29.9.2016

Sori Brewing - Great Scott!

 'Where we're going, we don't need roads'." 
Leikitään 5,1%:sella plutoniumilla. Belgi Pale Ale nimeltään Great Scott! suomalaisten virolaispanimolta. En tiedä onko mittariin naputeltu päivämäärä historiaa vai tulevaisuutta, mutta ainakin kumit ovat liekeissä. Samaisesta burnista löytyy yhteneväisyys oluen väriin. Voimakkaan valkoinen vaahtokin on kuin raivotautisen Biff Tannenin suusta. Tuoksussa on aavistus lantaisuutta, mutta todellisuudessa se taitaa olla mieleni muunnelmia belgihiivaisesta jälkikäymisestä, joka ilmenee saippuaisen sitruksisena suutuntumana. Runsaspiirteinen hapokkuus pistelee aluksi, mutta tasaantuu nopeasti nätisti näykkiväksi nautinnoksi. Mäntyisen maltainen makukokonaisuus muuntautuu mullasta mansikkaisen mangoiseksi manaksi. You are my density, kuten G. D. McFly asian ilmaisisi.
81



24.9.2016

Crimson - syntisen punainen intiaani


Twin Peaksia tai Moulin Rougea tapaileva esirippu kätkee taakseen syntisen punaisen oluen, joka on pantu Akaan Hopping Brewstersillä tyttöjen toimesta. Ensimmäisen filmatisoinnin mukaan Crimson voitaisiin suomentaa verenpunaiseksi, mutta toinen mielleyhtymä tuo esiin myös adjektiivikäännöksen kevytkenkäinen.
Neste itsessään on enemmänkin ruskea kuin punainen, mutta pientä rubiinin kiiltävyyttä on aistittavissa auringon osuessa Teku-lasin reunoille. Tuoksusta aistin välittömästi viime viikkojen lempihumalani, Mandarina Bavarian. Lämmin euforia valtaa mielen. Siihen lisänä pähkinäistä makeutta havupedillä. Myhäilevän mansikkainen maku myötäilee mielialaa samalla, kun karamellisen mäntyinen kokonaisuus kietoutuu kielen ympärille aiheuttaen enemmän kuin kohtalaisen mukavuuden tunteen. Crimson (5,9%) saavuttaa triumfin torvien soidessa.
87

20.9.2016

Humalove Susanna's Housewarming Saison 7%


Alunperin kotipanimolla tupaantuliaisiin valmistettu olut näkee nyt uuden tulemisen. Tuote on ensimmäistä kertaa ison yleisön edessä maamme monopolin hyllyillä. Omassa lasissa saison batchista #13 ja lainapanimona tällä kertaa belgialainen Anders. Meripihkainen olut vaahtoaa rusehtavan runsaasti ja tuoksahtaa maltaisen makealta ja mausteisen mangoiselta. Suutuntuma on voimakkaan hedelmäinen ja hiivaisen hapokas. Belgisen pippurinen maku loppuu kurkkupastillisen menthooliseen raikkauteen. Alkupurennan liiallisen hiilihappoisuuden jälkeen olut parantaa juoksuaan loppua kohden vähintään viidellätoista pisteellä. Kokonaisuus on lempeästi lämmittävä ja mukavasti menevä. Onnea uuteen kotiin!
85

18.9.2016

Rakkauden tunnustuksia ja kosintaa Porvoon Paahtimolla



Thornbridgen I Love You Will U Marry Me on oodi rakkaudelle. Maltaisen mansikkamehuinen tuoksu kertoo hellästä suhteesta oluen panemiseen ja sitä kautta itse tuotteen synnytykseen. Suutuntuma on siiderisen simainen ja sulavan sileä. Strawberryt tunkee tällä kertaa omaan makuuni liiakseen pintaan, mutta uskoisin tämän olevan enemmän kuin tarkoituksen mukaista. Itse en ole niin in love kuin monen vastakkaisen sukupuolen edustajan olettaisin reagoivan tähän lemmen potioniin, mutta mielenkiintoisen mieto ale joka tapauksessa lasissa. Sex on the beach on niin old school.
77


Rakkauden tunnustuksien jälkeen uppouduin samaisen panimon Bracian kautta täydelliseen euforiaan, mutta se on ihan toinen tarina se. Loppujen lopuksi ketään ei vahingoitettu otsikon pelotteilla.

16.9.2016

Jenkki IPA aus Berlin 6,9%


Kimito Brewing ensi kokemukseni jälkeen läksin täydentämään Mandarina Vehnä varastojani Alkoon. Samalla reissulla silmiini osui tutun näköinen gargoyle tuoppi kädessään. Puolitoista kuukautta sitten Stonen Berliinin panimolla tölkitetty IPA oli löytänyt tiensä Porvooseen. Four-pack matkaan ja äkkiä kotiin. Tsih!
Kullankeltainen aipiiei solisee lasiin valkean vaahdon saattelemana. Marmeladisen makea ja raikkaan mäntyisesti tuore tuoksu ei liiemmin luotaan työnnä. Suutuntuma on rapeasti humaloitu ja sitruksisen hunajainen. Jos lähdetään hiuksia halkomaan, niin kokonaisuudesta en kuitenkaan arvaisi kyseessä olevan näinkin tuore tölkki. Aavistus tunkkaisuutta työntyy esiin jälkimaun kautta ja alun raikkaus katoaa hiljalleen. Ei siinä, että olut olisi huonoa, päinvastoin. Erinomaisen suoraviivainen työnnäyte, mutta ehkä jopa liiankin kliininen. Kolme vuotta sitten olisin varmaan kirkunut hurmoksesta, mutta perinteisen IPAn aika omissa makunystyröissäni on yksinkertaisesti tukahdutettu liiallisella tarjonnalla ja India Pale Alejen tuoreuden tärkeyden kulminoitumisella. Ilmeisesti laadukkaassa perusIPAssa ilman kikkailuja neljäkymmentäkin päivää panosta on liikaa?! Kaikesta nysväröinnistä huolimatta laatupisteet:
85

10.9.2016

Kimito Brewing Mandarina Vehnä 5,5% KEMIÖNSAARI

Kimito Brewingin panimotoiminta on henkilökohtaisesti minulle vielä täysin tuntematonta, mutta asiaan tulee nyt muutos. Bongasin Alkon hyllystä tämän etiketiltään pelkistetyn, mutta tarkemmin tarkasteltuna lopulta hyvin yksityiskohtaisenkin tyylikkään pullon ja mielenkiinto nousi välittömästi pilviin kohdatessani samalla itselleni täysin uuden pienpanimon. Hintaa lestillä oli 4,58€.

Kaadetaan lasiin ja tuumaillaan.
Oluen tuoksu vie vahvasti saksalaisten esikuvien tonteille ja banaaninen esterisyys valtaa sielun. Täyteläisen hiivainen tunnelma vakuuttaa jo sieraimet, mutta päästessään valloilleen sylkirauhasten mystiseen maailmaan silkkinen suutuntuma sivelee sellaisia sulosäveliä, että pitkään kestänyt vehnälakkoni tuntuu löytäneen taittajansa. Mausteinen mandariini täydentää makukokonaisuutta hivellen hilpeän hyvinvoinnin huonetta hansakeltaisella henkäyksellä. Goethen väriopissa keltainen mielletään iloiseksi ja jopa kiihottavaksi väriksi, joka on hyvin herkkä epäpuhtauksille. Pienpanimotoimintaan tämä kuvaus on helppo liittää. Ainakin tämän lestin perusteella voin vakuuttaa, että Kemiössä on erittäin puhtaat lattiat.
Olut on omistettu Kallelle, till Kalle.
92

9.9.2016

Saimaan Brewer's Special 4,7% uutuudet - summa summarum


Saimaan Juomatehdas lähetti muutaman oluen ennaltaehkäisemään meidän olutblogistien mahdollista syysmasennusta. Kohta puoliin kauppoihin rantautuvia oluita löytyikin pahvilaatikon uumenista melko kelpo määrä, mutta onko näistä asettumaan pimeitä iltoja vastaan?
Brewer´s Special -sarjan uutuuksia ainakin oli pakattu matkaan neljä kertaa neljä, joten eiköhän noista jonkinlaisen käsityksen kahden litran jälkeen saa. Summaan tässä vielä koko four-packin sisällön, vaikka nämä jo erikseen tulikin postattua. Jos siis olet jo kyseiset jorinat lukenut käännä kanavaa, tässä ei mitään uutta tule. 

Pacific Pale Ale

Aloitetaan Pacific Pale Alesta, koska se tuo ulkoisesti vahvasti mieleen Põhjalan Uus Maailm:n, joka teki aikoinaan ainakin allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen.
Kuva luotaa liiakseen oranssia ja todellisuudessa olut onkin huomattavasti keltaisempi, mutta kuvankauniisti utuinen. Sitrushedelmäinen humalointi herättää haistinkanavissa hilpeän herukkaisia hekumaatioita, jotka johtavat kurkkupastillisen rikkaaseen raikkauteen. Suutuntuma vahvistaa yrttisiä niveliä pistellen hapokkaasti humalaa kohti hiussuonia. Raikkaan rapsakka kokonaisuus loppuu greipin kirpsakkaan ja aavistuksen tiskirättiseen purentaan, joka jää kaikumaan poskipäihin pitkäksi aikaa. Neljäpilkkuseiskaksi kuitenkin aika mukiin tai ehkä jopa tulippiin menevä tapaus. Humalina Columbusta, Cascadea, Citraa ja Equinoxia.
80

Houston Brown Ale

Olut on saanut värinsä avaruuspukuun pukeutuneen astronautin hiuksista, joiden mukaan taustalla oleva kuurakettikin tuntuu löytäneen väriloistonsa. Kuohkean kermaisen vaahdon jättämä pitsi laineilee sekin permanentin lailla. Tuoksu on makean maltainen ehkä jopa hieman siirappisen sokerinen. Silkkinen suutuntuma tuntuu hyvältä. Sopivasti makeutta ja vehnän (?) tuomaa pehmeyttä. Persikkaisen pyöreä maku sopii tähän lämmetessään kellariseen kokonaisuuteen kuin sika vartaaseen. Se miten suhtaudut tikun nokassa roikkuvaan kokonaiseen eläimeen on hyvin yksilöllistä ja tunteisiinkin iskevää aivan niin kuin jokainen nauttimamme olutkin. No, ainakaan nyt ei ole lokakuu. Parasta tässä kyseisessä juomassa on jälkimaku. Savuisen smoothi salamanteri suorastaan sihisee suun sopukoissa. Yleensä vastaavat neljäpilkkuseiskavahvuiset brown alet ovat saaneet henkilökohtaisella tasolla jäädä kauppaan, mutta tässä kohtaa en kuitenkaan aivan täysin järkyttyisi vaikka Houston joskus kauppakärryyni hyppäisikin.
82


Houstonin ja Pacificin välinen kamppailu jäi askaruttamaan ja kun näitä tölkkejä nyt oli jäljellä, niin testasin kyseiset oluet rinnakkain ihan vain saavuttaakseni henkilökohtaisen suosikkini varmuuden. Vastakkainasettelun jälkeenkin yhdyn suomea puhuvaan Drew Barrymoreen Charlien Enkeleissä -Olen samaa mieltä. Houston rocks.

California IPA

Meripihkaisen tasainen ja persikkainen neste valtaa Spiegelau-lasin. Tötterö sopii kyseiselle oluelle erinomaisen hyvin ei pelkästään tyylinsä puolesta, mutta etenkin keikkakeittäjä Salmen lasikuvailujen perusteella myös etiketti imee vidriomaljaa puoleensa falloksen voimalla. Tiilisesti tunkkaisen trooppinen tuoksu ei liiemmin kuitenkaan viettele. Suutuntuma on purevan puinen ja pistävän pesusieninen. Vahvasti hedelmäisen humaloitu maku vie ajatukset kohti Californian surffiaaltoja, mutta ei kuitenkaan raikkaan merituulen syleilyyn asti. Tunnelma jää lopulta hiekkarannalle ränsistyneen ovettoman pukukopin tasolle. Kinuskisen kapea ja karvaisen kuiva kokonaisuus on turhankin raastinrautainen, eikä varsinaista virkistäytymistä kyseisen oluen ansiosta pääse valitettavasti tapahtumaan. Jälkimaku maistuu vesiohenteiselta seinämaalilta.
68


Saimaan Spesiaali Jokereita en ole kahden ensimmäisen erän jälkeen maistanut, koska en ole siihen nähnyt kiinnostusta. En tiedä täysin totuutta tämän sarjan takana, mutta yksi teoria on ollut, että jokerihumalat valitaan eriin sen mukaan mitä on jäänyt varsinaisista keitoksista yli. Tämä kuulostaisi bisneksen kannalta erinomaiselta strategialta, mutta toisaalta olisihan se panimon imagon kannalta kiva, että oluet myös maistuisivat hyviltä. Tiedä häntä. Nyt kuitenkin erän numero kahdeksan kimppuun.

Neste kaatuu lasiin kuravetisti kellertävän rusehtavana ja nektariinisen sameana. Ulkoisista ominaisuuksista vaahto on kauniin samettisesti runsasta, mutta muuten mikään ei liiemmin silmiä houkuttele. Hikisen hyinen tuoksukaan ei odotuksia nostata, mutta viedään Jokkeri huulille. Maussa hiivainen happamuus dominoi kaikkea muuta, eikä olut yksinkertaisesti ole juomakelpoista. Enempää en lähde analysoimaan, vaan loput nesteet päätyy viemäriin. Koska näitä kuitenkin on vielä kolme tölkkiä jäljellä, annan toisen mahdollisuuden. Toisellakin kertaa alumiinipakkauksesta päätyy lasiin sama viemäriltä haiseva olut. Jos haluat elää reunalla, niin nykäise hihasta. Minulla on edelleen näitä vielä kaksi, enkä taatusti tule niitä itse korkkaamaan.
35

Pullot odottavat vielä testausta

7.9.2016

Korruptionarri: Brewer's Special Joker Hop Ale 8. erä


Saimaan Spesiaali Jokereita en ole kahden ensimmäisen erän jälkeen maistanut, koska en ole siihen nähnyt kiinnostusta. En tiedä täysin totuutta tämän sarjan takana, mutta yksi teoria on ollut, että jokerihumalat valitaan eriin sen mukaan mitä on jäänyt varsinaisista keitoksista yli. Tämä kuulostaisi bisneksen kannalta erinomaiselta strategialta, mutta toisaalta olisihan se panimon imagon kannalta kiva, että oluet myös maistuisivat hyviltä. Tiedä häntä. Nyt kuitenkin erän numero kahdeksan kimppuun.

Neste kaatuu lasiin kuravetisti kellertävän rusehtavana ja nektariinisen sameana. Ulkoisista ominaisuuksista vaahto on kauniin samettisesti runsasta, mutta muuten mikään ei liiemmin silmiä houkuttele. Hikisen hyinen tuoksukaan ei odotuksia nostata, mutta viedään Jokkeri huulille. Maussa hiivainen happamuus dominoi kaikkea muuta, eikä olut yksinkertaisesti ole juomakelpoista. Enempää en lähde analysoimaan, vaan loput nesteet päätyy viemäriin. Koska näitä kuitenkin on vielä kolme tölkkiä jäljellä, annan toisen mahdollisuuden. Toisellakin kertaa alumiinipakkauksesta päätyy lasiin sama viemäriltä haiseva olut. Jos haluat elää reunalla, niin nykäise hihasta. Minulla on näitä vielä kaksi, enkä taatusti tule niitä itse korkkaamaan.
35


5.9.2016

Korruptiokuuraketin kyydissä: Saimaan Brewer's Special Houston Brown Ale


Olut on saanut värinsä avaruuspukuun pukeutuneen astronautin hiuksista, joiden mukaan taustalla oleva kuurakettikin tuntuu löytäneen väriloistonsa. Kuohkean kermaisen vaahdon jättämä pitsi laineilee sekin permanentin lailla. Tuoksu on makean maltainen ehkä jopa hieman siirappisen sokerinen. Silkkinen suutuntuma tuntuu hyvältä. Sopivasti makeutta ja vehnän (?) tuomaa pehmeyttä. Persikkaisen pyöreä maku sopii tähän lämmetessään kellariseen kokonaisuuteen kuin sika vartaaseen. Se miten suhtaudut tikun nokassa roikkuvaan kokonaiseen eläimeen on hyvin yksilöllistä ja tunteisiinkin iskevää aivan niin kuin jokainen nauttimamme olutkin. No, ainakaan nyt ei ole lokakuu. Parasta tässä kyseisessä juomassa on jälkimaku. Savuisen smoothi salamanteri suorastaan sihisee suun sopukoissa. Yleensä vastaavat neljäpilkkuseiskavahvuiset brown alet ovat saaneet henkilökohtaisella tasolla jäädä kauppaan, mutta tässä kohtaa en kuitenkaan aivan täysin järkyttyisi vaikka Houston joskus kauppakärryyni hyppäisikin.
82

3.9.2016

Korruptiolainelaudan kärjessä: Saimaan Brewer's Special California IPA


Meripihkaisen tasainen ja persikkainen neste valtaa Spiegelau-lasin. Tötterö sopii kyseiselle oluelle erinomaisen hyvin ei pelkästään tyylinsä puolesta, mutta etenkin keikkakeittäjä Salmen lasikuvailujen perusteella myös etiketti imee vidriomaljaa puoleensa falloksen voimalla. Tiilisesti tunkkaisen trooppinen tuoksu ei liiemmin kuitenkaan viettele. Suutuntuma on purevan puinen ja pistävän pesusieninen. Vahvasti hedelmäisen humaloitu maku vie ajatukset kohti Californian surffiaaltoja, mutta ei kuitenkaan raikkaan merituulen syleilyyn asti. Tunnelma jää lopulta hiekkarannalle ränsistyneen ovettoman pukukopin tasolle. Kinuskisen kapea ja karvaisen kuiva kokonaisuus on turhankin raastinrautainen, eikä varsinaista virkistäytymistä kyseisen oluen ansiosta pääse valitettavasti tapahtumaan. Jälkimaku maistuu vesiohenteiselta seinämaalilta.
68

1.9.2016

Korruptiohaikalan suussa: Saimaan Brewer's Special Pacific Pale Ale



Saimaan Juomatehdas lähetti muutaman oluen ennaltaehkäisemään meidän olutblogistien mahdollista syysmasennusta. Kohta puoliin kauppoihin rantautuvia oluita löytyikin pahvilaatikon uumenista melko kelpo määrä, mutta onko näistä asettumaan pimeitä iltoja vastaan?
Brewer´s Special -sarjan uutuuksia ainakin oli pakattu matkaan neljä kertaa neljä, joten eiköhän noista jonkinlaisen käsityksen kahden litran jälkeen saa. Aloitetaan Pacific Pale Alesta, koska se tuo ulkoisesti vahvasti mieleen Põhjalan Uus Maailm:n, joka teki aikoinaan ainakin allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen.





Kuva luotaa liiakseen oranssia ja todellisuudessa olut onkin huomattavasti keltaisempi, mutta kuvankauniisti utuinen. Sitrushedelmäinen humalointi herättää haistinkanavissa hilpeän herukkaisia hekumaatioita, jotka johtavat kurkkupastillisen rikkaaseen raikkauteen. Suutuntuma vahvistaa yrttisiä niveliä pistellen hapokkaasti humalaa kohti hiussuonia. Raikkaan rapsakka kokonaisuus loppuu greipin kirpsakkaan ja aavistuksen tiskirättiseen purentaan, joka jää kaikumaan poskipäihin pitkäksi aikaa. Neljäpilkkuseiskaksi kuitenkin aika mukiin tai ehkä jopa tulippiin menevä tapaus. Humalina Columbusta, Cascadea, Citraa ja Equinoxia.
80