29.3.2016

Brutal brewing Sir-taste-A-Lot 3,5% RUOTSI

Oh, my, god. Becky, look at her beer.
It is so big. [scoff] She looks like one of those rap guys' lagers. But, you know, who understands those rap guys? [scoff] They only talk to her, because, she looks like a total bulk, 'kay? I mean, her can, is just so big. I can't believe it's just so round, it's like, out there, I mean— gross. Look! She's just so... golden!

Baby got beer!

Kyseessä siis ruotsalainen kakkonen. Kullankeltaisessa värissä on aavistus utuisuutta uhkean laakerisella valkealla vaahdolla kuorrutettuna. Tuoksu on karamellisen maltainen ja hedelmäisen makea. Suutuntuma on ohuen kevyt, mutta myös yllättävän virkistävä ja puhdas. Kuin sitrusperhonen liitelisi orvokkiniityllä. Tehokkaasti piirtävä pitsi tuo oman arvonsa ulkonäköön. Bulkkiahan tämä on, mutta pakko myöntää, että ihan mukiin menevää sellaista. Osasyynä ehkä salin jälkeinen palautus tunnelma tai muutoin vain hetkellinen bulkkilagerin kaipuu, joka allekirjoittaneellakin herää aika ajoin henkiin yhden tölkin verran.
70

26.3.2016

CR/AK White Rabbit 6,0% ITALIA


Pääsiäisen vietolla voi olla jokin teema tai traditio. Varsinaisia pääsiäisoluita ei juurikaan tullut tänä vuonna hankittua, Fastenbieria luonnollisesti lukuunottamatta. Yksi vaihtoehto voisi olla esimerkiksi seurata valkoista jänistä. En tiedä onko siitä koskaan seurannut mitään hyvää, eikä valkeita pitkäkorvia sen paremmin näkynyt, joten tyydyin ruskeisiin rusakoihin peltipurkissa. Ai niin, olihan sitä yksi valkoinen jänis. Nisti vailla vertaa. CR/AK - White Rabbit. Korkki auki ja kaninkoloon!


En tiedä miltä cracki löyhkää, mutta tämä elukka tuoksahtaa limonadisen lemonadiselle mausteliemelle. Ote ainakin on raikas heti kättelyssä. Suutuntuma sen sijaan ottaa askeleen kohti astianpesuainemaisia aloja ja sitruksisuus saa sokerista makeutta lähes tukahtumiseensa saakka. Kokonaisuus ei enää ole kovin puoleensavetävä. Jälkimaun pippurinen potku taas toimittaa paketin uudelleen kohteeseen. Witbieriä suoraviivaisen sähäkällä italialaisella otteella kaukana hatuntekijöiden höyryistä. Satun nimittäin tietämään miltä elohopea maistuu. Nimimerkki vatsahuuhtelu vm. 1984.
51



24.3.2016

Madonna of Sori

Jälleen olut joka vie muistot viime kesään ja Pärnun parhaaseen olutkellariin Wirreen. Baarimestarin kanssa jutellessa tuli esille mm. suomalais-virolainen panimo Sori. Wirressä nimittäin odoteltiin juurikin seuraavalle viikolle saapuvaksi ensimmäistä sorilaista, Madonnaa. Päästiin siinä kummankin puolin kehumaan panimoa jokaisesta ilmansuunnasta käsin. No, anyway kohti Madonnaa.

Sitrushedelmäisen humaloitu tuoksu antaa ennustaa hyvää, mutta hypoteesi ei ole lopputulos. Suutuntuma on hyvin perinteisen IPAinen mustaviinimarjaisella selluloosalla maustettuna. Mandariininen mosaic puraisee eebenpuisen kuksan kyljestä limoncello-liköörillä marinoidun kädensijan irti yhtä kevyesti kuin Simson lyö aasin leukaluun kanssa filistealaisen. Kokonaisuus on silleen single hopiksi perusvarma, vaikka ei aivan tuore enää olekaan. Prosentteja 5,3%.
80

22.3.2016

Uba ja Humal 2. Pilsner 4,6% VIRO

Raasiku Õlletehaassa Tallinnan parhaan olutpuodin teettämä pilsneri syöksähtää sellaisella angstilla pöytäliinalle, että ihmettelen miten paine ei ole rikkonut pulloa meriteitse käytävän viinarallin tuoksinassa. Vaahtoa nousee pöytätason lisäksi reiluin mitoin myös tuopin sisäpintojen paremmalle puolelle. Valkoisen marenkinen kuohu muistuttaa pysyvyydessään nestesammuttimen aiheuttamaa vaahtomyrskyä. Oluen väri on greippisen kalpea. Kukkean sitruksinen tuoksu ei jätä pahaa sanaa. Suutuntuma raikastaa mukavasti, mutta seurassa piileksii hintsaus tiskiaineista yrttisyyttä. Kokonaisuus on humaloidun hedelmäinen ja ruohoisen rapsakka.
68

20.3.2016

Lehe Ogar Polski 3,8% VIRO

Elämäni toinen grodziskie on ennalta arvaten pakko olla parempi kuin se ensimmäinen. Sitä paitsi Lehen O.P. on saanut niin paljon kehuja, ettei sitä voi jättää tilaisuuden sattuessa kokeilematta. Etikettitaide assosioi suoraan Gunnareihin, vaikka todellisuudessa etiketissä onkin Ogar Polski eli puolanajokoira. Kuvassa ruusuinen tausta peilaa vahvasti punaista sävyä nesteeseen. Lasissa olut on kullankeltainen, melko bulkkisen näköinen tuotos. Sameutta saa heittämällä sekaan pohjahiivaa maun mukaan.
Valkoinen vaahto kohoaa keskilähtöisesti juuri niin ylös kuin sen antaa kasvaa.  Tuoksu on vehnäisen savuinen ja saunaisen viileä. Mieleen tulee sellainen vanhemman puoleinen yleinen sauna, eikä missään nimessä yksityisomisteinen löylyhuone. Maku on mäntysuopaisen havuinen ja hedelmäisen hiivainen. Kokonaisuuteen saadaan mukaan myös pientä pippurisuutta ja kiivistä katkeruutta. Huomattavasti parempi kuin Pinta ja ihan mukavakin keitos, mutta ei mikään wow-experience. Tuopillinen suositteli omassa postauksessaan nauttimaan kyseistä jääkaappikylmänä, joten olisikohan kohdallani ollut 11-asteinen Ogari sitten kuitenkin turhan lämmintä?
73

17.3.2016

Hartwallin makumatka olutmaailman parhaiden palojen ja paikallisten makujen äärelle?


Samaan aikaan kun Olvi ja Koff mullistavat bulkkisceneä, Hartwall tai oikeastaan Royal UniBrew panee Tanskassa maitokauppavahvuista Britti-IPAa? Anteeksi, jotain tarttui kurkkuuni. Väärään sellaiseen. Pardon ja tulta päin! Eihän sitä koskaan tiedä... Tämä on Hop Venture British IPA. Otsikon sanavaraston lainasin #muuten tölkin kyljestä.

"Inspired by locals, crafted by Hartwall"

Ulkoisesti olut on erittäin massalagerisen keltaista ja kiiltävää. Valkea vaahto assosioi samaan suuntaan. Tuoksu onkin sitten jo aivan toinen lukunsa. Homeisen kellarin ja vettyneen aaltopahvin seasta pintaan nousee edellisvuotisia ruusunmarjoja yön yli seisoneen makean maltauden leijuessa opiskelija-asunnon nikotiinin kellertävien seinien maalipinnoille. Aromissa on jopa jotain viinalagerisia piirteitä, vaikka prosentteja on kuitenkin vain 4,6. Ylikäyneen, mutta hiivattoman marjamehun suutuntuma sanelee kohtalonsa jo alkumetreillä. Niskavillani nousevat yhdessä käsikarvoituksen kanssa pystyyn. Myönnetään, kyllä jossain kaiken kammotuksen takana on jotain brittiläisen alen kulmakiviä, mutta jotain vaan menee pahemman kerran pieleen. Olisikohan ensimmäinen kerta, kun törmään ruusunmarjaan oluen mausteena? Teen aromina arvostan suuresti, mutta ehkä on parempi jättää mallasyhdistelmästä pois. Rosmariinin lokaan puskemisesta puhumattakaan.
21


15.3.2016

Lervig Sour Suzy 4,0% NORJA

Lervigin etiketissä ankkuritatuoitu merenneito on riisunut villapaitansa, tähtiteipannut pihansa ja nostanut pyrstönsä sekä sormista sen keskimmäisen ylös kohti ulappaa. Samassa kuvassa esiintyy oluen ainoat vaahtopäät. Nesteen pinnalle suojaa ei tarjota. Lemonisen likainen tuoksu on yhtä aikaa oseaanisen suolainen ja korallisen kiljuva. Suutuntuma saa aikaan tik-liikkeitä niskassa sekä selkärangassa. Viljaisuus ei juurikaan vähennä Suzyn vihaista asennetta ja vaarallisuuden tunteen kerroin lähentelee Twin Peaksin alkutunnarin mittasuhteita. Kokonaisuus jää vaimean vetiseksi berliner weisseiluksi, jonka ydin sekoittuu inkiväärilimonadiseen meriveteen.
61

14.3.2016

Vuoden olutravintola 2016

Lehdistötiedote 14.03.2016

Bryggeri Helsinki on Vuoden olutravintola


Helsinki Beer Festivalin asettama raati on valinnut Vuoden olutravintolaksi 2016 Bryggeri Helsingin.
Helsinki Beer Festivalin historian yhdestoistakerta Vuoden olutravintola palauttaa tittelin panimoravintolalle, joka tarjoilee oluen ohella kunnon ruokaa.
Raati perustelee valintaansa näin:

Bryggeri Helsinki on moderni oluttupa. Se oli rohkean ei-kliseinen avautuessaan, sittemmin tyyli on alkanut yleistyä pääkaupunkiseudulla. Vappuna kolme vuotta täyttävä panimoravintola Helsingin sydämessä on tärkeä osa eläviä Torikortteleita.
Bryggeri Helsingin lupaus oli toimia ikkunana kotimaisiin pienpanimoihin. Se on pitänyt. Panimoravintola ei aja pelkästään omaa asiaansa vaan tekee työtä koko alan hyväksi ja tuo esiin tasapuolisesti myös muita suomalaisia toimijoita. Se tarjoaa ikkunapaikan olutmaa Suomeen myös satamaan saapuville tuhansille turisteille.
Ravintolassa on osaava ja oluista kiinnostunut henkilökunta, joka saa innostuksen tarttumaan myös asiakkaisiin. Panimo on näyttävästi esillä ja sen ympärillä tapahtuva koulutus ja maistelu vetää puoleensa myös niitä, joille olut ei vielä ole harrastus.
Panimomestari Mathias Hüffnerin oluet ovat maan kärkeä, huippulaatua, monipuolisia ja siksi palkittuja.
Ravintolapäällikkö Olli Majanen ja keittiöpäällikkö Ali Suviala tekevät Hüffnerin kanssa kiitettävää yhteistyötä. Oluen ja ruoan yhdistäminen toimii: ruokalistassa on olutsuositukset kullekin ruoalle ja olutta käytetään myös raaka-aineena ruoanvalmistuksessa.
Raati on pannut merkille myös Viron pienpanimoviikot, joista näyttää kahden kerran perusteella tulevan helmikuinen perinne. Merkittävä määrä itse Virosta etsittyjä uusia oluita, panimoiden edustajia vierailulla ja kaiken kokoavana menu, johon vierailevat oluet on sovitettu. Tämänvuotisen minifestivaalin kruunasi yhteistyöolut Union, jossa pääsivät esiin Pohjalan ja Bryggerin parhaat maut.

Helsinki Beer Festivalin asettamassa raadissa Vuoden olutravintolan valitsivat olutkouluttaja Mikko Salmi, oluenharrastaja Hannu Nikulainen, toimittajat Sakari Nupponen ja Mariaana Nelimarkka sekä Olutliiton puheenjohtaja Heikki Kähkönen

13.3.2016

Olvi APA vs Koff APA

Kevättä ja kauniita oluita. Maitokauppojen hyllyt pullistelevat jälleen etenkin suurempien panimoiden uutuuksilla. Olvin APAa osattiin jo odottaa männä vuoden IPAn jälkeen, mutta keravalaisen hevospanimon vastaava tuote tuli varmasti suurelle yleisölle yllätyksenä. Hienoa Sinebrychoff! Jäämme edelleen odottamaan Hartwallin vastausta.
Olvi, humalinaan Citra, Chinook ja Equinox, houkuttelee hyppysellisen enemmän kadmiumin viljaisella olemuksellaan. Samainen lesti myös vaahtoaa enempi ja piirtää paksumpaa/pysyvämpää pitsiä. Olvi jatkaa pisteputkeaan myös tuoksujen saralla. Koff taittuu hieman tunkkaisen maltaan ja marjaisuuden puolelle, kun taas iisalmelainen tuoksahtaa raikkaan raaoille sitrushedelmille. Keravalla hedelmät ja humalat (Citra ja Mosaic) ovat selkeästi kypsempiä ja pehmeämpiä. Se etelämpi panimo you know. Makupaletti on suora seurannainen hajuista. Lopputulos riippuu nyt vähän siitä, että tykkääkö Pirjosta vai Pertistä? Koffilainen on selkeästi täyteläisempi, mutta ummehtuneempi. Mainospuhe raikkaudesta ei tällä kertaa täytä saappaita. Olvi sen sijaan on vehnäisesti freshimpi, mutta jotenkin hauraampi. Itse henkilökohtaisesti jos mietin kyseisille oluille käyttötarkoitusta, niin kesän lähestyessä voisin helposti ottaa ison panimonkin APAa mukaan kotiterassille. Yhtä hyvin massa-apa sammuttaisi janon lämpimät haapapuut kantikkaiden alla vesiknaapullisen höyrystyessä kiuaskivien päällä. Näihin tilanteisiin valintani kohdistuisi Olvin puoleen. Grilliruuan kanssa puolestaan menisin Koffilla. Lopuksi vielä yksi pakollinen mutta. Viiden ja puolen euron litrahinnassa on mielestäni liikaa ilmaa.
Koff 78
Olvi 80

11.3.2016

Boulevard Brewing Single-Wide IPA 5,7% USA


Toto, tää IPA tulee Kansasista. Aikaisemminkin Alkon erikoisvalikoimasta löytynyt jenkki-IPA on nyt laajemmin saatavilla lähes viiden euron lestihintaan. Kolme vuotta sitten lukema oli vielä lähempänä neljää.

Korkin aukaisu vapauttaa tropiikin tuoksut tulvimaan pitkin troposfääriä. Nektariinisen samea ja kellertävän oranssihtava olut houkuttelee lasissa erittäin maukkaan muhkean vaahdon peittelemänä. Tiivis pitsi liimaantuu tarjoiluastian kylkeen kuin lumispray. Hedelmäisen hunajainen suutuntuma hyväilee huulilta ohimoihin asti. Greippinen katkeruus puraisee rapsakasti ja tropiikin hedelmät liusuvat pikkuhiljaa Missourin havumetsiin kuin kajakki Niagaraan. Kokonaisuus on aprikoosisen aistikas ja mandariinisen muikea. Reilusti raikkautta (rakkautta), pihisti pihkaa ja semisti sitruunaa.
Ipojen ylivyörynnästä ähkiintyneenä Boulevard Brewing tarjoaa juuri sitä mitä olen kaivannut. Ei mitä tahansa jotain IPAa.
93

8.3.2016

Maku ESB vedetään pois markkinoilta

Tänään 8.3. Maku ilmoitti vetävänsä kaikki loput esbinsä pois markkinoilta. Syynä tähän on hiivan aiheuttama korkea paine, joka saattaisi johtaa pullojen räjähtämiseen. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole tullut poksahduksia tietoon, mutta panimo suosittelee nauttimaan jo ostetut oluet mahdollisimman pian ikävien sattumusten välttämiseksi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä yhdyn Makuun, vaikka pullon aukaisun jälkeen voikin nesteen nauttimisen antaa tapahtua rauhassa ja aikaa käyttäen. Itse olin tällä kertaa aikaani edellä ja join kyseisen pullollisen jo eilen. Täytyy myöntää, että maku ei täysin vastannut Makua, joten tämä tieto virheellisestä keitoksesta tuli ehkä pahan päivän uutisen ohella myös jonkinlaisena henkilökohtaisena helpotuksena (jos tästä nyt jotain positiivista täytyy riipaista). Näitähän sattuu. Pääasia, että Maku pitää tasonsa nostamalla reilusti käden ylös virheen merkiksi. Prost!

Miltä se olut sitten oikein maistui? En aikonut alunperin sanallakaan mainita/verrata kyseistä olutta Fuller´sin originaliin, enkä sitä edelleenkää tee. Tuusulalaisen esbin valmistukseen on käytetty suomalaisia maltaita ja brittiläisiä humalia. Kypsän oranssi, samea neste kuohuaa beigen pehmeästi ja säilyttää ohuelti vaahtonsa loppuun asti. Tuoksu on brittisen pähkinäinen ja happamasti hedelmäinen. Simainen suutuntuma on hiivaisesti helmeilevä, kapeanlaisesti köykäinen ja jopa vaisusti vetinen. Maun sekaan tunkee talkkunaista talikkoisuutta, josta en niin liiemmin välitä. Hapokkuus pistelee poskipäissä kuin nokkonen varpaanväleissä. Kokonaisuus jää epäpuhtaan tunkkaiseksi ja kuivan hiivaiseksi. Tuote on siis kaikesta huolimatta täysin juomakelpoinen ja varmasti toimii erinäisissä tilanteissa ihan hyvin. Hiiva kuitenkin "käyttäytyi lopullisessa kypsytyksessä eri tavalla kuin testikeitossa, josta seurasi muuttunut maku ja korkeampi hiilihappoisuus."
Jos tätä erää kotoa löytyy, niin ei muuta kuin pulloa auki. Kyseessähän on nyt jo jonkin sortin harvinaisuus. Toivottavasti saamme jatkossa maistiin myös onnistunutta Maku ESB:tä.
58

6.3.2016

Hiisi Loviatar Rye Wine 10,5% JYVÄSKYLÄ

Mansikkaisen mehevä, rusinaisen ryppyinen, lempeän luumuinen ja uuniomenaisen uhkea tuoksu hurmaa pitkillä silkkihansikkaillaan kaiken tielleen osuvan keinoja kaihtamatta. Alkoholiprosentteja tuijottaessa on kerrassaan hämmentävää miten samettisen sokea ote kyseisillä käsillä on allekirjoittaneen aisteihin. Suutuntumaa siivittää marjaisen makea ja mahonkisen massiivinen primitiivi. Neljätoista asteinen neste lämmittää tässä vaiheessa alkoholin avustuksella niin suuta kuin sieluakin. Harmonia häilyy pihkaisen rukiuden ja karhunvatukkaisen kitkeryyden rajamailla.  Näin kolmisen kuukautta pullotuksesta Loviatar toimii yllättävänkin hyvin, joten odotan innolla kellariin jäävien tovereiden korkkaamista vuoden tai useamman päästä.
88

4.3.2016

Stadin Wilhelm I Imperial Black Pils 7,2%

Kirkkaan karamellisen ruskea Wilhelm I vaahtoaa keisarillisen maltillisesti. Pitsi on arvokkaan pelkistettyä ohuen katoavaa nauhaa. Kahvisen paahteinen maltaisuus ja hedelmäiset humalat kutsuvat vienosti lähemmäksi nestepintaa. Suutuntuma on mokkaisen ohut, mutta havuisesti hotti. Kaiserin suurin vahvuus piilee pähkinäsuklaisessa lakritsikahvisuudessa, joka kiihottaa amylaasin tuotannon huippuunsa. Kokonaisuus on helposti lähestyttävä, mutta silti moniulotteisuutensa loppuun asti hyvin säilyttävä stadilainen. Ei silti vakuuta aivan yhtä lujaa kuin Mallaskosken Black Pils.
84

2.3.2016

Helsinki Beer Festival 2016 ennakkotunnelmia @ Urho´s Pub


Helsinki Beer Festival järjestetään Kaapelitehtaalla kahdeksannentoista kerran  15. – 16.4.2016. Festivaaleilla on luvassa runsaasti mielenkiintoisia oluita, siidereitä ja viskejä. Tavoitteena on saada myös kotimaiset tislaamot mukaan. Teemamaana tänä vuonna on Saksa, joka sointuu tarkoitukseen mitä mainioimmin oluen puhtauslain, Reinheitsgebotin täyttäessä 500-vuotta.

Kuvakaappaus HBF lehdistötiedotteesta

Helsinki Beer Festivaalien ohjelmaan kuuluu mm. olut-taistingejä, musiikkia ja teeman mukaista ruokaa kuten olutmakkaroita ja hampurilaisia. Kokonaista sikaakin vuollaan grillin puolella! Erikoisuutena lukuisasti alallaan palkittu Johann Schlag päälliköi ostereiden kanssa, joihin pääsee tutustumaan kaviaarilla tai ilman. Nämä nilviäiset muuten sointuvat sulavasti stoutin seuraksi!

Johann Schlag operoi osteria


HBF aukioloajat:
Pe 15.4.2016 ammattilaistunnit klo 14 – 17, yleisötunnit klo 17 – 01
La 16.4.2016 yleisötunnit klo 12 – 01


Nähdään Kaapelitehtaalla, cheers!

Teaser