Afternoon with Garrett Oliver

Sinebrychoff järjesti ravintola Holidayssa OlutExpo-pregamet aavistuksen tyylikkäämpään tapaan. En sano, että olutfestivaaleille siirtymisilläni olisi koskaan huonoja etkoja ollut, mutta toki kevyt päivällinen Brooklyn Breweryn pääpanimomestarin seurassa eittämättä siirtyy ohituskaistalle jos oikealla ollaan ottamassa yhdet Bruuverissa ennen mertoa. 

Finnairin palveluihin hitusen matkallaan tympääntyneenä, Garrett Oliver saapui kaikesta huolimatta Kanavarantaan amerikkalaisittain leveästi hymyillen. Maittavien ruokien ja harvinaislaatuisten Ghost Bottles-erikoiseräoluiden lomassa illan pääpaino keskittyi kiistatta Oliverin mukaansa tempaavaan tarinankerrontaan. Pitkän linjan panimotaustan omaavana olutjutut lensivät aina 50-luvusta nykypäivään, Brooklyn Lagerista Bel Air Souriin sekä maanosasta maanosaan. 

Oliver painotti oluen tärkeimpänä asiana sitä, että se maistuu hyvälle.

- Toivon, että te pidätte suurimmasta osasta tuotteistamme. Minä olen ainoa, joka pitää niistä kaikista. Vain minä. Panimomme muu henkilökuntakaan ei pidä kaikista tuotteistamme. Sitä kutsutaan makuasiaksi. Jos pidät kaikesta mitä juot, sinulla ei ole makuaistia.

- Odotan, että viiden vuoden päästä teemme asioita, joita en tällä hetkellä osaisi toteuttaa, saati edes haaveilla. Kymmenen vuotta aiemmin en olisi voinut kuvitella esimerkiksi sitä, että istumme täällä juomassa Bel Airia.

Garret Oliver houstasi myös OlutExpossa loppuunmyytyä tastingia, mutta omalta osaltani nämä Holidayn pregamet päättyivät lopulta autokyytiin kohti länsirannikkomme Brooklynia, eli Raumaa. Varsinaiset olutfestivaalit jäivät siis tällä kertaa näkemättä, mutta paras osa koettuna.

^Allekirjoittaneen selfien mestarin kanssa otti Helppoa juotavaa.

Belgian-Finnish Beer & Cheese Evening @ Embassy of Belgium

Edellisten ambassador Peetersin suklaa-kutsujen jälkeen päätin raporttini juustoteemaa toivoen... Juustoja toki Belgian residenssissä on aina pöydästä löytynyt, mutta tällä kertaa repertuaari esitettiin aavistuksen laajemmassa mittakaavassa. Etenkin skandinaavisesti hieman harvinaisemmat Chimay-juustot kiinnostivat ja maistuivat allekirjoittaneelle. Tummempien trappistien kanssa toki suklaakin uppoaa, mutta oluen muuttuessa mitä vaaleammaksi, belgivahvuuksilla boostatut maut täydentävät toisiaan parhaiten juustojen ja maltaiden muodostamassa symbioosissa.

Näiden pehmeiden juustojen historia ulottuu aina 1800-luvun puoleen väliin saakka, jolloin tarinan mukaan joukko Westvleterenin munkkeja päätti perustaa oman luostarinsa syvemmälle sisämaahan Chimayhin. Munkit aloittivat karjaa kasvattamalla, joka johti voin tuotantoon ja sitä kautta lopulta vuonna 1876 Veli Benoitin Ranskan opintomatkan johdosta juustojen maailmaan. Nykyään kyseinen juustola työllistää kolmisenkymmentä ihmistä ja tuottaa vuosittain miljoona kiloa aitoa Trappist-juustoa, josta suurimman osan syövät belgialaiset itse. Postimyynnillä toki näitäkin on mahdollista tilata suoraan kotiovelle.

Suurlähetystössä tarjolla olevista oluista päällimmäisenä mieleeni jäi Brasserie Cantillonin Tyrnilambic Baie d'Argousier. Tätä kävin innokkaana testaamassa heti ensimmäisenä ja tähän olueen myös päätin illan. Taisin siinä välissäkin ottaa yhden välityrnin. Kyseisestä oluesta useamman kanssa keskustellessa huomasin tuotteen myös jakavan mielipiteitä. Tyrni on Baie d'Argousierissa vahvasti läsnä alusta loppuun. Jos ei ole tyrnin ystävä, niin ymmärrän, että tätäkin on hankala lähestyä. 

Perus Rodenbachien etc. lisäksi yhtenä illan aikana takaraivoon taottuna oluena tai ainakin maininnan arvoisena koin Red Bevin maahantuoman gluteenittoman luomuoluen Brunehaut Ambréen. Gluteenittomaksi siis ihan maistuva maltaisen tikkunekkuinen toffeetujaus. Belgialaisten ohella tarjolla oli myös maistuvia kotimaisia, kuten Makun raikas uutuus Lemon pale ale. Makun gluteenittomatkin (American red ale, IPA ja New Zealand lager) ovat muuten toimivia!

Suurlähettiläs Carl Peeters veti isännän elkein perinteisen tervetuliaispuheen, jonka lisäksi mikrofonin varteen tarttui tuoreimman olutkirjansa isänpäiväksi tai ainakin viimeistään joulumarkkinoille tuova Mikko Salmi. Keikkakeittäjän omakohtaiset tarinat Belgiasta saivat jopa ambassadorinkin pyörittelemään silmiään silmittömästi, ja vieläpä useaan kertaan. Itselleni Belgian suurlähetystö on lähin kosketus Belgiaa minkä olen tähän mennessä saavuttanut, mutta kenties sitä joskus pitäisi raitiovaunun sijasta ihan lentää.