"Beer Tasting for Professionals" @ Belgium Embassy

Varma vuotuinen kevään merkki on Belgian suurlähetystön kinkerit ambassadorin houstaamana Kaivopuiston residenssissä. Viime syksyn vierailun aiheuttamaa juustoähkyä muistellen kurvailin paikalle kaikkia mahdollisia julkisen liikenteen kulkuneuvoja hyödyntäen ja saavuin lopulta paikalle tyylikkäästi vain pari tuntia myöhässä. Näin ollen henkilökohtaisesti en tiedä tuon taivaallista isännän tervetuliaispuheesta, mutta yläkerran puheensorinasta päätellen tunnelma oli tähän mennessä niin sanotusti jo korkattu.

Paikalla oli toistakymmentä tuntemattomampaa sekä muutama jo ennestään tutumpi belgialainen panimo maistattamassa omaa valikoimaamaansa meille suomalaisille "professionaaleille". Suurin osa näistä edusti pienempiä panimoita. Belgialaisten oluiden kanssa annoskoot on yritettävä pitää mahdollisimman pieninä, mutta aika usein kyseisessä suurlähetystössä tämä on ollut kaatajien puolesta vaikea ymmärtää. Tällä kertaa asia ei kuitenkaan tuottanut vaikeuksia. Ainakin pienpanijat taisivat olla pihempiä omista keitoksistaan, joka laskettakoot tässä kohtaa positiiviseksi asiaksi. Vähemmän olutta jukkapalmuille.

Selkeästi suurimman huomion kaikista oluista sai Houblonden luomuolut, jota mainostettiin isosti "maailman ensimmäisenä dynamisoituna oluena". Belgiasta Suomeen tätä ihmettä oli lähetty markkinoimaan panimopamppu Tanguy De Prestin tytär Marine, joka lausui vakuuttavan mainospuheensa jokaiselle olutta maistaneelle. Hänen harmikseen, en usko, että kukaan tästä kuitenkaan vakuuttui. Vai mitä mieltä, voiko oluesta tulla parempaa jos sen raaka-aineena käytettävä vesi "dynamisoidaan" ajamalla se pyörteen lävitse?

Kaiken kaikkiaan partyt menivät perinteikkäästi makuja maistellen. Suolapalat tosin olivat kokeneet pienoisen inflaation, mutta toki juustot ja oliivit tukivat oluiden makupalettia erinomaisesti.

Paikalla olleet panimot: Van Bulck Beers, Brouwerij van Steenberge, Brouwerij The Musketeers, Brouwerij Maenhout, Brouwerij Leysen, Brouwerij Kompel, Brouwerij Het Nest, De Meester, Broeder Jacob, Brasserie Lupulus, Brasserie Houblonde, Brasserie d'Ebly, Brasserie de Silly, De Gijzelse Microbrouwerj, De Hoevebrouwers, Hoppegeluk, Brouwerij de Kassei, Dame Jeanne.

Belgian-Finnish Beer & Cheese Evening @ Embassy of Belgium

Edellisten ambassador Peetersin suklaa-kutsujen jälkeen päätin raporttini juustoteemaa toivoen... Juustoja toki Belgian residenssissä on aina pöydästä löytynyt, mutta tällä kertaa repertuaari esitettiin aavistuksen laajemmassa mittakaavassa. Etenkin skandinaavisesti hieman harvinaisemmat Chimay-juustot kiinnostivat ja maistuivat allekirjoittaneelle. Tummempien trappistien kanssa toki suklaakin uppoaa, mutta oluen muuttuessa mitä vaaleammaksi, belgivahvuuksilla boostatut maut täydentävät toisiaan parhaiten juustojen ja maltaiden muodostamassa symbioosissa.

Näiden pehmeiden juustojen historia ulottuu aina 1800-luvun puoleen väliin saakka, jolloin tarinan mukaan joukko Westvleterenin munkkeja päätti perustaa oman luostarinsa syvemmälle sisämaahan Chimayhin. Munkit aloittivat karjaa kasvattamalla, joka johti voin tuotantoon ja sitä kautta lopulta vuonna 1876 Veli Benoitin Ranskan opintomatkan johdosta juustojen maailmaan. Nykyään kyseinen juustola työllistää kolmisenkymmentä ihmistä ja tuottaa vuosittain miljoona kiloa aitoa Trappist-juustoa, josta suurimman osan syövät belgialaiset itse. Postimyynnillä toki näitäkin on mahdollista tilata suoraan kotiovelle.

Suurlähetystössä tarjolla olevista oluista päällimmäisenä mieleeni jäi Brasserie Cantillonin Tyrnilambic Baie d'Argousier. Tätä kävin innokkaana testaamassa heti ensimmäisenä ja tähän olueen myös päätin illan. Taisin siinä välissäkin ottaa yhden välityrnin. Kyseisestä oluesta useamman kanssa keskustellessa huomasin tuotteen myös jakavan mielipiteitä. Tyrni on Baie d'Argousierissa vahvasti läsnä alusta loppuun. Jos ei ole tyrnin ystävä, niin ymmärrän, että tätäkin on hankala lähestyä. 

Perus Rodenbachien etc. lisäksi yhtenä illan aikana takaraivoon taottuna oluena tai ainakin maininnan arvoisena koin Red Bevin maahantuoman gluteenittoman luomuoluen Brunehaut Ambréen. Gluteenittomaksi siis ihan maistuva maltaisen tikkunekkuinen toffeetujaus. Belgialaisten ohella tarjolla oli myös maistuvia kotimaisia, kuten Makun raikas uutuus Lemon pale ale. Makun gluteenittomatkin (American red ale, IPA ja New Zealand lager) ovat muuten toimivia!

Suurlähettiläs Carl Peeters veti isännän elkein perinteisen tervetuliaispuheen, jonka lisäksi mikrofonin varteen tarttui tuoreimman olutkirjansa isänpäiväksi tai ainakin viimeistään joulumarkkinoille tuova Mikko Salmi. Keikkakeittäjän omakohtaiset tarinat Belgiasta saivat jopa ambassadorinkin pyörittelemään silmiään silmittömästi, ja vieläpä useaan kertaan. Itselleni Belgian suurlähetystö on lähin kosketus Belgiaa minkä olen tähän mennessä saavuttanut, mutta kenties sitä joskus pitäisi raitiovaunun sijasta ihan lentää.

Ambassadorin olut ja suklaa-ilta @ Embassy of Belgium

Belgian suurlähettiläältä Carl Peetersiltä kävi jälleen kutsu lähetystöön. Syksyllä samaisen illan teemana oli Belgian-Finnish beer evening ja paikalla oli runsain mitoin sekä kotimaisia että belgialaisia panimoita ja maahantuojia. Syksyisen räntäsateen tilalla oli nyt kevätaurinko ja kuivat piet tien pinnoilla. Suomalaisia panimoita edustamassa oli tällä kertaa ainoastaan Alberga, mutta belgi-osastolla sen sijaan riitti maisteltavaa. Makukokemukset kulkivat laidasta laitaan vankasta belgialaisesta osaamisesta uuteen nuorempaan innokkuuteen. Tuoreimpaa aaltoa edustamassa oli puolitoista vuotta sitten perustettu Bossuwé Brewing Company, jonka tontilta löytyi ihan mielenkiintoisiakin yksilöitä. Bossuwén tiskin löytää myös Helsinki Beer Festivaaleilta tänään ja huomenna. Jos Kaapelitehtaalle suuntaatte, niin suosittelen testaamaan World Beer Awardseillakin palkittua, Sorache Acella humaloitua Betty B. riisilageria.

Illan teemana oli siis oluet ja suklaa. Chocolaadia oli toki edelliselläkin kerralla tarjolla tarkkaan harkitun oluen kumppanina, mutta nyt asiaan oltiin keskitytty erityisellä pieteetillä ainakin määrällisesti. Parituksen suhteen homma sen sijaan oli aika lailla levällään. Itse henkilökohtaisesti en edes suklaasta välitä, mutta muutamaa maistellessa ihan kelpojakin tummia sieltä löytyi. Aivan joka paikkaan tätäkään ei tosissaan pitäisi työntää. Suklaaskumppa Chocolate in a bottle oli kaikessa hirveydessään yksi pahimmista nesteistä mitä olen koskaan maistanut. Seuraavan suurlähetystön iltaman teemaksi laitan toivomuslistalle oluet ja juustot.

Omnipollo Zodiak IPA 6,2%

Ruotsin hypetetyimmän kiertolaispanimon perinteikkäästi Belgiassa De Proef Brouwerijlla pantu IPA-tuotos on koristeltu alienhoroskoopein. Sumean olkisesti keltaista ja muutoinkin ulkoisilta olomuodoiltaan nektariinisen notkeaa lientä. Pelkkä tuoksu on jo omalta osaltaan humalluttavan hedelmäinen ja trooppisen taikavoimainen tyynnyttämään pahimman hophead-hingun, mutta papaija-ananas-smoothinen suutuntuma viimeistelee tilanteen kotipesään aika lailla sadan prosentin sitruksisella sydämen sykkeellä. Pehmeän persikkainen pihkaisuus siivittää katkeran greippistä kuivuutta männyn vesaiseen jälkiliukkauteen, jolla voisi voidella jumittuneemmatkin rattaat. Maistuvan suorapiirteistä ja Omnipolloisen tymäkkää settiä. 

Belgian-Finnish Beer Evening @ Embassy of Belgium

Belgian uunituore suurlähettiläs Carl Peeters on ollut Suomessa vasta hetken, mutta selkeästi päässyt käsiksi jo Suomea ja Belgiaa yhdistäviin tekijöihin, joista ainakin eilen illalla päällimmäisenä oli olut. Suurlähetystössä järjestetyssä Belgia-Suomi olutillassa tarjolla oli runsain mitoin belgioluita, mutta myös kotimaiset pienpanimot vastasivat omilta osiltaan illan tarjonnasta. Paikalla olivat Malmgård, Humalove, Bruyerre, Abbaye d´Aulne, Alberga brewing, Servaali, Redbev, AOC51, Bryggeri, Maistila, Oma Panimo, Panimo Hiisi, Maku Brewing, Castle Malting S.A, Lupulus ja De Plukker Brewery.

Ensimmäisen oluen valinta tuntui ensin hankalalta ylitse pursuavan valikoiman johdosta, mutta sitten silmiini osui tammitynnyreissä kypsennettyä Rodenbach Alexanderia. En ollut ainoa. Samaan aikaan apajilla oli myös Tuopillisen Jouni Koskinen ja oluen monitoiminainen Aniko Lehtinen. Kuvassa itse asiassa Anikon lasillinen, jota zoomasimme kilpaa edestä ja takaa.

 

Illan isännän puheen lisäksi kuulimme ruuan ja oluen yhdistämisestä Anikon sekä Olutsommelier a.k.a. olutsuurlähettilään Maria Markuksen asiantuntevien vinkkien kautta. Lisäksi Aniko kertoi mielenkiintoisia tarinoita omista teinivuosistaan niin Suomesta, Belgiasta kuin Unkaristakin. Perinteisen suklaa-stout parituksen sijaan naiset olivat suunnitelleet pöytään belgichocolaadille kaveriksi Brasserie de l’Abbaye d’Aulne La Sambréen. Kyllä, jos jotain, niin oluella ja etenkin panimolla on ainakin näyttävä nimi.

Belgialainen viski oli tätä ennen henkilökohtaisesti täysin tuntematon asia, jonka vuoksi lähestyinkin kyseistä pöllöpulloa. Pöydän takaa ei kuitenkaan löytynyt tuote-esittelijää, mutta minun lisäksi viski alkoi keräämään muitakin asiasta kiinnostuneita. Otin ohjat omiin käsiini ja toimin tällä kertaa tarjoilijana, eikä kellään viskimaistiaista odottaneella näyttänyt olevan mitään tätä vastaan. Belgiviski toimi lopulta yllättävänkin hyvin, vaikka tosin oli kovin nuorta ja raakaa. Odotukset tosin eivät olleet kovin korkealla.

Juttelin muutaman Belgiassa pidempäänkin asuneen suomalaisen kanssa, joille belgioluet olivat tuttuja, mutta kotimaisissa oluissa ymmärrys oli lähinnä bulkkitasolla. Illan aikana he olivat löytäneet suomalaiset oluet täysin uudella tavalla ja huomasivat, että belgialaiset olivatkin yhtäkkiä heidän olutpirrassaan jääneet kotimaisten jalkoihin. Itsekin täytyy todeta, että vaikka eräs edustaja valittikin tuotteidensa olevan aivan liian lämpimiä, niin ainakin paikalla olleiden uudemman aallon belgipanimoiden oluet jättivät aika lailla kylmäksi.
Erinomaisen oluttarjonnan lisäksi tarjolla oli monenlaista pikkusuolaista, joiden toimivuutta ei voi koskaan kiistää. Belgialaiset juustot kuitenkin olivat illan ehdoton hitti, joiden menekkiä itse suurlähettiläskin kävi hämmästelemässä. Kaikin puolin upea ilta ja olihan siellä bändikin, Santé!

To Øl Black Ball Porter 8,0%

Naistenpäivän itävaltalaista Rieslingiä etsiessäni heräteostoksena bongasin Alkosta tanskalaisen To Øl:in Musta Pallo porterin. Eihän tällaista nyt mitenkään voi olla ohittamattakaan, kun näkökenttään sattuu. Auts! Parasta ennen leimat raksuttavat vuotta 2022, mutta kokeillaan nyt kerrankin jotain tuoreeltaan, vaikka pölyttymispotentiaalia löytyisikin. Kellarissa riittää kypsyteltäviä entuudestaankin ihan riittämiin. Tällä kertaa muistin ostaa myös valkoviinin!

Biljardikasisen musta ja muutoinkin hallittavissa olevilta aistimuodoiltaan pallon pyöreä porter liukuu laskien lasiin kuin Korintin kanava. Kahvisen Kikkomaaninen kölninvesi kutoo kuonon kohti kiitettävän kiinnostavaa karismaa. Vaahto kasvattaa juuriaan jokaisella kallistuksella ja nyplää lasin ylle kuutamon loisteen läpipäästämätöntä tiivistä ja kermaisen samettista pitsiä. Suutuntuma on mokkaisen metsäinen ja suolaisesti salmiakkinen. Lakritsi lyö läpi maussa, kunnes muuttuu jo aavistuksen turhankin ylivoimaiseksi. Jälkimaussa suolaisuus nousee uudestaan pintaan ja aiheuttaa runsasta janontunnetta. Vaatii vesilasin vierelle.

88

Kotimaisten Olutblogistien Yhteispostaus vol2: Orval

Kaikki hyvät oluttarinat alkavat kellarista

Viime vuonna yhteispostauksien saga aloitettiin nostamalla olutkellareista pöytään yksi jos toinenkin Sinebrychoffin Porter. Jokainen blogisteri teki uuden vuoden bloggauksensa omaan vahvaan tyyliinsä nojaten. Jotkut myös kokeilivat samalla jotakin uutta. Joka tapauksessa olutbloggaajan perinteisin lähtökohta tekstin tekoon on istua alas oluen kanssa ja kirjoittaa siitä sekä sen sivusta. Toisilla asia pysyy paremmin näppäimistöllä, mutta kuten allekirjoittaneella tarina saattaa usein livetä käsistä. Hetki on tärkeä. Rauhallinen ja häiriötön ympäristö tai vaihtoehtoisesti autenttinen nauttimispaikka määrittelevät usein oikean hetken kirjoittamiselle. Itselleni tämä tarkoittaa useinmiten aikaa lasten nukkumaan menon jälkeen ja ainakin näin talvisin takkatulen ääressä fiilistelyä. Lämpimimpinä kuukausina saatan istua tietokoneen kanssa patiolla kesäillasta nautiskellen. Silloin valokuvan ulkosalla näppääminenkin on mukavaa. Paitsi, että yleensä on jo liian pimeää ja iniseviä ötököitä ympärillä. Talvellakaan en harvemmin viitsi olutta kuvaamistarkoituksella pihalla ulkoiluttaa. Suurimman osan fotoista otan siis vuodenajasta riippumatta kellarissa. Mitä sitä kauemmaksi lähteä, kun valikoimakin on siinä vieressä. Mutta onko paras hetki ja aika kirjoittamiselle ylivertainen myös oluen tarjoamalle nautinnolle? Vaikka kirjoittaminen vie osan tiimaa pois, niin se samalla auttaa keskittymään itse olueen ja sen luomiin tarinoihin pään sisällä. Toki yksiä parhaita toveja oluen parissa ovat sosiaaliset tilanteet. Silloin ei olutta jäädä analysoimaan, eikä ole tarkoituskaan. Raumalaiset sen ovat jo kauan sitten sanoneet: "Kali tua kamraatei!".

Silloin tällöin kuva tulee otettua kännykällä niin sanotusti lennosta. Kuten esimerkiksi tässä yllä. Joulunpyhinä retroilin ja tiskasin nostalgisuuden nimissä joitain astioita käsipelillä samalla Orvalia nautiskellen. Kuuman veden höyrystämä tiskiaine korosti oluen omenaisen käynyttä belgihiivaisuutta ja flooraisen hedelmäistä kepeyttä. Lasin vaahto voitti altaan reilusti.
Keittiö on yksi arjen parhaista paikoista oluen nauttimiseen. Varsinkin ruuanlaiton yhteydessä tykkään oluesta jopa enemmän kuin itse ruuan kanssa.
➡ Palataan takaisin kellariin.

Klik!

Orval on ainakin Suomen tieliikenteen mainostetuin olut. Päivittäin törmää (ei kirjaimellisesti) autoihin, joiden takalistoon on kiinnitetty kyseisen oluen tunnus, eli kala. Orvalin munkit ovat selkeästi löytäneet jopa Suomen alkoholilainsäädännöstä iänikuisen porsaanreiän, jolla kiertää oluen mainostamiskielto katukuvassa. Asiaan puuttumattomuus voidaan selittää mainonnan puremattomuudella, koska Orvalia myydään Suomessa kaikesta näkyvyydestä huolimatta hyvin pieniä määriä. Otan kuitenkin vinkkipalkkiot vastaan valtiolta jos sille tielle lähdetään.

Pyhä kolminaisuus

Rusinaisen savuinen kaiku saa eittämättä pontta vuodenajasta, mutta pohja on luotu jo Belgiassa. Tosin taisi olla niin, että silloin oli se takkakin päällä. Nämä siis ovat sellaisia hentoja, mutta vahvoja muistijälkiä sieltä ja täältä. Tällä hetkellä edessäni ei Orvalia ole. Ei ainakaan vielä. Kellaristahan niitä löytyy muutamaakin eri vuosikertaa. En kuitenkaan lähde näitä rinnakkain vertailemaan, koska tiedän, että Reittausblogi tekee sen joka tapauksessa minua paremmin. Päntätkää sieltä. Selkeän ytimekkään sekä asiantuntevan analyysin voi käydä lukemassa Arden blogista, mutta sen sijaan Tuopillinen sekä Tuopin ääressä tarjoavat aina erikoisosaamisesta tinkimättä jotain aivan muuta (hymy takuu). Jaska ja Huurteinen kertovat aina tarkat speksit. Kaunis Humala sekä Musamies osaavat kirjoittamisen lisäksi napata komeat kuvat. Humalablogi esittää ammattimaiset asiansa porilaisella suorasukaisuudella. Samoin tekee Ölmönger, mutta lontoon murteella. Olutkoira valoittaa varmasti oluen historiallista puolta expertiyden rajamailla. Naisnäkökulmaa olutkulttuuriin tuovat omien blogiensa kautta Tyttö ja tuoppi, Punavuori Gourmet sekä Every Beer I Take. Sitten on tietenkin Bissebaroni. No se on Turusta, mutta kyllä sieltäkin Orvalia saa.
Edellä mainitut blogit ovat sellaisia, joita itse enemmän tai vähemmän aktiivisesti seurailen. Tai itse asiassa Olutkoiraa en ole vielä kertaakaan lukenut, mutta hypetyksestä päätellen pitäisi. Alla muut yhteispostauksessa mukana olleet blogit:

http://beerspectives.blogspot.fi/

http://www.brewniverse.fi/

http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo

http://www.hankalaasiakas.fi/

http://loppasuut.blogspot.com/

http://mushimalt.blogspot.com/

http://www.oluttoverit.com/

http://parisanaaoluesta.fi/

http://www.pullollinen.fi/

http://viinihullu.blogspot.com/

Nyt suljen tietokoneen, avaan Orvalin (otan valokuvat, jotka liitän tähän heti aamulla) ja nautin siitä täydessä hiljaisuudessa kirjoittamatta tavun tavua. 

.

.

.

Hyvää uutta vuotta!

Flying Dutchman Nomad Tree Hugging Wood Chopping Mother Nature Loving IPA & Black is Black and I want My Baby Back Black Rye IPA

Leif Segerstamin puikko heilahtaa. Richard Wagnerin metalliarmeija kajahtaa. Die frist ist um! 

Lentävä Hollantilainen oli aikanaan ensimmäinen näkemäni ja samalla myös eniten kyyneleitä koskaan poskillani vierittänyt ooppera. Rooleissa tuolloin oli mm. Juha Uusitalo ja Matti Salminen. Nyt edessä on 1998 Diamond Beveragesin perustaneen Ronald De Waalin kiertolaispanimon kaksi Belgiassa pantua olutta. Ronald on syntyjään hollantilainen, joten panimon nimi ei sen enempää Tetris-taitoja kaipaa. Etiketteihin painetut nimet ainakin ovat täysin omaa luokkaansa, mutta saavatko nautintoaineet miehen kyyneliin? Tämä selviää aivan kohta lyhyiden keikykuvausten kera.

Tree Hugging Wood Chopping Mother Nature Loving IPA 6,0%

Hiivapartikkelit leijailevat Matrix-hidastuksen lailla meripihkaisen oluen seassa. Tuoksu on mäntyisen pihkainen ja hevisti humaloitu greippi radler-tyyppinen sitrusyrttipackage. Nektarimaisen nahkea suutuntuma stimuloi sisintä sielua. Marie-keksisen mangoinen mieli myhäilee mättöisellä mallaspedillä muhkeiden marenkien makeuttaessa makumaisemaa. Loppuliukkaat tarjoavat aavistuksen öljyisiä pohjia. Toimivan trooppinen IPA.

 Black is Black and I want My Baby Back Black Rye IPA 5,5%

Rio Colan blacki Baby Back Black tuoksahtaa vienosti viinimarjakahville ja maitosuklaalle. Suutuntuma on pehmeä, mutta ei kovin täyteläinen. Pähkinäisen paahtunut maku voitelee lakritsaista leikkikenttää paloöljyllä, kunnes jälkimakuun jää vain pelkkä tunne tuhkasta. Paatuneen bitterinen BIPA.

Heut´ soll sich alles freun! Zum fest! Zum fest! Heut´ soll sich alles freun´n!

Parempaa lageria - To Øl Raid Beer

Tunnetusti Raid tappaa talossa ja puutarhassa, mutta mitenkä on saman nimisen oluen laita lasissa? Suoraviivaisen puhtoinen ulkokuori peittää alleen tunteikkaan kuumakallen. Vaahto yltyy korkeisiin lukemiin ja hedelmäisten humalien runsas osaanotto kanavoituu lukuisille aistielimille. Suutuntuma on hapokkaan kypsä. Ruohoisen rapsakkaa ja sitruksisen suhisevaa makua seuraa yhä yltyvä greippinen jälkikaiku, joka dominoi loppua suvereenisti. Kokonaisuus on rankalla kädellä humaloitu, joka voitelee sisuskalut omalla tavallaan sentrifugisen sentimentaalisesti.
Pyöreä kuin pallo.
81

Humalove Susanna's Housewarming Saison 7%

Alunperin kotipanimolla tupaantuliaisiin valmistettu olut näkee nyt uuden tulemisen. Tuote on ensimmäistä kertaa ison yleisön edessä maamme monopolin hyllyillä. Omassa lasissa saison batchista #13 ja lainapanimona tällä kertaa belgialainen Anders. Meripihkainen olut vaahtoaa rusehtavan runsaasti ja tuoksahtaa maltaisen makealta ja mausteisen mangoiselta. Suutuntuma on voimakkaan hedelmäinen ja hiivaisen hapokas. Belgisen pippurinen maku loppuu kurkkupastillisen menthooliseen raikkauteen. Alkupurennan liiallisen hiilihappoisuuden jälkeen olut parantaa juoksuaan loppua kohden vähintään viidellätoista pisteellä. Kokonaisuus on lempeästi lämmittävä ja mukavasti menevä. Onnea uuteen kotiin!
85

Belgitontut juhannuspiknikillä

Chouffe kuuluu henkilökohtaisesti yksiin lemppareiksi luokiteltaviin panimoihin. Autionsaaren olueksi olenkin usein valinnut Houblon Dobbelen IPA Tripelin osittain nimensä vuoksi, mutta suurimmaksi osaksi tottakai tarjoamansa makuelämyksensä ansiosta. Tämä 6-prosenttinen Soleil (BBF 05/2017) on kesäisen kepeä versio Chouffen La klassikosta ja ryhtiä on haettu rukiista sekä semisti raikkautta vehnästä.

Oljenkeltainen olut kuohuaa pilvenvalkoisesti ja kuplii saippuakuplaisen iloisesti. Witbierisen korianterinen ja hunajaisen raikas tuoksu liplattaa puhallettavan uima-altaan yllä ja tekee hetkestä kauniin. Auringossa kylpevän ilman täyttää pihkaisen myrskyinen äänimaisema, mutta lasissa lepää tyyni ja lempeä olut. Ruusuisen raikkaasta runsaudensarven ravistelusta huolimatta Chouffen suutuntuma säilyttää siveytensä. Kesäisen hedelmäsalaatin joukkoon on ripautettu joukkoon hyppysellinen pippuria ja heivautus suolaa. Saunanlauteilla pullon suusta nautittuna samaan sapiskaan ilmentyy myös juonne tontun kainalohiestä, mutta pistetään se atmosfäärin piikkiin. Illan artistivieraalle kyseinen olut tuo mieleen Amsterdamin ja onhan tässä sellainen puukenkäisen tulppaaninen kokonaisuus kieltämättä käsissä.
88

Bosteels Tripel Karmeliet 8,4% BELGIA

Kuohuviinisen keltainen tripel kuohuaa voimakkaasti kohti kaakeleita. Valkean vaahdon alta ilmoille lehahtaa simaisen salonkinen ja himoisen hiivainen tuoksu. Hapokkaan hedelmäinen suutuntuma on aavistuksen alkoholinen, mutta vain lämmittävällä moodilla. Maussa inkivääri polttelee poskia ja anis kutittelee kieltä. Valkopippurisen vehnäinen kokonaisuus vie sitrushedelmänkuoria kuin kaneli lusikkaa. Sopisi isompaankin annoskokoon. BBF 10/2015

92

Omnipollo Magic #42 - Passion Fruit and Key Lime Wit RUOTSI/BELGIA

Sitruunaisen samea olut vaisulla valkealla vaahdolla. Jos mikään muu ei vielä olisi herättänyt mielenkiintoa, niin viimeistään sen tekee tuoksu. Jollain tasolla tiskiainemainen, mutta samalla voimakkaasti tropiikin hedelmillä höystetty aromi boostaa papaijalla ja maiskuttelee mangolla. Sitruksinen kirpeys vaikuttaa jo tuoksussa, mutta iskee kovimmin päälle vasta jälkimaussa. Maku on sourisen witbierinen. Sopivasti kumpaakin sulassa sovussa. Mausteisen hapan kokonaisuus raikastaa suun siinä missä sisilialainen suuvesikin ja antaa samalla suojan pahoja makuja vastaan. Ruotsalainen olut on käyty panemassa Belgiassa.
80

Hoegaarden Rosée 3,0% BELGIA

Hoegaarden for the lady´s. Tämä daamistereotypia siis vain siksi, että panimon markkinoinnissa ei hirveästi ole jätetty arvailujen varaan kumman sukupuolen edustajille juoma on suunnattu. Mutta tarvitseeko kyseinen olut ylimääräistä naisboostia? Lempeän mausteinen ja pehmeän vehnäinen originaaliHoo sopii raikkaudessaan eittämättä myös vähemmän oluista pitävän terassityyliniekan hellään syleilyyn. Alkoholiprosentitkin lyövät vain parilla kymmenyksellä rappiollisen rajan yli kohti Alkon ovia. Rosée sen sijaan sopisi kakkosvahvuisena myös kotimaan maitokauppojen hyllyille, mutta löytyisikö markkinarakoa?

Marjamehua muistuttava juoma kaatuu lasiin raparperisen punertavana ja vaahtoaa kotipolttoisen harmaasti. Tuoksussa on kiljuista hiivaa ja keinotekoisen oloista marjaista makeutta. Suussa Rosée kuohuaa pitkin poskia pyrkien nousemaan nenään. Onkohan nyt ihan varma ettei tölkkiin ole eksynyt sekoitus mehukattia ja turbohiivaa? Sillä reseptillä saattaisi päästä ainakin hyvin lähelle lopputulosta ja luultavasti keitto olisi jopa Roséeta maistuvampaa. Täytyy sanoa, että mainonnasta puskeva feminiinisyys lyö märkiä rukkasia pitkin naamaa yhä kovemmin ja kosteammin mitä pidemmälle tämä "nautinto" etenee.  Sanotaan vaikka niin, että perinteisessä Hoegaardenissa on sata kertaa enemmän naista kuin kymmenessä Roséessa.
23

Moortgat Duvel vs Duvel Triple Hop Equinox 2015

On taas tullut vuotuisen Beelzebubin rinnakkaisvertailun aika. Mosaicin tapaan myös Equinox peilaa pintaa aavistuksen haaleampana. Itse asiassa väri ero on jopa viimevuotista triplaa selkeämpi. Tuoksussa Eequn humalointi hyökkää voimakkaammin kimppuun ja mustaherukkainen sellunkatku taittaa alkoholia merellisestä ilmastosta aina Hakan kotikatsomoon asti. Alkoholisuus on T.H:ssa enempi läsnä. Kuten aikaisemminkin, extra hop on prosenttia perusDuvelia voimakkaampi sekoitus. Aika merkittävä ero, koska 9,5% tuntuu tässä tapauksessa jotenkin liialta.
Alkuperäinen on smoothimpi ja säyseämpi. Equinoxin maussa mustaherukkaisuus puskee jo niin kovaa päälle, että jälkimaku heittäytyy kissanpissaisen puolelle. Jos mitään muistan edellisestä keitoksesta, niin tämä ´15 versio on samankaltainen, vaikka entistäkin kauempana originaaliin oligarkkisuudesta.
Mix Tape-tyyppisenä ratkaisuna marjaisuus halkeaa hedelmäisyydeksi, mutta ei silti anna juuri sen enempää.

Duvel 93
Duvel Triple Hop Equinox 88

Linkki: 2014 Mosaic Triple Hop vs Perus Duvel

Ps. BOTW on tuomassa Alkon tilausvalikoimaan Triple Hoppia, joten siittä jokainen tykönään vertailemaan!