Puhtoisen valkoinen vaahto on samalla pehmeä ja kova. Aivan kuin hattara. Mieleni tekisi koskettaa, mutta jään tuijottamaan alati muuttuvaa pitsiä. Paahtoleivästä ja ties mistä on löydetty vapahtajamme kasvot, mutta entä oluesta. Jos jostain, niin Stadin Helschistä lähtisin etsimään...
Kesäinen tuoksu ruohoineen ja aurinkoineen jatkuu samalla kaavalla suutuntumassa.
Hunajaisen viljainen ja tunkkaisen kellarinen. Jälkimaussa aavistus hunajaa ja metallia. Kiitos saksalaisten jalokäpyjen ja Hopbackin.
85
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti