Tämän jos jonkun on pakko olla ns. ”mämmimäinen”. Korkin aukaisu selvitti tilannetta.
Mukava sihahdus ja mämmintuoksu valtaa kuluttajan sieraimet.
Maku on kuin onkin – mämmimäinen (ehkä).
On sitä mämmimäisempiäkin kuitenkin juotu.
Aluksi olut on selvästi liian kylmää. Maku on vetinen.
Tarjoilulämpötila selviää etiketin takaa 8-12 celsiusta.
Nyt mennään äärirajoilla.
Jääkaappimme kylmyys on kahdeksan asteen luokkaa.
Tarkistan asian ihan vaan varmuuden vuoksi ja jätän mämmin lämpenemään hetkiseksi parvekkeen kaiteelle. Saan lämpötilavarmistuksen; 8 astetta.
Makua piristää nesteen lämpeneminen. Ei kuitenkaan odotuksia vastaavaksi. Edelleen kymppimämmi on hyvin kaukainen ajatus virtaavan puron partaalla. Maltaisuus, leipäisyys, rukisuus, kuparisuus ym. jäävät kaikki hyvin pliisuiksi aavistuksiksi mauista, joita olut saattaisi sisältää. Pitänee kokeilla IV-versiota, joka käsittääkseni on voittanut joitain palkintojakin. Pakkohan siitä jotakin on löytyä.
”Maailman ensimmäinen ja paras mämmiolut.”
Muistuttaa lähinnä erinomaista kotikaljaa.
Ajatus on hieno. Tässä olisi oiva vientituote vaikkapa Puolaan.
80
Taisi mennä vuosi ennenkuin pääsin maistamaan tätä vahvempaa versiota.
Pahaksi onnekseni aikaisempien vuosien 6,1 prosenttinen Mämmi on kärsinyt miltei yhden pykälän inflaation.
Suurin ero maitovahvuiseen ropposeen on vaahto, jota alkon pullosta tarjoiltuna ei juurikaan muodostu.
Siirappisen makea kokonaisuus, jossa edelleen soisi olevan enemmän mämmiä, väriä ja selkärankaa.
80
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti