Samean aprikoosin värinen olut on kotoisin Saksasta.
Hapokas vaahto kohoaa keskinkertaisesti ja katoaa kovin nopeasti ollakseen vehnäinen.
Banaanit ovat kypsyneet tumman keltaisiksi ja osassa on jo pieniä ruskeita pilkkuja osoittaakseen maunsa kliimaksin täyttymisen, ainakin jos tuoksulla on jotain asiaan sanomista. Maku todentaa edellisen hypoteesin oikeaksi. Ayingerin Weizen-Bock on hämmentävän paksu, joten sitä on lähes pakonomainen tarve pureksia ennen nielemistä. Jälkimaussa makeus saa hivenen överit mittasuhteet, mutta raikas hapokkuus tasoittaa tilannetta oivallisesti. Alkoholi tässä maistuu yhtä paljon kuin Fantassa, joten en ymmärrä mihin tuo reilut seitsemän prosenttia on kätketty.
92
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti