7% MIKKELI

Milläkäs sitä paremmin aloittaisi vuotta 2015, kuin Saimaan Tolkulla. Kyseisen oluen ostamisella kun tulee tukeneeksi samalla Tolkku käteen alkoholiverotuksessa -yhteisöä, niin otin samoin tein useamman putelin. Asetelma alkaa olla täydellinen. Televisio tarjoaa juuri ensimmäistä Uuno Turhapuro elokuvaa ja heti perään verkkokalvoille iskeytyy Juoppohullun Päiväkirja. Tässähän on tolkkua. Jälkimmäinen elokuva ei valitettavasti vastaa lähellekkään kirjan antamaa hekumaa. Pettymys numero uno.
Oluttolkku on kirkkaan kultainen ja vaahtoaa varovaisen valkeasti. Trooppisen hedelmäinen tuoksu on täyteläisen kypsä, mutta samalla aavistuksen kankean tupakkainen. Tunkkaisuus jatkuu suutuntumassa tuoden maisemaan mukaan viljapeltoista yrttisyyttä ja loppua kohden ruohoista sitruunaisuutta. Kokonaisuus on yhtä maltaisen kärkäs kuin aatteen ajatusmaailma ja jättää suuhun hapokkaan tuhkaisen jälkimaun.
Oliko tässä tolkkua? Ajatuksena paljonkin. Maussa riittävästi.
77