Nimet ovat valitettavan harhaanjohtavia. Vaalea on varsinaisesti kölsch ja tumma altbier. Saksalaista teemaa siis havaittavissa. Omasta mielestä etiketeissä voitaisiin puhua asioista niiden oikeilla nimillä, mutta ehkä nämä tumma ja vaalea ovat sitten suomalaisille helpommin lähestyttävämmät nimitykset.
Molempien oluiden vaahto on saman korkuinen ja keskikuplaisen tuuhea. Vaalean kultainen "Vaalea" jättää enempi pitsiä. Blondin niittyinen kukkaisuus on yhtä hento kuin brunetin reikäleipäinen siirappisuus. Nyt puhutaan siis tuoksusta.
Maku jatkaa aika lailla samaa linjaa. Ei mitään sensaatiomaista, mutta erittäin tyylipuhdasta suorittamista. Molemmat lajikkeet ovat varsinkin Suomessa harvinaislaatuisempia löydöksiä, joten sanottakoon jo toiseen kertaan, voisi lukea etiketissä, edes pienellä fontilla. Pulloista hehkuu värimaailman kautta isänmaallisuus, veteraanit ja talvisota. Jollain lailla tämä teema yhdistyy myös oluiden maussa.
Molemmat ovat kokonaisuudeltaan kepeitä, mutta jollain ihmeen tavalla se ei haittaa. Ainakaan vetisyys ei iske missään vaiheessa pintaan. Tummassa suussa rapsuu kävyt ja havut. Vaaleassa elovena-tyttö viljasiilossa.
Muistaakseni ainut kotimainen kölsch, jonka olen maistanut aikaisemmin, tuli Laitilasta ja sen tämä kyseinen ainakin hakkaa mennen tullen. Tumma pesee lattiaa vähintään Koffin Perinnekaljalla.
Vaalea 85
Tumma 80
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti