Helsingin SOPP on yleisesti ottaen lähes aina ollut se kesän kuumin olutfestivaali, mutta tämän vuoden NEIPA-helteet heittivät heinäkuun loppuun sellaiset ennen kokemattomat lukemat, että niin tiskin edessä sekä takana hiki virtasi kuin Kailon saaressa Muumilla. Festivaalit olivat tällä kertaa jopa viisi päiväiset. Itse tulin paikalle keskiviikkona Suomen Paras Olut -kilpailun tuomarointien merkeissä ja täytyy myöntää, että kuumuus teltan sisällä saattoi vaikuttaa arviointikykyyni alentaen arvosanoja, mutta näin toki kaikkien maistissa olleiden oluiden kohdalla tasapuolisesti. Helle kiihdyttänee olut myyntiäkin tiettyyn pisteeseen saakka, mutta jossain vaiheessa saavutetaan raja, jolloin edes raikkainkaan lager ei kertakaikkiaan houkuttele. Rautatientorin halutuimmaksi hanaksi osoittautuikin se yksi ja ainoa vesipiste, johon jono äityi monasti niin sanotusti jopa Omnipolloisen pitkäksi. Itse henkilökohtaisesti huomasin juovani tuomarointien tauoilla keskimäärin litran vettä per laaki. Aqua-hanan ylle tekstailtu "Bud Light" ilmestyi päivittäin seinälle kuin "Elvis oli kala" -graffiti Saimaan rannalla aaltopeltiin.
Keskiviikkona kuumuus oli tosiaan niin tukalaa, että poistuin ilmastoituun Porvoon Liikenteen transportteriin välittömästi tuomarointien loputtua. Seuraavana päivänä palasin samalle tontille samaiseen hommaan, mutta onneksi arviointiaskareita oli jo vähän vähemmän ja porotuskin helpotti hentoisen tuulen vireen ansiosta knaapullisen armollisemmaksi. Semifinaalit olivat muutamassa tunnissa ohi ja lopuksi lavalla käytiin finaalitaistoa koko kansan edessä kansainvälisten sekä kotimaisten kutsutuomareiden toimesta. Kilpailun tulokset julkistetaan 14. syyskuuta jossain Turun ja Tukholman välivesissä, joten siihen asti pysymme jännityksessä.
Tuomarointien lomassa tuli muuten myös juotua koko festivaalien paras olut. Bönthöö Bönthöö: Paljas Saari Gose sai henkilökohtaisella tasolla tämän tittelin ehkä vain sen vuoksi, että olin tuomaroidessa edellisenä päivänä maistellut alle lagereita, brown aleja sekä vehnäoluita. Aamu alkoi ipoilla ja seuraavana tiskillä odotti stouttien semifinaali. Tässä kohtaa tällä suolaliuoksella oli yksinkertaisesti siis hemmetin hyvä puhdistaa suuta ja mieltä, eikä se ollenkaan hassummalta maistunutkaan.
Perjantaina tarkastelin festivaaleja Suomen Olutseuralaisten kanssa Hailuodon tiskin takaa. Aluksi meinasi pistää aavistuksen kiireeksi saada putiikki toimintavalmiuteen kello kahteentoista mennessä, mutta onneksi naapurin Suur-Uski oli lähellä ja kävi neuvomassa hanat lähtöviivoille.
- Mitä sä meinaat, että mä tolla vaahdolla teen?!
- Jumalauta sä olet mahtava!
- Ei maistu samalta ku Saksassa.
- Saanks mä sen alvi-kuitin kans?
- Miksi täällä on olut näin saatanan kallista?
- Tää maistuu ihan niinku Saksassa.
- Hei, eiks näiss tuopeis pitäny olla saman verran?!
- Kiitos, tää on ihan paras tiski!
Jep, jep, tiskin taakse saa kohtalaisen rehellistä ja suoraa palautetta :)
Ruokapolitiikka on ollut kautta aikojen SOPP´in heikoimpia lenkkejä. Vetyjen ja atomien sekä Bryggeri Helsingin hampurilaisten tuleminen valikoimaan nosti rimaa huomattavasti, mutta tänä vuonna paikalla oli myös niin sanottua festivaali fine diningia Ravintola Juuren toimesta. Villi Grilli tarjosi erinomaisen ruuan lisäksi istumapaikkoja. Helteisen pystyruokailun sijasta onhan se nyt mukava istahtaa ja syödä rauhassa. Niin sanottu tuomariannos oli tosin jopa näille lämpölukemille itselleni turhan suolainen, mutta hiton hyvää silti.
Kolme päivää soppailua meni loppujen lopuksi siis omalta kohdaltani suurimmalta osalta tuomarointeihin ja hanan varressa hillumiseen, mutta toki sitä muutaman oluen ehti ihan verkalleenkin nauttia. Mainittavan arvoisia maistoja oli esimerkiksi Cool Headin ja Orava Brewingin raikas collaboraatio Raznilla, Lammin Sahdin ohella Bock´s Corner Breweryn tymäkkä Pakkassahti, Pyynikin Käsityöläispanimon ryhdikäs Trump ja raikas Putin, StaPan joku freessi IPA, Ruosniemen Kaiku nro.10 ja tietysti Hailuodon koko rehellinen repertuaari. Mainittakoot myös, että Takatalo & Tompurin puhtaat maut hellesistä tuplahumalapilssiin ovat aina huomion arvoisia. Keväällä maistamaani savubockiakin oli viilattu sen verran, että Helsinki Beer Festivaaleilla väkisin kritisoimani makeus oli laskettu juuri sopiviin mittoihin.
Ja niin, muistakaa, pullokaupan kynnyksen yli ei saa mennä oluen kanssa.
Kyllä soppailu on mukavaa, edestä ja takaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti