Pirske vain käy ja neste suuntaa kohti tulppaania. Hiivat lasiin kaadettuna olut on utuisesti tumman kellertävä ja vaahto säntillisen suppea. Päärynäisen pippurinen tuoksu puhdistaa kiitoradan belgihiivaisuuden tieltä. Makea metsäorvokin terälehtisyys johdattaa maalaismaisemaan ja päätyy lopulta erittäin puhtaana pidettyyn karsinaan. Villisika emakon ylläpitämä vaaranilmapiiri on läsnä, mutta hallinnassa. Tässä hypättiin jo osittain suutuntuman puolelle. Maku jatkaa samankaltaista maaseutumatkaa ja näen silmissäni gallialaiskylän. Voisiko käsissäni olla itse Akvavitixin tekemää taikajuomaa? Oloni on kieltämättä voimakas. Olen käynyt salilla. Banaaninen makeaus hiipii esiin, mutta mausteet murskaavat äitelyyden ja tekevät unesta hapokasta unelmaa. Jälkimaku avaa lopulta ovet maatilan emännän köökkiin, jossa leivinuuni käy kuumana ja hiivaleipä kohoaa pangon päällä. Pirhana miten yksi olut voi tuottaa taikaa ja mielikuvia.90
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti